Koulutusjärjestelmän ohjauskeinot ja numeerinen data yhteiskunnallisen kommunikaation muokkaajina : Tietämisen ja tietämättömyyden seuraukset aikuiskoulutuksen päätöksenteossa

Abstract

Numeerisen datan hyödyntäminen on tullut yhä kiinteämmäksi osaksi koulutuspolitiikan keinovalikoimaa. Digitalisaation edetessä datan saatavuus moninkertaistuu ja sen käyttö lisääntyy hallinnossa ja päätöksenteossa. Suomessakin koulutuksen hallinnointi pohjautuu jo pitkälti digitaalisten tietovarantojen hyödyntämiseen. Dataa, sen tuottamisen prosesseja ja hyödyntämisen tapoja ei usein mielletä koulutustoiminnan osaksi. Monenlaisen numeerisen datan välittämän tietoaineksen, dataa hyödyntävien laskelmien ja tilastoesitysten perusteella tehdään kuitenkin kauaskantoisia päätelmiä. Toisin kuin tutkintotavoitteinen koulutus, monimuotoinen aikuiskoulutus ei käänny yhtä näennäisen vaivattomasti numeroiksi. Siksi tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella aikuiskoulutusta kuvaavan numeerisen datan alkuperää, hyödyntämistä ja datasta juontuvia tulkintoja. Väitöstutkimuksessa analysoitiin numeerisen datan ja ai- kuiskoulutuspolitiikan ohjauskeinojen kytköstä, datan käyttöä ja tulkintaa päätöksen- teossa ja dataprosessien seurauksia koulutuksen tasa-arvon toteutumiselle.

Tutkimus koostuu yhteenvetoluvusta ja neljästä empiirisestä artikkelista, jotka pureutuvat aikuiskoulutuksen hallinnon, ohjauksen ja numeerisen datan kytkökseen. Ensimmäisessä artikkelissa osoitettiin rekisteridatan hyödyntämismahdollisuuksia koulutuksen päätöksenteossa. Toinen artikkeli vertaili Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Euroopan unionin (EU) aikuiskoulutuksen hallintoa ja datan keruutapoja osoittaen maiden välisiä eroja ja puutteellisen datan seurauksia. Kolmas ja neljäs artikkeli analysoivat indikaattoreita politiikan ohjauskeinona. Kolmas artikkeli analysoi yhden EU:n strategisen indikaattorin, “Early School Leaver/Early Leaver from Education and Training” kokoonpanoa, tulkintaa ja seurauksia. Neljäs artikkeli käsitteli väestön koulutustasoa kuvaavien indikaattoreiden käyttöä Suomessa.

Tutkimuksen aineistona käytettiin dokumentteja ja numeerista dataa. Dokumentit kerättiin digitaalisista lähteistä, Ruotsin, Suomen ja Tanskan viranomaisten julkisilta sivustoilta ja EU:n virallisilta verkkosivustoilta. Numeerinen data hankittiin Suomen viranomaisrekisterien hallinnoijilta ja Tilastokeskukselta sekä EU:n tilastoviranomaiselta.

Tutkimus yhdisti erilaisia relationaaliseen tiedonkäsitykseen pohjautuvia teorioita, jotka auttoivat tarkastelemaan tiedon ja tietämättömyyden muodostumisen prosesseja. Niklas Luhmannin systeemiteoriaa sovellettiin hahmottamaan yhteiskunta sosiaalisena systeeminä, joka operoi osajärjestelmiensä mukaisesti eriytyneen kommunikaation varassa. Tieteen ja teknologian tutkimuksen lähestymistapaa ja dokumenttietnografiaa hyödynnettiin dataprosessien analysointiin ja osoittamaan aikuis- koulutuspolitiikalle koituvia seurauksia. Tämä mahdollisti huomiot dataprosessien linkittymisestä sosiaalisen eriarvoistumisen kehityskulkuihin.

Tutkimus teki näkyväksi datan, mittaamisen ja laskennan prosessien kytkeytymisen politiikan ohjauskeinoihin. Koulutusjärjestelmän sisäisen ja järjestelmien välisen dynamiikan analysointi auttoi tunnistamaan numeerisen datan pohjalta tuotetun tiedon rajoja ja tietämättömyyttä.

Ensinnäkin numeerinen data pyrkii kuvaamaan monitahoisia kasvatuksen ilmiöitä yksinkertaistaen ja niiden monimuotoisuutta karsimalla. Tässä kääntämisen prosessissa tehdyt valinnat muokkaavat datan sisältöä ja laatua. Aikuiskoulutusta kuvaava data voi olla puutteellista tai epätasaista johtuen erilaisista politiikan ohjauskeinoista ja datan keruutavoista. Tilastollinen analyysi ei kykene havaitsemaan marginaalisia ilmiöitä ja muodostetut ”muuttujat” ja ”kategoriat” vahvistavat essentialistista käsitystä yksilön ominaisuuksien selitysvoimasta.

Tutkimustulokset havainnollistivat numeroiden dynamiikkaa yhteiskunnan koulutusjärjestelmässä. Hallinnon prosesseissa yksilöiden suoriutumisen arviointi ja tutkinnot muunnetaan koulutustasoa kuvaaviksi kategorioiksi. Se mahdollistaa uuden- laiset laskennan operaatiot, joiden kautta koulutustietoa välitetään muiden yhteiskunnan järjestelmien käyttöön tai maiden väliseen vertailuun. Muodostettu koulutustaso- indikaattori mahdollistaa esimerkiksi matalan koulutustason esittämisen yhteiskunnallisena viiteongelmana ja poliittisen toiminnan kohteena. Tällä tavoin yksilöt ja yhteiskunnallinen tietosisältö kietoutuvat toisiinsa tuottaen tulkintoja, kuten käsityksiä potentiaalisista aikuisopiskelijoista tai yhteiskunnallisten viiteongelmien ratkaisukeinoista.

Tutkimustulokset osoittivat päätöksenteossa toteutuvien arvoperustaisten valintojen ja sovellettujen politiikan ohjauskeinojen seurauksia. Tiedon ohella datan tulkinta voi tuottaa tietämättömyyttä ja episteemistä epäoikeudenmukaisuutta. Aikuiskoulutuksen tehtävä on edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen tarkoittaa, että oikeus tulla tietäväksi subjektiksi kuuluu kaikille. Tietoisuus politiikan keinojen ja numeerisen datan kytkeytymisestä yhteiskunnallisen tiedon ja tietämättömyyden muotoutumisessa on tärkeää, kun pyritään torjumaan episteemistä epäoikeudenmukaisuutta.

The education policy instruments and numeric data modifying communication within social systems: The consequences of knowing and ignorance in adult education policy

Numeric data has become an integral part of education policy instruments in Eu- rope. Moreover, in the work of governments and policy making, numeric data use is increasing as digital transformation is proceeding and is producing increasing amounts of calculable data. In Finland, far-reaching and wide-ranging conclusions are constantly made based on knowledge transmitted by using numeric data associated with education practice. However, while the country’s education administration is widely based on digital data utilization, the production and use of numeric data are rarely highlighted as elements of education dynamics. Moreover, the multifaceted adult education field challenges the process of reassembling education into numerals, counts and statistical presentations, although these tasks appear to be conceivable in formal education contexts.

Therefore, this dissertation focuses on exploring numeric data, its origins and inferences in adult education. Specifically, it examines numeric data and its link- ages to adult education policy instruments. While observing numeric data’s usages and interpretations, the research aims at indicating how these knowledge formation processes affect decision-making and equal educational opportunities. This dissertation summarizes the results of four empirical research articles that focus on linkages between adult education policy instruments, governance and numeric data.

The research data in this dissertation mainly consist of documentation but include numeric data as well. The documents were gathered from digital sources, such as the EU’s official website and public administration websites in Denmark, Finland and Sweden. Numeric data were acquired from the various Finnish register authorities, Statistics Finland and Eurostat during the project EduMAP, which was funded by the EU’s Horizon2020 Research and Innovation programme.

The theoretical framework combined approaches based on relational epistemology. Niklas Luhmann’s systems theory was applied for picturing society as a social phenomenon consisting of continuous communication operating within and across differentiated function systems. Numeric data were studied as communication mediums within education system and at the system’s boundaries. A science and technology studies approach and practice-oriented document ethnography were applied to analyse data processes.

The research demonstrated the linkages between policy instruments and data production, measuring and calculation processes. Moreover, an analysis of the data dynamics in education system’s internal and external communications allowed for the recognition of the boundaries of knowledge and ignorance that numeric data produce.

Since transforming complex social entities and phenomena into numerals is a process of flattening and simplifying, the multiple choices that are made during this process influence both the contents and quality of data. For example, the choices made during data gathering influence the structures and contents of adult education data, and this can cause the data to be uneven or patchy. Moreover, the low-volume data derived from marginal phenomena are poorly depicted by statistics, and the data categories that are applied maintain an essentialist interpretation of phenomena and may enforce cause–effect interpretations that are based on label, and that adhere to individuals.

The research results illustrate the dynamics of numerals in education system. School evaluation processes turn individual performances into numerals and certificates that are in turn transformed into population education-level indicators that be- come represented as social problems and policy targets. These transformations enable the use of education data in the work of other social systems as well as for purposes of international comparisons between states. Thus, the research shows how the formation of knowledge about society and individuals is intertwined and how definitions, for instance, such as definitions of the conceptualisation of potential adult learners or solutions to social problems, are formulated in data processes.

The research indicates how the value-driven choices that are made during decision-making processes and the policy instruments that are applied shape the data itself and the interpretations based on the data. Hence, these processes produce not only knowledge but also ignorance and may lead to epistemic injustice. However, the function of adult education in Finland is to enhance equal opportunities and societal equity. Egalitarian adult education should therefore guarantee everyone’s right to become a knowing subject. The current accelerating amount of data and increasing efficiency of calculations underline the importance of becoming aware of data’s implications. One of these implications, epistemic injustice, should be recognised at policy level as a barrier to fulfilling the focal task of adult education.