Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja by Ensi- ja turvakotien liitto

O s a l l is u u s .

O s a l l i su u d e n

kokemusasiantuntijuuden

KĂ¤sikirja Taina Meriluoto, Leena Marila-Penttinen ja Essi Lehtinen (toim.)

2 Osallisuus

Saatteeksi

sallisuuden ja ko-

osallisuutta -hankkeen yhteistyönä

kemusasiantunti-

vuonna 2012. Merkittävän osan sisällös-

juuden käsikirja

tä ovat tuottaneet Miina-hankkeen koke-

on kirjoitettu Ensi-

musasiantuntijat ja työntekijät. Useat

ja turvakotien lii-

Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijat

ton jäsenyhdistysten käyttöön. Käsikirja

ovat antaneet sisältöön oman panok-

avaa osallisuuden ja osallistumisen

sensa. Käsikirjan toimintamalleja on ko-

monimuotoisuutta sekä arjessa että kä-

keiltu Diakonia-ammattikorkeakoulun

sitteiden tasolla. Keskeisiä ovat koke-

kanssa järjestetyissä osallisuustyöpa-

musasiantuntijuus ja apua saavan ih-

joissa. Lapin yliopiston sosiaalityön leh-

misen osallisuus haavoittavissa oloissa

tori Liisa Hokkanen ja yliopisto-opettaja

elävissä lapsiperheissä. Käsikirja antaa

Anna Nikupeteri tuovat tutkimuksen nä-

etenkin työntekijöille välineitä osalli-

kökulman osallisuuteen. Lämmin kiitos

suuden ja kokemusasiantuntijuuden

heille kaikille!

tukemiseen ja kehittämiseen.

Käsikirjassa painottuu aikuisten osal-

Käsikirjan tekeminen on ollut moni-

lisuus, mikä johtuu siitä, että osallisuut-

vaiheinen prosessi. Työ alkoi Miina –

ta ja kokemusasiantuntijuutta alettiin

väkivaltaa kokeneiden naisten osalli-

työstää ensin aikuisten kanssa. Liiton

suuden ja voimaantumisen tukeminen

toiminnassa lapsen näkökulma ja osalli-

-hankkeen sekä Vapaaehtoistyötä ja

suus ovat luonnollisesti aivan keskeisiä.

Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Ensi- ja turvakotien liiton käsikirja 2 Ulkoasu ja taitto: Rohkea Ruusu, Kristina Sarivaara ja Miina Markkanen • Kuvat ja kuvitukset: Miina-hanke ja Minna Kurjenluoma • Julkaisija: Ensi- ja turvakotien liitto 2015 • Tilaukset: Ensi- ja turvakotien liitto, toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi • ISSN–L 2323–3753 • ISSN 2323–3753 (Painettu) • ISSN 2323–3761 (Verkkojulkaisu) • ISBN 978–951–9227–77–1

Lasten ja nuorten osallisuudesta hyviä

toisia. Tavoite on herättää lukija ajattele-

esimerkkejä on saatu Katkaise ketju - ja

maan, millä tavoin jokainen voi ottaa työ-

Turvaverkko-hankkeista. Tekeillä on mate-

hönsä mukaan ne ihmiset, joille työtään

riaalia myös lasten osallisuudesta.

tekee.

Ensi- ja turvakotien liiton identiteetistä

Käsikirjan ovat toimittaneet Taina Me-

kansalaisjärjestönä on käyty viime vuosi-

riluoto, Leena Marila-Penttinen ja Essi

na käyty laajaa ja syvällistä keskustelua.

Lehtinen. Taina Meriluoto ja Leena Mari-

Liitto tukee ja auttaa haavoittavissa olois-

la-Penttinen ovat keränneet aineiston ja

sa eläviä perheitä ja suojelee lasta. Tehtä-

kirjoittaneet tekstiksi kokemusasiantunti-

vä säilyy ennallaan, mutta käsitys siitä,

joiden ja työntekijöiden havaintoja ja ko-

kuka toimii ja miten, on laajentunut.

kemuksia. Essi Lehtinen on toimitustyöl-

Kokemusasiantuntijuus, vertaisuus ja

lään auttanut tekemään aineistosta koko-

vapaaehtoisuus ovat nousseet puheissa

naisuuden. Suuri ja lämmin kiitos heille

ja toiminnassa vahvan ammatillisen

monitahoisen ja -särmäisen materiaalin

osaamisen rinnalle. Käsikirjassa tiivistyy

jäsentämisestä käsikirjaksi.

merkittävä vaihe tätä keskustelua. Toivottavasti käsikirja innostaa osallisuuden pohtimiseen niitäkin, jotka eivät suoraan tee työtä perheiden kanssa, erityisesti luottamushenkilöitä ja vapaaeh-

Katariina Suomu järjestöpäällikkö

Sisällys Saatteeksi 2 Sisällys 4

Mikä osallisuus, mikä kokemusasiantuntijuus?

Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen

Osallisuus

Osallisuus tuottaa osallistumista vai toisin päin? 9 Osallisuudella ei ole ikärajaa, Johanna Matikka 11 Tiedän, mistä puhut! Vertaisuus osallisuuden osana 15 Osallisuus on kansalaisoikeus 16

Kokemusasiantuntijuus 19 Kokemusasiantuntijuuden kasvun prosessi 21

Miten osallisuus tukee selviytymistä haavoittavista kokemuksista?

Tutkijoiden näkökulma: Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus, Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri Mikä osallistumisessa ja vaikuttamisessa kolahtaa? Kokemusasiantuntijoiden ajatuksia

32 36

Mitä osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden toteutumiseen tarvitaan?

Taina Meriluoto ja Leena Marila-Penttinen

Osallisuus edellyttää vallan jakamista 39 Tutkijoiden näkökulma: Yksilöä ja yhteisöä valtaistavaa ja voimaannuttavaa osallisuutta, Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri

Työntekijän ammattiroolin muutos 44 Tarvitaan paikka ja mahdollisuus 46 Tutkijoiden näkökulma: Sosiaalisella asianajolla kitketään osattomuutta, 48 Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri

Osallisuus

on kokemus kuulumisesta johonkin.

Tuumasta toimeen: mitä osallisuus ja kokemusasiantuntijuus on arjessa?

Taina Meriluoto

Miten uusia toimintatapoja voi ryhtyä etsimään?

53 Mitä kokemusasiantuntija tekee? 55

Kokemusasiantuntija auttajana 60 Kokemusasiantuntija vertaisena 61 Kokemusasiantuntija yhdistyksen arjessa 62 Pidä kiinni® -yhteisökuntoutus perustuu osallisuudelle, 63 Miia Pikulinsky Kokemusasiantuntija työntekijänä, 64 Ulla Nyberg ja Birgitta Huisman-Laine

Kokemusasiantuntija toiminnan kehittäjänä 66 Palaute – se perinteinen tapa 67 Yhteisökokous – paikka yhteiselle puheelle 68 Kehittäminen avoimeksi myös asiakkaille 68 69 Turvaverkon kehittämispäivä, Tuulia Kovanen Päätöksenteon avoimuus 70

Kokemusasiantuntija vaikuttajana 71 Miten yhteisen vaikuttamistyön voi aloittaa? 72 Monenlaiset vaikuttamiskeinot 77 Mediavaikuttaminen 78 Esimerkkejä vaikuttamisesta Esimerkkejä osallistavista menetelmistä, Maarita Kettunen Ihmiset ovat ihmisiä, Lauri Järvilehto

86 89 93

Lähteet 94 Lisätietoja 99

6 Osallisuus

MikĂ¤

osallisuus , mikĂ¤

kokemusasiantuntijuus ? Taina Meriluoto ja

nen

Leena Marila-Pentti

Kaikki osallisuuden tai ulkopuolisuuden kokemukset jättävät oman jälkensä: pienen tai ison, joskus lähes häviävän, joskus vallankumouksellisen, mutta aina todellisen. (Jukka Mäkelä)

Tässä luvussa perehdytään lyhyesti osallisuuden ja osallistumisen käsitteisiin sekä siihen, miten niistä on tullut tämän vuosituhannen alun ykkösteemoja. Erityisesti luvussa pohditaan, mitä osallisuus ja osallistuminen merkitsevät silloin, kun ne ymmärretään kokemusasiantuntijuuden näkökulmasta.

Osallisuus Osallisuuden määrittely ei ole helppoa. Se on abstrakti käsite, jota on vaikea kuvata tai mitata. Kun yhdistyksen strategiassa asetetaan tavoitteeksi asiakkaiden osallisuuden vahvistuminen, mitä silloin konkreettisesti tavoitellaan, mitä tehdään? Osallisuus käsitteenä tarvitsee rinnalleen käytännön asioita kuvaamaan, miten sitä voi toteuttaa. Ensi- ja turvakotien liitossa yhteistä osallisuuden määritelmää on etsitty muun muassa kan-

salaistoiminnan työkokouksessa, vapaaehtoistoiminnan koulutuksessa sekä keskusjärjestön väen kehittämispäivillä usealla kokoonpanolla. Kokemusasiantuntijat ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla siihen, miten käsitys osallisuudesta on liitossa kehittynyt. Osallisuus on kokemus kuulumisesta johonkin, tunne oman toiminnan ja ajatusten merkityksestä ja vaikutuksesta sekä mahdollisuus toimia oman kiinnostuksen mukaan.

8 Osallisuus Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa on ajateltu, että osallisuus todentuu erityisesti yksilön kokemuksessa. Siihen vaikuttavat sekä ulkoiset tapahtumat, kuten työntekijän toiminta ja olosuhteet, että yksilön sisäiset asiat: mahdollisuudet, tahto ja kiinnostus liittyä ja osallistua kyseessä olevaan asiaan. Osallisuus kokemuksena on aina tilannesidonnainen.

Osallisuuden kokemuksen edellytyksiä ovat:

* * * *

kuulluksi tuleminen, omien kokemusten merkitykselliseksi tunteminen mahdollisuus liittyä yhteisöön tai ryhmään halu liittyä yhteisöön tai ryhmään mahdollisuus vaikuttaa – yhteinen päätöksenteko ja mahdollisuus toimia.

Osallisuuden ja sen merkityksen hahmottamista voi helpottaa osallisuuden vastakohdan, osattomuuden, pohtiminen. Jokaisen meistä on helppo palauttaa mieleen tilanne, jossa ei ole saanut ääntään kuuluviin tai päässyt mukaan porukkaan. Näistä tilanteista syntynyt kokemus on osallisuuden kokemuksen vastakohta.

Työkalu 1:

Osallisuuden ja ulkopuolelle jäämisen tunteet Osallisuutta ja sen merkitystä voi esimerkiksi työyhteisössä tai koko yhdistyksen väen kanssa ryhtyä pohtimaan omien kokemusten kautta. Niiden ei tarvitse liittyä yhdistyksen toimintaan, vaan ne voivat tulla miltä elämänalueelta tai -vaiheesta tahansa. Tärkeintä on päästä kiinni tunteeseen osallisuuden tärkeydestä. Tehtävä: Mieti tilanne, jossa • olet kokenut kuuluvasi joukkoon, olevasi oikeassa paikassa ja tärkeä osa porukkaa. • olet kokenut jääneesi ulkopuolelle, vaikka olisit halunnut päästä osallistumaan ja vaikuttamaan. Keskustelkaa parin kanssa ja lopuksi yhteisesti • millaisia tunteita koit näissä tilanteissa? • mikä tunteen sai aikaan?

Tunteet ja tunteita synnyttäneet asiat voi koota yhteisesti esiin vaikkapa fläppi-paperille. Tunteiden listaamisen kautta syntyy ymmärrys osallisuuden merkityksestä. Tunteita synnyttäneet tilanteet, olosuhteet tai toisten toiminta puolestaan ovat oiva lista osallisuutta edistävistä tai estävistä asioista.

Ensi- ja turvakotien liitto on olemassa edistääkseen apua tarvitsevien perheiden ja yksilöiden hyvinvointia ja pärjäämistä. Osallisuuden kokemukset ovat keskeinen osa kumpaakin. Tavoitteemme on, ettei toimintamme perheiden ja yksilöiden kanssa työskennellessämme synnytä ulos jäämisen tai merkityksettömyyden kokemuksia.

9 Osallisuus tuottaa osallistumista vai toisin päin? Kumpi oli ensin: osallisuus vai osallistuminen? Ihmisen oma tunne osallisuudesta, joukkoon kuulumisesta ja omien mielipiteiden arvokkuudesta on helppo nähdä edellytyksenä osallistumiselle. Tuskin kukaan meistä osallistuu, jos ei koe asiaa tai yhteisöä omakseen, eikä usko omilla mielipiteillään olevan merkitystä. Samalla osallistuminen kuitenkin tuottaa myös osallisuuden kokemuksia: osallistuessaan ihminen huomaa omien mielipiteidensä ja tekojensa vaikutukset ja kiinnittyy vahvemmin yhteisöönsä. Osallistuminen ja osallisuus voidaankin nähdä kehänä, jossa molemmat ilmiöt ruokkivat toisiaan.

Kokemus osallisuudesta

Osallistuminen

Kuvio 1. Osallistuminen ja kokemus osallisuudesta.

Osallisuutta ja osallistumista ei voi erottaa toisistaan: molemmat tarvitsevat toista toteutuakseen. Sen vuoksi osallisuuden edistäminen tarkoittaa käytännössä osallistumismahdollisuuksien luomista ja tarjoamista.

Paras tapa tukea osallisuutta onkin luoda ja tarjota mahdollisuuksia.

Osallisuuden tukemisessa keskeistä on mahdollisuuksien luominen: jos ihminen haluaa toimia ja vaikuttaa, sille on oltava tilaa. Osallistuminen voi jollekin olla läsnä olemista tai kuuntelemista, toisen osallistuminen voi puolestaan näkyä toimintana. Osallistuminen ei kuitenkaan ole velvollisuus. Se, mikä on jollekin ratkaisevan tärkeää oman selviytymisen kannalta, voi jollekin toiselle merkitä liian suurta kuormitusta. Osallistuminen on aina mahdollisuus. Osallisuuden edellyttäminen voi johtaa osallisuuden kuihtumisen kierteeseen eli osattomuuteen (Hokkanen 2013; Närhi, Kokkonen & Matthies 2013; Valokivi 2013). Paras tapa tukea osallisuutta onkin luoda ja tarjota mahdollisuuksia, ei velvoittaa toimimaan. Osallistumismahdollisuuksien luomisessa työntekijöiden rooli on keskeinen. Hokkasen (2009) mukaan vastuuta osallisuuden rakentumisesta ei saa jättää yksinomaan vaikeaan tilanteeseensa apua hakevalle. Auttajille se tarkoittaa velvollisuutta mahdollistaa autettavan osallisuutta. Käytännössä työntekijä tarkastelee silloin maailmaa autettavan näkökulmasta: sitä, minkälainen on autettavan tilanne ja asema yhteisössä ja yhteiskunnassa. Miten voisin tukea asiakkaani mahdollisuuksia toimia erilaisissa ympäristöissä? (Hokkanen 2009.)

10 Osallisuus Osallisuudessa on kyse on tekemisen tavasta, joka mahdollistaa koko ajan asiakkaalle, kokemusasiantuntijoiden omin sanoin, ”enimmän mahdollisen määrän valtaa”. Alkuvaiheessa se voi liittyä ensisijaisesti omaan selviytymisen prosessiin. Ammattilainen voi tukea toimijuutta ky-

symällä asiakkaalta esimerkiksi, miten hän haluaa tulla autetuksi. Kun asiakkaalle, lapselle tai aikuiselle, annetaan alusta asti aktiivinen rooli omassa prosessissaan, toimijuuden on mahdollista kasvaa toipumisen edetessä.

Työntekijän antaman tuen tarve

Asiakkaan oma toimijuus

Kuvio 2. Asiakkaan toimijuus kasvaa. Kuvio 2 tuo esille, että jo aivan alkuvaiheesta työntekijän antaman tuen rinnalla on tilaa asiakkaan omalle toimijuudelle. Ihminen nähdään kyvykkäänä kriisistä huolimatta. Esimerkiksi turvakotiin tuleva asiakas on tarvinnut voimavaroja lähteäkseen hakemaan apua. Voimavarojen huomaaminen antaa tilaa asiakkaan oman toimijuuden kasvulle. Vähitellen työntekijän antaman tuen tarve pienenee. Auttaminen on ihannetilanteessa luonteeltaan

ihmistä voimaannuttavaa ja valtaistavaa. Akuutin kriisiavun jälkeen apua hakeva ihminen voi saada yhdistyksestä myös uskallusta ja keinoja toimia niiden asioiden puolesta, joita pitää tärkeänä. Auttamisen tavoitteena on tukea asiakkaita aktiivisiksi kansalaisiksi. Laitisen ja Niskalan (2013) mukaan kysymys osallisuudesta on myös eettinen: näemmekö asiakkaat kykenevinä toimijoina vai antavatko he vain palautetta saamastaan palvelusta?

Osallisuudella ei ole ikärajaa Lapsi on ensi hetkistään asti aktiivinen omaan elämäänsä osallistuja. Aivan pienikin lapsi hakee yhteyttä toisiin ihmisiin: hän tarvitsee suojelun ja turvan lisäksi vuorovaikutusta kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi tuntee itsensä osalliseksi, kun häntä arvostetaan, hänet tehdään näkyväksi, hänen tarinaansa ja hänen todellisuuttaan kuullaan ja niille annetaan tilaa. Lapsella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä kuin aikuisilla. Lapsen osallisuus syntyy ja mahdollistuu vain aikuisten avulla. Se on siten myös aikuisten vastuulla. Tämä edellyttää perheiden ja lasten kanssa toimivilta ammattilaisilta lapsilähtöistä työotetta kaikessa toiminnassa. Lapsen voimavarojen ja yksilöllisten kykyjen ottaminen huomioon työskentelyssä vahvistaa lapsen toimijuutta. Lapsen osallisuus rakentuu lapsen näkemisestä ja kohtaamisesta; lapsen esillä pitämisestä puheissa ja huomioimisesta päätöksenteossa; lapsen oikeudesta tietoon ja hänen roolistaan tiedon tuottajana ja käsittelijänä ja palautteen antajana. (Muukkonen 2008). Turvallisuus on niin aikuisten kuin lasten osallisuuden edellytys. Ilman turvaa ei voi syntyä aitoa osallisuuden kokemusta. Etenkin lasten kohdalla tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vanhemmilta saatu suostumus ja se, että he hyväksyvät työskentelyn, antavat lapselle luvan kertoa omista kokemuksistaan. Lapselle pitää myös ikätaso huomioiden kertoa, miksi hänen kanssaan työskennellään ja mitä työskentelyllä tavoitellaan. Avoimuus lisää luottamusta ja turvallisuuden kokemusta. Aikuinen etsii keinot Osallisuuden toteutumisella ei ole ikärajaa. Vauvaikäisen lapsen osallisuus toteutuu aikuisen kanssa, leikki-ikäisen ja nuoren osallisuuden

Johanna Matikka

muodot ja tavat ovat monelta osin samankaltaisia kuin aikuistenkin. Lapsen kanssa keskustellessa on tärkeää, että aikuinen tunnistaa lapsen rajat; mitä lapsi on valmis kertomaan ja mitä hän valitsee olla kertomatta. Avointen kysymysten esittäminen, kuten ”kertoisitko tuosta lisää” on hyvä tapa tehdä tila lapsen todellisuudelle. Keskustelun lisäksi osallisuus on paljon muutakin. Yhdistyksissä se tarkoittaa lapsen kanssa yhdessä tekemistä: luottamuksellisen suhteen rakentamista, vaikeiden kokemusten käsittelyä esimerkiksi piirtäen, saduttaen tai leikkien. Se on myös lapsen näkökulmasta puhumista ja lapsen mielipiteen ja kokemuksen kuulemista ja tilan raivaamista lapsen näkökulmalle perheen auttamisen kokonaisuudessa. Lapsella on myös oikeus itseään ja omaa tilannettaan koskevaan tietoon. Lapsen omille kysymyksille ja tiedon tarpeelle on oltava tilaa ja aikaa. Myös nuoret tarvitsevat aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita heidän kokemuksistaan ja todellisuudestaan, siitä, mikä on heille tärkeää ja merkityksellistä ja mitä he kokevat tarvitsevansa avuksi tärkeiden asioiden toteuttamiseksi (Mäkelä 2011, 18). Perheen ulkopuolisillakin aikuisilla on tärkeä rooli: heitä tarvitaan huomaamaan nuori ja antamaan hänelle mahdollisuus osallistua (emt. 22). Osallisuus on mahdollisuus, ei velvollisuus. Myös osallistumisesta kieltäytyminen voi olla osallisuuden muoto. Haavoittuvissa oloissa elävillä lapsilla on usein ohitetuksi tulemisen ja näkymättömyyden kokemuksia. Aikuisten valta ja auktoriteetti ovat voineet jättää heihin syviä häpeän ja arvottomuuden kokemuksia. Lapselle voi olla tärkeää myös voida kieltäytyä osallistumasta ja olla silti hyväksytty. ››

12 Osallisuus Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi syksyllä 2014 oppaan Lasten osallistumisen etiikka – lapset ja nuoret palveluiden kehittäjinä. Kymmenen periaatetta (toimittaneet Tiia Hipp ja Kati Palsanen). Oppaassa nostetaan esille lasten ja nuorten osallistumisen eettistä periaatetta sekä niihin liittyviä hyviä käytäntöjä:

1) 2) 3)

Lapsen kunnioittaminen on osallistumisen lähtökohta.

Osallistuminen on vapaaehtoista.

Osallistuminen on lapselle hyödyllistä.

Osallistuminen on tarkoituksen mukaista.

Osallistuessaan lapsella on oikeus suojeluun.

Osallistuminen on näkyvää ja avointa.

Osallistumiseen liittyvä valta ja vastuu pitää olla tiedostettua.

Osallistumiseen on tärkeää sisällyttää arviointia.

Osallistumiselle tarvitaan toimintaa tukevat rakenteet.

10)

Osallistuminen vaatii yhteis kunnan voimavaroja.

Edellä listatut periaatteet sopivat myös aikuisten osallisuuden tukemisen periaatteiksi.

Ympäristöllä ja läsnäololla on merkitystä Lapsen osallisuuden toteutumisen kannalta ympäristöllä on merkitystä: se voi tukea osallisuutta tai heikentää sen mahdollisuuksia. Kasvokkain keskustelu ei ole lapselle tai nuorelle luontevin tapa toimia. Lapsi ilmaisee ajatuksiaan ja mielipiteitään usein tekemisen kautta. Lapsiystävällisesti kalustettu tila, joka mahdollistaa leikin, piirtämisen ja lattialla puuhailun tukee lapsen osallisuutta. Erilaisia välineitä (esim. leluja, pelejä, kortteja, lomakkeita) lapsen kanssa työskentelyyn kannattaa olla tarjolla useita. Se, mikä toimii yhden kanssa, ei ehkä sovi toiselle. Tärkein työväline on kuitenkin työntekijä itse. Lapsen osallisuuden toteutumista vuorovaikutuksessa lapsen kanssa edistää se, että työntekijä on tietoinen paitsi oman lapsuutensa merkityksestä ja vaikutuksesta itseensä ammattilaisena, myös omasta roolistaan lapsen edun ja osallisuuden mahdollistajana ja toteuttajana. On hyvä miettiä, olenko aidosti läsnä, kuulenko ennalta tietämättä ja miten otan saamani tiedon vastaan? Osallisuuden vahvistaminen tukee merkittävästi lapsen kasvua ja kehitystä. Onnistuneet kohtaamiset saavat lapsen ymmärtämään, että hän on arvokas ja kykenee vaikuttamaan oman elämänsä suuntaan ja mahdollisuuksiinsa.

Lapsen osallisuus syntyy ja mahdollistuu aikuisten avulla.

Valokuvat on otettu Ensi- ja turvakotien liiton kansalaistoiminnan kampanjan pĂ¤Ă¤tapahtumasta rautatieasemalla HelsingissĂ¤ 2013. Kuvat: Minna Kurjenluoma.

14 Osallisuus

15 Tiedän, mistä puhut! Vertaisuus osallisuuden osana Varmaan just, kun kaiken tapahtuneen jälkeen tunsi ittensä niin tyhmäksi. Sitten kun näät, että on muitakin, kelle on käyny näin ja ne on normaaleja ihmisiä… Mut se oli kyllä varmaan se tärkein, että pääsi puhumaan ja kuulemaan muiden tarinoita. Kokemusasiantuntija Suhteissa kasvamme sellaisiksi kuin olemme. Liittyminen muihin ihmisiin on ihmisen universaali tarve. Suhteissa ja yhteisöissä syntyy kokemus johonkin kuulumisesta ja oman yksilöllisyyden ylittämisestä, oman itsen näkeminen osana suurempaa kokonaisuutta. Yhteisö voi olla voimavara – joskus myös vankila – riippuen näkökulmasta ja katsojan silmistä, yksilön kokemuksesta. (Heikkilä yms. 2009, 9). Elämän haavoittavat kokemukset, esimerkiksi väkivalta, vaikuttavat osallisuuden kokemuksiin usein negatiivisesti. Vertaisuus merkitsee samanlaisten kokemusten jakamista1. Vertaisuus voi toteutua ilman järjestettyä toimintaakin, esimerkiksi ensija turvakodin arjessa asiakkaat voivat jakaa kokemuksiaan ja kertoa elämäntilanteistaan. Yhdistys voi tukea sitä arkisella työllään; laitoksessa

1Tässä julkaisussa vertaisuutta ja yhteisöllisyyttä tarkastellaan osallisuuden ja voimavarojen näkökulmasta. Keskeinen ajatus on, että vertaisuus ja kuuluminen yhteisöön tukevat osallisuuden tunteen kasvamista ja toisaalta ovat osallisuuden muotoja jo sinänsä. Tämän käsikirjan tarkoitus ei ole antaa ohjeita vertaisryhmän perustamiseen tai sen ohjaamiseen. Miina – Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -hankkeessa (2008–2012) sukellettiin jo syvälle teemassa. Hankkeessa julkaistiin vertaistukiryhmän ohjaajalle käsikirja Vertaisryhmä (2012), joka on tilattavissa Ensi- ja turvakotien liiton toimistosta. Käsikirja kohdentuu erityisestä väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukemiseen, mutta on hyvin sovellettavissa myös muuhun vertaisryhmätoimintaan. Vertaisryhmän käsikirjassa on käytännön vinkkejä vertaistukiryhmän suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Vertaisuuden kokemus vahvistaa osallisuuden kokemusta, se on olennainen osa osallisuutta.

esimerkiksi ruokailutilanteet ja vapaa-ajan oleilutilat ovat omiaan mahdollistamaan tällaista ”vapaamuotoista vertaisuutta”. Vertaisuus toteutuu myös järjestetysti esimerkiksi vertaistukiryhmässä, jossa kokoonnutaan tietyn teeman ympärille tiettynä aikana. Se on aina liittymistä toisiin, tavalla tai toisella. Vertaisuuden kokemus vahvistaa osallisuuden kokemusta, se on olennainen osa osallisuutta. Vertaisuus mahdollistaa oman erityisen kokemuksen jakamisen ja samalla antaa mahdollisuuden liittää oma kokemus muiden kokemuksiin. ”Tiedän, mistä puhut!” on tyypillinen

16 Osallisuus vertaisuuden synnyttämä tunne. Vertaisuus näyttäytyy eri tavalla oman kasvun tai selviytymisen prosessin eri vaiheissa. Selviytymisen alkuvaiheessa vertaisuus pitää yllä omia voimia ja kykyä toimia. Myöhemmin vertaisen rooli voi laajentua: vähitellen ryhmän seniorijäsenestä voi tulla apuohjaaja. Myös kokemusasiantuntijuuden kehittymisessä vertaisuus on keskeistä. Vertaisuus synnyttää yhteisöllistä kokemusasiantuntijuutta ja jäsentää osallistujien kokemuksista yhteistä tietoa. Osallisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuuden kehittyminen edellyttävät kaikkien osapuolten keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta. Kokeneen vertaisryhmänohjaajan sanoin: Oli mikä ryhmä tahansa ja oli sen keskusajatus mikä hyvänsä, ei voi vain laittaa käyntiin ja odottaa, että heti syntyy ryhmä ja sieltä heti rupee nousemaan jotain uutta tietoa. Se on tosi merkityksellistä se vuorovaikutus ja läsnäolo.

Osallisuus on kansalaisoikeus Osallisuus on, paitsi hyvinvoinnin lähde, myös kansalais- ja ihmisoikeus. Ihmisen oikeus osallistua yhteiskunnan ja oman elinympäristönsä kehittämiseen on määritelty perustuslaissa (ks. esim. § 2, 6 ja 14). Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ihmisoikeuksiksi luetaan muun muassa oikeus osallistua oman maan julkiseen elämään (21 artikla) ja yhteiskunnan sivistyselämään (27 artikla). Lapsen oikeuksien sopimus on ihmisoikeussopimus, jonka yksi teema2 on osallisuus. Suomessa sopimus on ratifioitu ja astunut lakina voimaan vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus lepää neljän perusperiaatteen varassa, jotka ovat lapsen

1) 2) 3) 4)

edun toteutuminen syrjimättömyys oikeus elämään ja kehitykseen ja

Vertaisuudesta puhutaan tässä käsikirjassa muuallakin. Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri avaavat hyvin, mikä merkitys vertaisuudella on osallisuuden kokemuksen ja kokemusasiantuntijuuden kokonaisuudessa (ks. 32.) Yksilöiden jakama kokemustieto muodostaa yhteisöllisen kokemusasiantuntijuuden. Vertaisryhmässä oman kokemustiedon arvo nousee, samalla oma toimijuus kasvaa. Vertaiselle tulee kokemus oman tilanteensa erityisyydestä ja samalla sen universaaliudesta.

oikeus ilmaista oma näkemys itseä koskevissa päätöksissä. Näkemyk set on huomioitava päätöksenteossa.

Lisäksi osallisuuteen otetaan kantaa erityislaeissa, muun muassa lastensuojelu-, nuoriso- ja kuntalaissa. Lastensuojelussa lapsen oikeus osallisuuteen on erityisen tärkeä. Lastensuojelulaki korostaakin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevaan päätöksentekoon ja mahdollisuutta arvi-

2Lapsen oikeuksien sopimuksen kolme keskeistä teemaa ovat lapsen oikeus 1) erityiseen suojaan ja hoivaan (protection), 2) riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) sekä 3) osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon (participation).

17 oida ja toteuttaa toimintaa, johon hän on osallinen. Myös voimaan tullut sosiaalihuoltolaki huomioi osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien lisäämisen mm. yhtenä laadun vaatimuksena. Lakiehdotuksessa osallisuus on ymmärretty laajassa merkityksessä huomioiden sosiaalihuollon luonteesta aiheutuvat painotukset. Osallisuus tarkoittaa niin yhteenkuulumisen ja osallisuuden tunnetta kuin mahdollisuutta toimia ja vaikuttaa omassa asiassaan, yhteisössä ja yhteiskunnassa.” (HE 164/2014 vp, s. 98.) Osallisuuden kokemus ja mahdollisuudet osallistua ovat jokaiselle kuuluvia oikeuksia, joiden edistäminen myös meidän toiminnassamme on tärkeää jo niiden itsensä takia. Osallisuudella ja osallistumisella on itseisarvo. Hokkanen ja Nikupeteri (2014) kirjoittavat, että reitti osallisuuteen on mahdollistettava jokaiselle. Osallisuuden tavat on työstettävä myös niissä tilanteissa, joissa elämän perusasioiden järjestäminen on ensisijainen toiminnan kohde ja mahdollisuutta osallisuuteen työstetään vähitellen. (Granfelt 2013; Hokkanen 2013; 2014a.) Osallisuuden merkitys Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa kirkastuu pohtiessa sitä, mikä toiminnassamme on erityistä. Työskentelemme perheiden ja yksilöiden kanssa, joilla saattaa olla takanaan sukupolvien kokemus osattomuudesta. Vaikeissa tilanteissa elävät ihmiset kokevat usein joutuvansa juoksemaan luukulta toiselle ilman todellista valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen tapahtumiin. Yksi tehtävämme on mah-

Olemme olemassa niiden ihmisten vuoksi ja ansiosta, jotka hakevat meiltä apua.

Osallisuuden kokemus on erityisen tärkeä silloin, kun palvelu vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja käsitykseen itsestään.

dollistaa heille rooli aktiivisena oman elämänsä toimijana. Susanna Hyvärin (2007) mukaan osallisuuden kokemuksen sisältyminen palveluihin on erityisen tärkeää silloin, kun palvelu on pitkäkestoista ja luonteeltaan sellaista, että se vaikuttaa ihmisen identiteettiin ja käsitykseen itsestään. Liiton jäsenyhdistysten työ koskettaa aina ihmisen identiteettiä. Jo lyhyessä asiakkuudessa on mahdollista vahvistaa ihmisen osallisuuden kokemuksia. Osallisuus rakentuu onnistuneissa kohtaamisissa.

Kansalaisjärjestölle osallisuus on kulmakivi Kansalaisjärjestölle osallisuuden vaaliminen ja osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen on erityisen keskeistä. Olemme olemassa niiden ihmisten vuoksi ja ansiosta, jotka hakevat meiltä apua. Tehtävämme on olla heidän äänitorviaan ja tarjota heille tilaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Yhdistysten näkökulmasta osallisuus ja asiakkaiden osallistuminen on myös hyödyllistä. Yhteisellä kehittämisellä ja asiakkaiden kokemuksen kautta kerätyllä tiedolla voidaan yhdistyksen toimintaa kehittää entistä tehokkaammaksi ja palveluita entistä paremmin vaikuttaviksi. Usein kumppanuuden varaan rakentuva asiakas- ja kehittämistyö koetaan myös kaikkein mielekkäim-

18 Osallisuus

mäksi tavaksi tehdä työtä: koska työtä tehdään ihmisten kanssa ja ihmisille, on enemmän kuin perusteltua ottaa heidät mukaan myös toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin sillä tavalla kuin he itse haluavat. Asiakkaiden osallistumisella ja kokemustiedon tuomisella esille on suuri merkitys myös yhteiskunnallisesti. Kokemuksia ja arjen ääntä esiin nostamalla on mahdollista vähentää ihmisten ennakkoluuloja ja korjata vääriä käsityksiä, jotka liittyvät toimintaamme, perheiden tilanteisiin tai ilmiöihin, joiden parissa työskentelemme. Väärien käsitysten korjaaminen motivoi usein myös kokemusasiantuntijoita. Vaikuttamistyö on tehokkaampaa, kun siihen tulee mukaan asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden ääni. Yksilöllisten kokemusten kautta haavoittavat ilmiöt (esimerkiksi väkivalta) ja niiden vaikutukset konkretisoituvat ja koskettavat. Kuten eräs kokemusasiantuntija asian ilmaisi: ”Vaikka ihmiset tietävät paljon tästä ilmiöstä, he eivät tiedä, miltä se tuntuu. ” Asiakkaiden kanssa yhdessä toimimalla palveluita ja lakejakin voidaan parantaa niin, että ne kohtaavat paremmin asiakkaiden arjen.

Vaikuttamistyö on tehokkaampaa, kun siihen tulee mukaan asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden ääni.

On niin paljon sellaista tietoa, mitä ei muuten tavoiteta tai saada eteenpäin. Sillä tiedolla on valtava painoarvo, koska se on niin henkilökohtaista, tuoretta ja ajantasaista ja kertoo erilaisista ilmiöistä, tapahtumista ja esimerkiksi yhteiskunnan rakenteissa ja palveluverkostoissa piilevistä esteistä. Työntekijä Asiakkaiden toimijuuden vahvistaminen on myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Oman toiminnan ja kokemuksen merkityksellisyys voi siirtyä myös yhdistyksen ulkopuolelle aktiiviseksi kansalaisuudeksi.

"Vaikka ihmiset tietävät paljon tästä ilmiöstä, he eivät tiedä, miltä se tuntuu."

Kokemusasiantuntijuus Kokemuksen muuttuminen tiedoksi edellyttää, että sekä kokija että työntekijä tunnistavat eletyn ja koetun kautta muodostuneen tiedon merkityksellisenä. (Laitinen ja Nikupeteri 2013, 439.) Kokemusasiantuntijalla tarkoitetaan eri asioita eri ympäristöissä. Se voi tarkoittaa asiakasta, joka apua hakiessaan tuottaa tärkeää tietoa kokemastaan ilmiöstä tai kokemusasiantuntijan nimikkeellä palkattua työntekijää. Joskus tarkoitetaan myös kokemusasiantuntijakoulutuksesta valmistuneita (ks. esim. Mielen avain -hankkeen koulutus mielenterveys- ja päihdekuntoutujille). Kokemusasiantuntijuutta tarvitaan niin yhdistyksen auttamistyössä, toiminnan kehittämisessä kuin yhdistyksen vaikuttamistoiminnassakin. Lue luvusta 3 lisää kokemusasiantuntijan erilaisista toimintamahdollisuuksista. Ensi- ja turvakotien liitossa kokemusasiantuntijuutta on ryhdytty hahmottamaan kansalaistoiminnan näkökulmasta. Sen ajatellaan tarkoittavan sitä, että asiakkaan kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta pidetään yhtä tärkeänä kuin työntekijän opintoihin tai työkokemukseen perustuvaa osaamista. Yksilötasolla kokemusasiantuntijuus ja siemenet siihen ovat olemassa kriisivaiheesta asti: silloin kokemusasiantuntijuus tulee esille kohtaamisessa työntekijän kanssa. Omaan avun saamiseen vaikuttaminen ja mahdolliset vertaisuuden kokemukset ovat ponnahduslauta kokemusasiantuntijuuden synnylle ja kasvulle (ks. kuvio 3 sivu 29). Kokemusasiantuntijoiden yhteisessä toiminnassa yksilölliset kokemukset ilmiöstä (esimerkiksi väkivallasta) yhdistyvät yhdeksi, yhteiseksi näkökulmaksi. Lisää tietoa erilaisista kokemusasiantuntijuuden muodoista saat kappaleesta Mitä kokemusasiantuntija tekee.

Kokemusasiantuntijuus on uusi mahdollisuus toimia. Se lisää asiakkaiden osallisuutta ja osallistumista. Kokemusasiantuntijuuden kautta yhdistyksen asiakkaat pääsevät tuomaan omaan kokemukseensa perustuvan tiedon osaksi yhdistyksen toiminnan suunnittelua ja kehittämistä. Silloin työntekijöiden asiantuntijatiedon ja asiakkaiden kokemustiedon on mahdollista yhdistyä moniääniseksi yhteiseksi kehittämiseksi. Kansalaisjärjestölle on erityisen tärkeää varmistaa, että toiminnassa kuullaan säännöllisesti ja järjestelmällisesti virallista tietoa haastavaa ”toista tietoa”. Vain sen kautta voimme haastaa omia käsityksiämme ja lunastaa paikkamme kansalaisjärjestönä, ihmisten arkielämän tuntijana ja arkisen tiedon välittäjinä. Samalla yhteinen tekeminen ja erilaisten osaamisten yhdistäminen vahvistaa yhdistyksen yhteisöllisyyttä. Eri roolissa ja erilaisilla taustoilla toimivat ihmiset voivat tulla yhteisen pöydän ääreen tekemään töitä yhteisen tavoitteen eteen. Moni asiakas on voimaannuttuaan motivoitunut oikaisemaan vääriä käsityksiä ja vaikuttamaan yleisiin asenteisiin ja palveluiden järjestämiseen. Kokemusasiantuntijuuden mahdollistaminen on merkittävää myös asiakkaiden – aikuisten, lasten ja nuorten – voimaantumisen kannalta. Moni kokemusasiantuntija on kertonut, että mahdollisuus toimia asiantuntijana omassa asiassaan on tuntunut arvostavalta ja tärkeältä. Kokemusasiantuntijuus tarjoaa mahdollisuuden kehystää omat kokemukset uudelleen: vaikeiden kokemusten merkitys muuttuu, kun niitä käsitellään merkittävän tiedon lähteenä. Se, että omat vaikeat kokemukset hyödyttävät muita, on sinänsä vahvistavaa.

20 Osallisuus

uden kasvun prosessi.

Kokemusasiantuntiju

Kokemusasiantuntijuuden kasvun prosessi Joskus tuntuu siltä, että olen ihan normaali. Tai jotain aivan uutta, sellaista, mitä en ole koskaan ollut! Kokemusasiantuntija Kokemusasiantuntijuutta on liitossa jäsennetty erityisesti Miina – Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -hankkeessa. Hankkeen kokemusasiantuntijat olivat väkivallasta selviytymässä olevia naisia, joista osa oli toiminut erilaisissa kokemusasiantuntijan tehtävissä. He hahmottivat väkivaltaa kokeneen naisen kokemusasiantuntijuuden kehittymisen olevan kolmiosainen prosessi, jossa on vaiheet ”Pälli räjähtää”, ”Nännit ja napa” ja ”Minä tiedän”. Vaiheet kulkevat rinnakkain voimaantumisprosessin kanssa: kokemusasiantuntijuus kasvaa voimaantumisen myötä. Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus tukevat myös väkivallasta selviämisen prosessia.

Omista väkivaltakokemuksistaan selviävät kokemusasian tuntijat jäsensivät oman kokemusasiantuntijuutensa kasvaneen akuutista "Pälli räjähtää" -kriisivaiheesta voimaantuneeseen ”Minä tiedän” -vaiheeseen. Alussa kokemusasiantuntijuus on oman tilanteen asiantuntijana olemista ja merkitsee käytännössä oman kokemuksen kertomista työntekijälle. Toimijuus vahvistuu vertaisuuden kokemusten ja omien kokemusten jakamisen myötä vahvaksi kokemusasiantuntijuudeksi, jossa omaa kokemustietoa on mahdollista tuoda esiin monipuolisesti: kouluttajana, kehittäjänä, vaikuttajana tai päättäjänä.

22 Osallisuus

”Pälli räjähtää” – akuutti kriisivaihe Pälli räjähtää -vaihe liittyy akuutissa kriisissä olemiseen. Silloin on olennaista avun hakeminen omaan tilanteeseen. Vaihe on tärkeä osallisuuden ja sen kasvamisen mahdollistamisen kannalta: kahden välinen suhde auttajan kanssa rakentaa pohjaa osallisuuden kokemuksille ja toimijuudelle. Asiakkaan kysymykset voivat tällöin liittyä perustavanlaatuisiin kohtaamisen ja luottamuksen kysymyksiin: ”Uskotaanko minua? Ymmärretäänkö minua? Ymmärretäänkö minut väärin? Hyväksytäänkö minut? Uskallanko?” Suhteella auttajan kanssa on merkitystä, sillä tunne omasta merkityksestä ja arvostettavuudesta syntyy dialogisessa kohtaamisessa, suhteessa. Jos tunne omasta arvosta jää syntymättä tai asiakkaalle jopa tulee tunne, että hän on merkityksetön ja arvoton, hänen on seuraavan kerran entistä vaikeampi hakea apua. Myös luottamuksellisen suhteen rakentaminen voi olla seuraavilla kerroilla haastavampaa. Osallisuuden kannalta keskeistä tässä kohdassa on asiakkaan kokemus kuulluksi ja kunnioitetuksi tulemisesta sekä siitä, että hän saa ja voi vaikuttaa oman selviytymisprosessinsa etenemiseen. Hänen näkemyksiään ja mielipiteitään kysytään ja pidetään arvokkaina, ja hän saa vaikuttaa saamaansa apuun voimavarojensa mukaan. Pieneltäkin vaikuttavat sanat, ilmeet, eleet voivat olla merkittäviä asiakkaan oman merkityksellisyyden kokemuksessa. Työn yhtenä tavoitteena on vahvistaa asiakkaan arjen toimijuuden kykyä. Joskus se voi näyttäytyä myös ”tilanteen sietämisenä”, jolloin asiakkaalla ei välttämättä ole isoa pyrkimystä muutokseen. Pitkällä tähtäimellä tällainenkin ”tilanteen sietämiseen” liittyvä osallisuuden ja toimijuuden kokemus voi johtaa pyrkimykseen irtautua haavoittavasta, traumatisoivasta, elämäntilanteesta.

Uskotaanko minua? Ymmärretäänkö minua? Ymmärretäänkö minut väärin? Hyväksytäänkö minut? Uskallanko?

Kaikkea tätä ei edistä ”paremmin tietäminen”, se, että työntekijän tieto kävelee asiakkaan tämän hetkisen tiedon yli. Kokemusasiantuntijuuden kannalta tämä kohta on ensimmäinen, jossa oma kokemus alkaa jäsentyä omaksi tiedoksi ja kehittyä hiljalleen asiantuntijuudeksi. Sitä edellyttää kuitenkin tunne omien vaikeiden kokemusten arvosta ja merkityksestä. Tunne alkaa syntyä ensimmäisissä, dialogisissa kohtaamisissa auttajan kanssa. Parhaimmillaan vertaisilta saatu kunnioitus ja ymmärrys lisää omanarvontuntoa. Vertaisuus antaa tunteen siitä, ettei ole omien kokemustensa kanssa yksin ja että vaikeassakin tilanteessa on nähtävissä toivoa. Vertaisuus myös tiivistää tunnetta yhteisöön kuulumisesta.

”Pälli räjähtää”

24 Osallisuus

”Nännit ja napa”

25 Halu vaikuttaa voi Miina-hankkeen kokemusasiantuntijoiden mukaan syntyä jo varhain, mutta alkuvaiheessa se on turvallista vain vahvasti tuettuna – esimerkiksi siten, että työntekijä toimii viestinviejänä ja välittäjänä asiakkaan tärkeinä kokemille asioille. Olennaista on kokemusasiantuntijan oma tahto. Jos hän itse haluaa vaikuttaa, vaikuttaminen voi edistää myös toipumista kokemuksista. Kriisivaiheessa aika ei kuitenkaan ole kypsä laajalle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle yksilönä.

tärkeitä. Kun omat siivet alkavat kantaa, täytyy tarjota mahdollisuus kokeilla niitä. Käytännössä osallisuutta toteutetaan vertaisena, vertaisryhmän ”seniorina” tai kokemustiedon tuottamisena yhdistyksen kehittämiseen. Kun ihminen voi olla tukena toiselle tai tuoda omat kokemuksensa yhdistyksen toiminnan kehittämiseen käyttöön, käsitys itsestä tärkeänä ja pystyvänä ihmisenä vahvistuu.

”Nännit ja napa” – toimijuus vahvistuu Miina-hankkeen kokemusasiantuntijanaiset kuvasivat kokemusasiantuntijuuden kasvun toista kohtaa ”Nännit ja napa” -vaiheeksi. Nännit ja napa -kohdassa näyttäytyy ristiriitaiset tunteet: huulen toinen puoli hymyilee ja toinen on alaspäin, minkä voi ajatella olevan merkki aktiivisesta asioiden käsittelemisestä: pysynkö vanhassa, suuntaudunko uuteen? Minunko tarinani voi kiinnostaa muita? Uskallanko kertoa ja tulenko ymmärretyksi? Kysymykset ovat keskeisiä tässäkin vaiheessa. Kokemus omasta autetuksi tulemisesta voi kanavoitua toiveeksi ja tarpeeksi auttaa muita samassa tilanteessa olevia. ”On hyvin voimaannuttava tunne kääntää oman maailmansa ’rumuus’ voimavaraksi, jonka voi siirtää edelleen avuksi sitä tarvitsevalle” (Laitinen & Nikupeteri, 2013, 448). Osallisuus – aktiivinen ja vastuullinen toimijuus – tukee omaa selviytymisen prosessia vahvistamalla ihmisen omia resursseja tässä ja nyt sekä tulevaisuutta ajatellen. Ihmiselle on tärkeää saada kokemus omasta aktiivisesta toimijuudesta, huomata omat vahvuutensa ja oppia näkemään ne omina voimavaroinaan. Tässä vaiheessa osallistumisen mahdollisuudet ja paikat ovat

Kun ihmisen käsitys itsestään vahvistuu, se synnyttää tunteen siitä, että³:

* * * * *

minusta ollaan kiinnostuneita minua arvostetaan minulla on annettavaa minusta on iloa minä pystyn vaikuttamaan.

3 Jukka Mäkelä dialogisesta kohtaamisesta Dialogistipäivillä 17.9.2010. Perustuu Leena Marila-Penttisen muistiinpanoihin.

26 Osallisuus

”Minä tiedän” – itsevarmuus

Toimijuuden vahvistuessa laajenevat myös vaikuttamismahdollisuudet.

Myös suhtautuminen omiin kokemuksiin muuttuu. Vaikeiden muistojen ohella ne ovatkin nyt apuna jollekulle toiselle tai oppimisen kohta koko yhdistykselle. Toimijuuden vahvistuessa laajenevat myös vaikuttamismahdollisuudet. Yhteiskunnallista vaikuttamista voi tehdä yhteistyössä muiden kanssa, esimerkiksi oman vertaistukiryhmän kanssa. Usein vaikuttamisen kohteena ovat esimerkiksi kaupungin palvelut tai yleiset ennakkoluulot. Hyviä keinoja ovat erilaiset ryhmän kokemuksia yhteen kokoavat vaikuttamiskeinot, kuten Miinan Salonki tai erilaiset taiteen keinot. Ryhmässä vaikuttaminen on turvallista ja voimaannuttavaa, kun yksittäisistä kokemuksista muodostuu suurempi puhutteleva kokonaisuus. Vaikuttamiskeinoista voit lukea lisää luvusta 3.

Miina-hankkeen kokemusasiantuntijanaisten jäsennyksessä kokemusasiantuntijuuden kasvun viimeinen vaihe ”Minä tiedän” -vaihe. Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus asettuvat nyt uuteen paikkaan ihmisen elämässä. Tässä vaiheessa käsitystä omista vahvuuksista sekä itsestä aktiivisena toimijana voi edelleen vahvistaa esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa (muun muassa kouluttamalla työntekijöitä tai vapaaehtoisia kertomalla omista kokemuksista tai antamalla mediahaastatteluja). Muiden samaa kokeneiden auttaminen on joillekin tärkeä osa henkilökohtaisten vahvuuksien ja osaamisen tunnistamista. Osaa omat kokemukset motivoivat kouluttautumaan uuteen ammattiin, toiset haluavat suuntautua täysin uusille alueille kauemmas omista haavoittavista kokemuksistaan. Joillekin pysyminen tutussa tyylissä on paras vaihtoehto. Kokemusasiantuntijaidentiteetti voi nyt tulla sopivan kokoiseksi osaksi omaa itseä, unohtamatta sitä, että kokemukset eivät ole ”koko minä”. Työntekijöidenkin on hyvä muistaa, että ihmisellä voi olla halu mennä eteenpäin ja päästää irti kokemustensa käsittelemisestä. On pohdittava, kenen toive on, että asiakas toimii kokemusasiantuntijana. Asiakas voi joskus kokea kokemusasiantuntijana toimimisen velvollisuudekseen – on siis kuunneltava herkästi ja kunnioittavasti kokemusasiantuntijan ääntä. Prosessit, osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden kokemukset ja tarpeet ovat erilaisia jokaisella ihmisellä.

27 ”Minä tiedän”

28 Osallisuus

Varmuutta siitä, että kokemusasiantuntija on "valmis", ei voi saada.

Kokemusasiantuntijan toimintamahdollisuudet On selvää, että erilaiset roolit ja osallistumistavat ovat mahdollisia eri ihmisille hyvin eri vaiheissa. Joku ei ole koskaan halukas kouluttajaksi, toinen ei koe yhdistyksen toimintaan vaikuttamista itselleen motivoivaksi ja kolmas haluaisi osallistua heti kaikkeen. Yksi kokemusasiantuntijuuden haastavimpia kysymyksiä onkin, koska on sopiva aika ottaa uusi rooli ja vaikuttaa laajemmin. Tärkeää on huomata, ettei toimijuuden laajenemisen prosessi etene kuin juna, vaan kokemusasiantuntija liikkuu jatkuvasti eri vaiheesta toiseen. Joku kokemus saattaa tuoda pinnalle vanhoja tunteita ja hätäännyttää, mutta riittävän pitkällä omassa selviytymisessään olevalla kokemusasiantuntijalla on myös keinoja päästä pois

kriisin tunteesta ja luottamusta siihen, että se kestää vain aikansa. Miina-hankkeen kokemusasiantuntijat korostivat, että varmuutta siitä, että kokemusasiantuntija on "valmis" tiettyyn toimintaan, ei voi saada. Tilanne kuitenkin on heidän mielestään riittävän turvallinen, jos kokemusasiantuntija tietää pääsevänsä pois vanhojen kokemusten aiheuttamasta tunnemyrskystä. Kokemusasiantuntijat myös korostavat, että lopulta kyseessä on aina kokemusasiantuntijan oma valinta ja sitä täytyy kunnioittaa. Työntekijä voi tukea kokemusasiantuntijaa auttamalla näkemään esimerkiksi vaikuttamistoiminnan mahdollisia seurauksia ja käymällä läpi todennäköisesti esiin tulevia tilanteita.

Kokemusasiantuntijana toimiminen on aina oma valinta.

Asiakkaan oma toimijuus kasvaa ja työntekijän tarjoaman tuen tarve pienenee

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Ensisijaisesti työntekijän kautta.

Täsmävaikuttaminen paikallisesti ja tuetusti, yhdessä ryhmän kanssa kokemuksia kooten. Tapahtumat

Yhteisö, lähiympäristö

Vertaisuus ja kokemusten jakaminen – ”Tiedän, mistä sinä puhut.”

”Ryhmän seniori” ”Apuohjaaja” Kahvilat jne. toimintamallit Asiantuntijuus käytössä yhdistyksessä

Minä, yksilötaso

Osallisuus omassa prosessissa alusta saakka: ”Mikä sinua auttaa?” Vertaisuuden kokemukset

Osallisuus omassa prosessissa jatkuu Toimijuuden takaisinsaaminen ja ”mentoroinnin” kokemukset.

Laaja yhteiskunnallinen vaikuttaminen (koulut, oppilaitokset, toimittajat, neuvolat jne.) Täsmävaikuttaminen, esim. lakialoitteet ja hankehakemukset

Tukena toiselle kohti verkostoja. Tukihenkilö Vaikuttaminen yhdistyksen toiminnassa, ”tekemässä yhdistystä”, mukana kehittämistyössä

Vahva toimijuuden kokemus Tunne siitä, että auttaa muita ja voi vaikuttaa. Asiantuntijuuden kokemus Kokemusasiantuntijuus osa identiteettiä?

”Pälli räjähtää” – akuutti kriisivaihe

”Nännit ja napa” – toimijuus vahvistuu

Kuvio 3: Kokemusasiantuntijan toimintamahdollisuudet

”Minä tiedän” – itsevarmuus

30 Osallisuus

Miten osallisuus tukee selviytymistä haavoittavista kokemuksista? Sehän tukee toipumista, että sä pystyt osallistumaan, jos sulla on vähänkään voimavaroja siihen. Ettet vaan jää sun traumaan ja siitä toipumiseen. Se on mun mielestä just paapomista, jos ei osallisteta. Tai jos ei ole mahdollisuuksia, tämmösiä paikkoja, minkä kautta voi halutessaan ja kyetessään osallistua. Kokemusasiantuntija Osallisuutta on tärkeä tarkastella myös suhteessa haavoittaviin, traumaattisiin elämänkokemuksiin ja niistä selviytymiseen. Osallisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta puhuttaessa pohditaan usein – joskus huolen sävyttämänä – sitä, mitä osallisuus on silloin, kun yhdistyksen asiakkaana on monia traumatisoivia kokemuksia elämässään kohdannut tai kriisistä selviytymisen ensivaiheissa oleva ihminen. Onko osallisuus, osalliseksi tuleminen silloin edes mahdollista? Jos on, niin miten? Tai onko oikein ”osallistaa” ihmisiä, jotka ovat kokeneet traumatisoivia asioita, eikö yhdistysten tehtävä ole pikemminkin suojella heitä? Mitä osallisuus tai kokemusasiantuntijuus voi olla traumasta selviytymisen eri 4 vaiheissa? Miina-hankkeen kokemusasiantuntijanaisten hahmottamaa kokemusasiantuntijuuden kasvamisen prosessia ei käsitelty traumasta selviämisen polkuna, mutta jälkikäteen tarkasteltuna siinä voi havaita yhtymäkohtia traumas-

ta selviytymiseen. Siksi on hyvä pohtia hieman myös sitä, miten osallisuus voi itse asiassa tukea selviytymistä. Traumasta tai traumoista selviytyminen on aina henkilökohtainen, usein kokonaisuudessaan pitkä prosessi, jossa esimerkiksi psykoterapia voi olla tarpeen. Osallisuuden kokemus voi silti vahvistaa selviytymistä alusta, kriisivaiheesta asti. Liittyminen muihin on merkityksellistä kaikissa vaiheissa. Kriisin alkuvaiheessakin (Pälli räjähtää -vaihe) liittyminen toisiin, vertaisuus, on tärkeää. Yksin jääminen voi voimistaa vaikeista kokemuksista johtuvia tunteita. Hyvin ohjattu vertaistukiryhmä voi auttaa vakauttamaan tunnetiloja ja vähentämään ahdistusta. Vertaisryhmässä on mahdollista saada "peili" itselle ja olla sellaisena toiselle. Vertaistuella voi olla iso korjaava merkitys selviämisen prosessissa: vuorovaikutus toisten kanssa voi parhaimmillaan toimia korjaavasti ja tuottaa iloa, muistuttaa realiteeteista ja tuoda turvallisuutta. Vertaisten kanssa on myös mahdollista kokeilla esimerkiksi omia fyysisiä rajoja: kuinka lähellä tai kaukana muista haluan tai voin olla? Tähän kaikkeen tarvitaan vuorovaikutusta. Kaikki tämä vahvistaa yksilöllisiä resursseja elämässä. Toisten tuki auttaa selviytymään arjesta ja arjen sujuminen helpottaa traumasta selviämistä. Trauman työstämis- tai käsittelyvaiheessa keskeistä on omien kokemusten ja kriisin aiheuttamien tapahtumien käsitteleminen. Kokemusasiantuntijanaisten Nännit ja napa -vaiheessa on yhteistä tämän vaiheen kanssa. Tapahtumia ei enää tarvitse kieltää ja ymmärrys niistä alkaa rakentua. Ihminen vahvistuu kohtaamaan häntä koskettaneet asiat kokonaisvaltaisesti. Tässä

4 Psyykkinen trauma = yksilön psyykkisen sieto- tai sopeutumiskyvyn rajan ylittävä tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Tapahtuma sinänsä ei ole traumaattinen, mutta sen seuraukset ovat. Yksilölliset reaktiot traumaan tulevat ymmärretyiksi, kun ymmärrämme trauman vaikutuksen yksilöön: trauman seuraukset ovat normaaleja psyyken suojautumiskeinoja traumasta.

31 vaiheessa on tavallista pohtia syvällisesti omaa identiteettiä ja uskomuksia. Työstämisvaiheeseen voi liittyä omien sosiaalisten suhteiden uudelleen järjestäytymistä tai vetäytymistä niistä. Vaiheen merkitys on valmistaa ihmistä ”uudelleen suuntautumista” kohti elämässä. (emielenterveys.fi.) Traumaattisesta kriisistä toipumisen viimeistä vaihetta kutsutaan uudelleen suuntautumisen vaiheeksi. Siinä on yhtäläisyyksiä kokemusasiantuntijuuden kasvun Minä tiedän -vaiheeseen. Tapahtuneet asiat alkavat olla osa omaa elettyä elämää ja omaa kokemusta eikä kokemuksen kanssa ole työskenneltävä koko ajan. Luottamus elämään ja omaan itseen alkaa palautua. Koetusta tulee osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei enää hallitse tai kuluta voimavaroja – kokemukset voivat itse asiassa olla voimavarojen lähde. Kaikissa näissä vaiheissa on muistettava, että prosessi ei aina etene suoraan, vaan palaa joskus aiempiin vaiheisiin ja tuntemuksiin. Kun vaikeat kokemukset eivät enää vie kaikkia voimavaroja, voi alkaa suuntautua johonkin uuteen. Omien kokemusten merkitys muuttuu eikä ko-

kemusten tuottama häpeä tai syyllisyys ole enää päällimmäinen tunne. Oman kokemuksen ja tiedon näkeminen yhteiskunnan ja ammattikäytäntöjen kehittämisen kannalta merkityksellisenä edesauttaa toipumista kokemuksista. Olen arvokas, minulla on merkitystä -kokemus vahvistuu. (Laitinen & Nikupeteri 2013, 448.) Osallisuus ja osallistuminen voi olla merkittävä osa traumasta selviytymistä. Eräs kokemusasiantuntijanainen pohti osallisuutta ja traumasta selviytymistä näin: Kun sä voit paremmin ja koet itsesi vahvemmaks, niin vaikka sulla ois trauma, niin ne trauman vaikutukset suhteessa kutistuu ja sä pystyt kestämään ja käsittelemään niitä paremmin. Ei niin, että osallistuminen kävis suoraan siihen traumaan kiinni, vaan että osallistuminen ja osallistaminen vaikuttaa muihin osiin ihmisessä, jotka taas vaikuttaa traumaattisen kokemuksen pienenemiseen. Trauma on helpommin käsiteltävissä samassa tahdissa, kun muu osa ihmisestä vahvistuu.

Vuorovaikutus toisten kanssa voi parhaimmillaan toimia korjaavasti ja tuottaa iloa.

Tutkijoiden näkökulma: 32 Osallisuus

Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus Liisa Hokkanen & Anna Nikupeteri

okemusasiantuntijuuden ydin on yksilön kokemuksessa ja sen jakamisessa. Näkemykset siitä, miten kokemuksesta syntyy asiantuntemusta, vaihtelevat. Yksi tapa hahmottaa kokemuksen kehittymistä asiantuntemukseksi on tarkastella sitä kolmiosaisena. Osat voivat muodostaa toisiaan seuraavan prosessin tai ne voivat esiintyä itsenäisinä ilman tavoitetta edetä seuraavalle tasolle. Jaottelu on rakennettu tarkastellen kokemusasiantuntijuutta laaja-alaisesti ja sen kestävyyden edellytykset huomioiden. Ensimmäinen osuus on mahdollinen kaikessa auttamistyössä. Toinen edellyttää vertaisuutta osana auttamista ja avun saamista. Kolmas osuus edellyttää vertaisuuden organisoitumista auttamistyötä tukevaksi toiminnaksi. Ensimmäinen osa on yksilöllisen avun ja muutoksen aikaansaamisen prosessi, mikä ilmenee henkilökohtaisena kokemusasiantuntijuutena. Tämä kokemusasiantuntijuus liittyy ajatukseen siitä, että jokainen ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Yksilöllä on kokemusperäinen tietous, miten hän kokee jonkin tilanteen, siihen tulemisen ja siihen tarvittavan muutoksen. Tällöin kokemusasiantuntijuus ei edellytä vertaisuutta. Tämä kokemusasiantuntijuus on pätevä yhden ihmisen kokemuksessa ja hänen henkilökohtaisessa prosessissaan. Hänellä on hiljaista ja syvää tietoa, tuntemusta ja kokemusta elämänsä asioiden yksityiskohtien yhteyksistä ja erityisyydestä. Tämä tietous ja kokemus on tärkeää asiantuntemusta, joka mahdollistaa hänen tilanteensa muuttamisen. Auttajalle se tarkoittaa yksilökohtaista, kokonaisvaltaista ihmislähtöisyyttä toiminnassa – ammatillisella kielellä asiakaslähtöisyyttä. Jotta henkilökohtainen kokemusasiantuntijuus

jalostuisi, se kaipaa muutoksen mahdollistajaksi toisten (vertaisten, vapaaehtoisten tai ammattilaisten) dialogiin asettuvaa, sopivasti tai radikaalisti eri tavoin katsomista. Henkilökohtaisen kokemusasiantuntijuuden lisäksi on samanlaisen ongelmallisen tilanteen kokeneiden jakama, jalostama ja koettelema vertaisuuteen perustuva yhteisöllinen kokemustietous, joka muodostaa yhteisöllisen kokemusasiantuntijuuden. Vertaisyhteisöön kuuluminen mahdollistaa oman kokemusasiantuntijuuden arvon oivaltamisen, sen jalostamisen ja toimijuuden vahvistumisen. Vertaisryhmissä kuulluksi tuleminen, toisten kokemusten kuuleminen, niiden jakaminen ja omien kokemusten uudelleensanoittaminen ovat yleisesti tunnistettuja yhteisöllisiä kokemustiedon jalostamisen keinoja. (Ks. Laitinen & Nikupeteri 2013.) Kuitenkin myös hiljainen läsnäolo, toiminnallisuus, virkistys ja arjen voimaannuttavat rutiinit voivat tuottaa vastaavanlaista, joskin hiljaisempaa kasvualustaa kokemustiedon karttumiselle. Vertaistilanteita luodaan suljetuissa ryhmissä ja avoimissa kohtaamispaikoissa, kuten vapaamuotoisissa tapaamisissa, talkoissa, ohjelmallisilla iltamilla, retkillä ja kahviloissa. (Hokkanen 2014b.) Yhteisöllinen tilanne luo kokemusten jakamiseen osallistuvalle kuvaa siitä, kuinka moninaiset elämän sotkeutumisen reitit ja selviytymisen polut voivat olla. Omaa henkilökohtaista kokemusta tarkastellaan etäämmältä ja se kiinnitetään osaksi muiden ryhmän jäsenten kokemuksia. Keskeistä vertaisuudessa ja yhteisöllisessä kokemusasiantuntijuudessa on vertaisten ja ammattilaisten keskinäinen luottamus ja kunnioitus, joka mahdollistaa apua hakeneen itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistumisen sekä suuntautumisen muutokseen.

Vertaisuus avaa samaa kokeneiden erilaisten kokemusten moninaisuutta. Vertaistilanteissa esimerkiksi väkivalta, omaishoitajuus tai huostaanotto yhdistää erilaisia elämäntilanteita ja -tarinoita. Oman tilanteen paikantaminen toisaalta jaetuksi ja toisaalta erityiseksi helpottuu. (Hokkanen & Astikainen 2001; Hokkanen 2003; Laitinen & Nikupeteri 2013.) Kyse on jalostuneesta kokemusasiantuntijuudesta, joka on erityisesti järjestöille tuttua. Yksilöllisen kokemusasiantuntijuuden ohella tämä kokemusasiantuntijuuden muoto on viime aikoina tunnistettu laajemminkin palvelujen kehittämisessä. Nykyään yhteisöllistä kokemusasiantuntijuutta käytetään asiakasosallisuutta lisäävässä palvelujen muotoilussa ja kehittämisessä. Kolmanneksi yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus voi havahduttaa organisoitumaan. Tällöin kokemusasiantuntijuus saa rakenteellisen muodon. Se tarkoittaa, että perustetaan seuroja, yhdistyksiä ja verkostoja, joilla on jäsenensä, sääntönsä ja tarkoituksensa ja joiden vaikutuskanavat ja toimintamuodot ovat laajemmat kuin yksittäisillä ryhmillä. Rakenteistunut yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus voi laajeta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja palvelujen kehittämiseen, muotoiluun ja tarjoamiseen (Hokkanen 2011). Se tuo asialle yhteiskunnallista näkyvyyttä, vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja poistaa ennakkoluuloja helpottaen siten asian lähestymistä ja avun löytämistä. Organisoituminen mahdollistaa kokemusasiantuntijoiden osallistumisen edustukselliseen päätöksentekoon. (Ks. Laitinen & Nikupeteri 2013.) Yhteisöllisten rakenteistuneiden toimintatapojen voima ja merkitys on niiden monimuotoisuudessa ja kestävyydessä: yhteisöt kannattelevat yksittäisiä toimijoita ja jatkavat, vaikka yksittäiset toimijat vaihtuisivat. Kokemusasiantuntijuus

tarvitsee jatkuvuutta tukevat rakenteet, mahdollistajat ja resurssit, jotta se voi toteutua yhtenä auttamisen tapana. Kokemusasiantuntijuuden ymmärtäminen henkilökohtaisena, yhteisöllisenä ja rakenteistuneena yhteisöllisenä asiantuntijuutena laajentaa käsitystä asiantuntijuudesta ja sen sisällöstä. Yhteisölliset kokemusasiantuntijuuden muodot mahdollistavat kokemusten integroitumisen asiantuntijuuteen myös toiminnallisten väylien ja verkostojen kautta sekä satunnaisilta pistäytyjiltä, jotka eivät toimintaan integroidu. Toki on muistettava, että yksin kokemusasiantuntijuus ei riitä tuottamaan osallisuutta ja autetuksi tulemista kaikissa tilanteissa. Auttamisen mahdollistajina kaikki edelliset kokemusasiantuntijuuden muodot ovat tarpeellisia, jotta saataisiin kokemuksellinen asiantuntemus kattavasti käyttöön ja samalla luotua toimijuuden areenoita ihmisille, jotka pyrkivät jättämään taakseen loukuksi muodostuneet5 elämäntilanteensa (Oksanen & Salonen 2011). Yhdistysten ja verkostojen perustamisella on todettu olevan myös kansalaisuuteen kasvattava merkitys. Kokemusperäinen tieto tarjoaa tutkimustietoa ja professionaalista tietämystä täydentävää sekä sille vaihtoehtoista asiantuntemusta ilmiöiden syistä, ilmenemisestä sekä niiden ehkäisemisen ja kitkemisen keinoista. Kokemusperäistä asiantuntemusta on syytä hyödyntää auttamiseen tähtäävien palvelujen suunnittelussa ja laajemminkin ennaltaehkäisevässä yhteiskuntapolitiikassa. Yksilöllinen, yhteisöllinen ja rakenteistunut yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus ovat parhaimmillaan, kun ne saavat tuen ammatilliselta asiantuntemukselta ja tilan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Atte Oksanen ja Marko Salonen (2011) kuvaavat toiminnallista loukkua itseään vahvistavaksi poissulkeutumisen kierteeksi. Toiminnallinen loukku syntyy, kun tarjolla olevista vaihtoehdoista se, joka tuottaa sillä hetkellä parhaan tuloksen, saakin toistuessaan aikaan vaikeutuvan tilanteen, loukun. Loukut ovat yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia ansoja, umpikujia tai pulmia, joissa toimintatavan muuttaminen vaikuttaa mahdottomalta, koska välittömät seuraukset uhkaavat elämän mielekkyyttä tai jatkuvuutta. Toiminnallinen loukku kuvaa, kuinka haastavaa vaikeutuneessa elämäntilanteessa eläville voi olla löytää ja toteuttaa visioita toisenlaisesta elämästä. Toisaalta se tekee mahdolliseksi ymmärtää, kuinka tärkeää on saada ulkopuolista näkemystä elämäntilanteeseen ja ohjaa auttajaa tunnistamaan, miten haasteellista loukuttavasta elämäntilanteesta pois pyrkiminen on.

34 Osallisuus

Mikä osallistumisessa ja vaikuttamisessa kolahtaa? Kokemusasiantuntijoiden ajatuksia

”Terve toimijuus itsessä vahvistuu.” Osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden tuoda oma ääni esiin ja ottaa omat vahvuudet käyttöön. Se vahvistaa kokemusta omasta selviytymisestä ja auttaa huomaamaan itsestä löytyneet voimavarat. ”Semmonen terve toimijuus itsessä vahvistuu ja sitä kautta tunne siitä, että minähän pys tyn tekemään asioille jotain. Minä en ole vain joku, joka voidaan laittaa tekemään mitä tahansa tai olemaan missä tahansa roolissa, vaan olen oman asiani kautta toimija tässä.” ”Minä koin itseni arvokkaaksi, se oli tosi terapeuttista. Ikävä olla asiantuntija tällasella alalla, mutta minä tiedän tästä.”

”Tää oli niitten minun kokemusten merkitys. Että minä oon pystyny joihinkin asioihin ottamaan kantaa ja ehkä joihinkin vaikuttamaankin.” Kun kokemuksia käyttää vaikuttamiseen tai muiden auttamiseen, niiden merkitys muuttuu. Niistä tulee oppimisen ja tiedon lähde. Huonoista kokemuksista voikin olla hyötyä jollekin toiselle. "Mä osallistun siksi, että pahasta voisi seurata jotain hyvää. Kun mulla kuitenkin on tietoa, mulla on ymmärrystä, mulla on kokemusta niin vietävästi. Kun minä sen kaiken kanssa kuitenkin hengailen päivästä toiseen, niin voin sitten yhtä hyvin pyrkiä käyttämään sitä johonkin hyödylliseen." "Tää kuulostaa aika hurjalta, mutta tämän myötä oon osannu antaa arvon omille ko kemuksille. Että okei, minä oon käyny tän läpi, ei voi mitään, mutta tästähän voi jotain hyvääkin saada aikaseks."

"Tämän myötä oon osannu antaa arvon omille kokemuksille."

”Tää voi oikeesti käydä kelle vaan.” Kokemusten kautta vaikuttaminen on tärkeä keino vaikuttaa asenteisiin ja ennakkoluuloihin ja korjata vääriä käsityksiä yhteiskunnassa. Tuomalla esiin omia kokemuksia saa mahdollisuuden vähentää leimautumista ja vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvää häpeää. "Minulla oli kauhean kova palo tabun rikkomiseen. Törmäsin itse aina siihen, että perhe väkivallasta puhuttiin alemman sosiaaliluokan ongelmana. Se oli hyvin loukkaavaa, kun minä ainakin itse aattelin, että olen ihan tavallinen ihminen. Tää voi oikeesti käydä kelle vaan."

”Sain apua. Haluan, että se on mahdollista myös muille.” Yksi tärkeimpiä motivaattoreita on halu auttaa: ”Jotta muut eivät joutuisi käymään läpi sitä, minkä minä olen käynyt.” Osallistumalla voi kertoa, millaista apua on itse saanut ja mikä sen merkitys on ollut. Samoin voi kertoa siitä, millaista apua olisi tarvinnut ja kuinka palveluita voisi kehittää. ”Mä oon yrittäny kääntää sen niin, että kun mulle on tapahtunu ikäviä asioita, miä halu an hyödyntää niitä johonki. Muuta mahdollisuutta mulla ei oo niiten kanssa tehhä. Mie en haluu jäähä vellomaan enkä märehtimään, mutta sitten ihan oikeesti, että siitä hyötyy joku. Miä vilpittömästi tarkotan sitä, et asiat muuttuu.”

38 Osallisuus

MitĂ¤

osallisuuden , ja kokemusasiantuntijuuden toteutumiseen tarvitaan? Taina Meriluoto ja

nen

Leena Marila-Pentti

Olennaista on löytää yhdessä asiakkaiden kanssa ne asiat, joihin vaikuttaminen on heille tärkeää.

Tässä luvussa pohditaan, miten työntekijä voi käyttää valtaa osallisuuden edistämiseksi. Mitä on vallan jakaminen ja miten se edistää osallisuutta? Entä miten se muuttaa ammattilaisen työroolia? Luvussa tutustutaan myös siihen, mitkä käytännön asiat kokemusasiantuntijoiden mielestä vahvistavat heidän osallisuuttaan.

Osallisuus edellyttää vallan jakamista Osallisuutta arvioidessa ja etenkin omia asenteita tarkastellessa huomaa nopeasti, kuinka paljon osallisuudella on tekemistä vallan kanssa. Joidenkin määritelmien mukaan osallisuuden ja osallistumisen mahdollistamisessa on lopulta kyse vallan näkyväksi tekemisestä ja jakamisesta mahdollisuuksien mukaan. Osallisuusteorioiden klassikko Sherry R. Arnstein (1969) jopa toteaa, että osallisuudessa on lopulta aina kyse val-

lan uudelleenjakamisesta heidän kanssaan, joilla ei ole aiemmin ollut pääsyä tekemään päätöksiä. Hän toteaa, että ilman vallan uudelleenjakoa osallistuminen on turhauttavaa ”osallistetuille” ja toimii ainoastaan valtaa pitävien keinona perustella tekemistään osallisuuspuheella. Jos voidaan todeta, että ”kaikkia osapuolia kuultiin”, on päätös vakuuttavampi, vaikka se ei olisi oikeasti merkinnyt päätöksen kohteille vaikutusmahdollisuuksien lisääntymistä. Valta koetaan joskus kiusallisena asiana.

40 Osallisuus Osallisuuden edistäminen edellyttää kuitenkin oman vallan rehellistä huomaamista, näkyväksi tekemistä ja lopulta jakamista. Pohdi siis, missä asioissa sinä työntekijänä teet päätöksiä ja mihin sinä voit vaikuttaa. Miten voisit tehdä valtasi näkyväksi asiakkaille? Missä asioissa voisit jakaa valtaasi? Valtaa voi pohtia myös myönteisestä näkökulmasta: se voi olla osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden mahdollistajan valtaa. Laitinen ja Niskala toteavat (2013, 11 ): ”Sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan aktiivista vallankäyttöä suhteessa toisiin viranomaisiin ja palvelujärjestelmää koskeviin päätöksiin, jotta asiakkaiden asiantuntemus tulee kuuluviin.” Vallan jakamisessa ja osallisuuden edistä-

misessäkin on tärkeää pitää mielessä, mikä on tarpeellista sekä asiakkaiden tilanteen edistämisen että yhdistyksen toiminnan kannalta. Osallisuuden edistäminen ei tarkoita sitä, että esimerkiksi työvuorolistat suunnitellaan yhteisöllisesti tai toimintasuunnitelmaa muokataan jokaisen uuden asiakkaan toiveiden mukaiseksi. Olennaista on löytää yhdessä asiakkaiden, aikuisten ja lasten, kanssa ne asiat, joihin vaikuttaminen on heille tärkeää. Osallistumismahdollisuuksien laajentamisen voi aloittaa näistä merkityksellisistä kohdista. Päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen myös muilta osin on osallisuuden toteutumisen kannalta erinomainen toimintatapa: vaikka päätökseen ei voisikaan vaikuttaa, jokai-

Osallisuuden portaat

Määritelty osallistuminen

”Non-Participation” Tokenismi Koristelu Manipulaatio

Kyseenalaistamaton auktoriteetti, valtaaseman hyväksikäyttö

Yksi järjestäjien valitsema kokemusasiantuntija kertoo seminaarissa tarinansa

Kohderyhmällä rajoitettu ääni, seminaarien ”kiintiö-edustajat”

Ohjaajat päättävät vaikuttamisen rajat, ryhmä valitsee itse edustajansa

41 sella on mahdollisuus tietää, missä ja kuka päätökset teki ja millä perusteella. Aitojen vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen edellyttää sitäkin, että organisaatiossa ollaan avoimia ja rehellisiä sen suhteen, mihin asioihin ja miten asiakkaat voivat vaikuttaa, ja toisaalta, missä asioissa päätöksen tekee joku toinen. Nämä vallan rajat on tarpeen myös perustella. Näin vallan jakamisesta tulee aitoa: kukin tuntee roolinsa ja toimintamahdollisuuksiensa rajat sekä sen, miten niihin voi tarvittaessa vaikuttaa. Vallan jakamiseen ja osallisuuteen yhden näkökulman tuo myös Roger Hartin (1992) Osallisuuden portaat, joka kuvaa osallisuuden

toteutumista eritasoisena eri portailla. Hart on psykologi ja tutkinut erityisesti lasten osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia6. Hän näkee osallisuuden eriasteisena kohderyhmän valtana. Portaikon kolme ensimmäistä porrasta ovat ”ei osallisuutta”. Niissä kohderyhmää manipuloidaan kyseenalaistamattomasta valta-asetelmasta käsin tai ”näennäisosallistetaan” osallistumaan auktoriteetin määrittelemin tavoin ja ehdoin. Mitä enemmän valta jakautuu kohderyhmän ja auktoriteetin välillä, sitä vahvemmasta osallisuudesta on Hartin mukaan kyse. Portaan ylimmällä askelmalla kohderyhmä ja ohjaaja ovat tasavertaisia kumppaneita, mutta aloite toimintaan lähtee kohderyhmältä itseltään.

6Portaat perustuvat Sherry R. Arnsteinin jo vuonna 1969 hahmottelemaan kuvaan ”A Ladder of Citizen Participation”.

Ohjaajalähtöinen, yhteinen päätöksenteko Konsultointi

Ohjaaja suunnittelee ja fasilitoi, ryhmän mielipiteet vaikuttavat päätöksentekoon

Ohjaaja tekee aloitteen, ryhmä osallistuu päätöksentekoon, suunnitteluun ja toteutukseen

Kohderyhmä lähtöinen ja -johtoinen toiminta

Ryhmä tekee aloitteen ja päätökset. Ohjaajat ”ovat käytettävissä” ja luottavat ryhmän kykyyn johtaa

Kohderyhmä lähtöinen yhteinen päätöksenteko

Ryhmä tekee aloitteen ja kutsuu ohjaajat mukaan päätöksentekoon tasavertaisina kumppaneina.

Kuvio 4: Osallisuuden portaat, Roger Hart 1992

42 Osallisuus Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten tapahtumissa on usein kokemusasiantuntija kertomassa tarinansa. Tämä on hyvä alku ja usein perusteltu tapa toimia tilanteessa. Riskinä kuitenkin on, että osallisuus kaventuu asiakkailta ”tilatuiksi” puheenvuoroiksi tai työntekijöiden ennalta määrittämäksi osallistumiseksi myös niissä tilanteissa, joissa asiakkailla voisi hyvällä syyllä olla enemmän valtaa ja suurempi rooli. Osallisuutta voi ja kannattaa lähteä syventämään antamalla asiakkaille tilaa myös suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa: Millaista toimintaa yhdistyksessä voisi olla? Mihin asioihin haluamme vaikuttaa? Kuinka sen voisi tehdä yhdessä? Hartin portaikon ylimmillä askelmilla aloite toimintaan tukee asiakkailta itseltään ja he itse määrittelevät, koska, kuinka, miksi ja he tulevat mukaan toimintaan.

Osallisuutta voi ja kannattaa lähteä syventämään antamalla asiakkaille tilaa myös suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa. Mitä voisimme tehdä yhdessä?

Työkalu 2:

Osallisuus minun työssäni Hartin portaikkoa tai sivulla 45 esiteltävää osallisuuden polkua voi käyttää työvälineenä oman työn tai yhdistyksen toiminnan arvioinnissa. Kuinka paljon ne ihmiset, joille työtäni teen, pääsevät vaikuttamaan työni sisältöön? Millä ”askelmalla” yhdistyksessämme tällä hetkellä ollaan? Missä tilanteissa tai toimintamuodoissa ollaan pidemmällä portaissa? Mitä voisimme sieltä oppia? Onko toiminnassamme jotain osaa, johon asiakkaiden mukaan ottaminen ei sovi? Entä kuinka paljon asiakkaani tietävät työstäni tai yhdistyksen toiminnasta? Mistä he saavat siitä tietoa? Miten heidän on mahdollista tuoda mielipiteensä kuuluviin? Millaiset ovat omat asenteeni? Mikä edesauttaa tai estää asiakkaiden osallisuuden edistämistä arjessa?

Koska osallisuuden edistämisessä on paljolti kyse vallan jakamisesta, liittyvät osallisuuteen ja sen edistämiseen vahvasti voimaantumisen ja valtaistamisen käsitteet. Mitä niillä tarkoitetaan? Seuraavassa tutkijat Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri pohtivat voimaantumista ja valtaistumista osallisuuden näkökulmasta.

Tutkijoiden näkökulma:

Yksilöä ja yhteisöä valtaistavaa ja voimaannuttavaa osallisuutta Liisa Hokkanen & Anna Nikupeteri Voimaantumisen ja valtaistumisen prosessi voidaan nähdä rinnakkaisena osallisuuden vahvistumisen ja mahdollistumisen kanssa. Sekä valtaistumista että voimaantumista tarvitaan autetuksi tulemisessa ja muutoksen tekemisessä. Kyse on enemmänkin siitä, että ratkaisu yksittäisiin asioihin ja ihmisten tilanteisiin löydetään eri reittejä pitkin. (Hokkanen 2009.) Valtaistuminen korostaa ihmisen sosiaalista puolta. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota ryhmiin ja yhteisöihin ja ihmisiin niiden jäseninä ja yhteiskunnallisina toimijoina. Valtaistumisessa on merkityksellistä, että ihmiset toimivat yhdessä auttaessaan itseään ja toisiaan. Auttaminen, avun saaminen ja muutoksen tekeminen eivät välttämättä ole kahdenkeskisiä eivätkä yksinomaan ihmisen itsensä vastuulla, vaan ne ymmärretään yhteisenä ja yhdessä tekemisenä. (Hokkanen 2014a.) Jos ihmiset ovat menettäneet uskonsa, että ulospääsy tiukoista elämäntilanteista voi löytyä, on syytä painottaa valtaistumista. Elämän eteen kantamat vaikeudet voivat heikentää luottamusta omaan itseen ja omiin mahdollisuuksiin sekä luottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. (Mm. Virkki 2004; Oksanen & Salonen 2011; Metteri 2012; Hokkanen 2013, 67–74; 2014a, 57–63.) Silloin tarvitaan muiden ihmisten, työntekijöiden, vertaisten ja vapaaehtoisten hyväksyntää, tukea, neuvontaa ja opastusta sekä uskon palauttamista muutoksen mahdollisuuteen ja jokaisen ihmisen oikeuteen hyvään elämään (Hokkanen 2013; 2014a, 63–84; 2014b). Voimaantuminen korostaa puolestaan ihmistä itseään kuntoutumisensa tekijänä ja vastuullisena toimijana. Siinä korostetaan yksilöä ja sitä, että ihminen itse rakentaa elämäntarinansa ja löytää kiinnostuksen elämänsä muuttamiseen.

On syytä muistaa, että perille pääsee monia reittejä ja osa reiteistä voi olla auttajille ennestään tuntemattomia.

Usein voimaantuminen merkitsee sitä, että ihminen haluaa tarkastella omaa elämäänsä ja vaikeuksiensa syytä ja löytää eheämmän identiteetin ja positiivisemman minäkuvan. (Hokkanen 2009.) Esimerkiksi väkivalta kokemuksena on vahvasti henkilökohtainen ja intiimi kiinnittyen minään, kehoon, tunteisiin ja toimintaan (Husso 2003; ks. myös Ronkainen 2008). Voimaantuminen edellyttääkin yksilöltä valmiutta ja resursseja toimia oman elämänsä valtiaana. Jos näitä valmiuksia ja resursseja löytyy, on tärkeää, ettei niitä auttamisessa tai kuntouttamisessa oteta pois, esimerkiksi tarjoamalla stereotyyppisiä näkemyksiä tilanteen tulkinnaksi tai palvelujärjestelmässä vakiintuneita käytäntöjä ratkaisuksi. (Juvonen 2013; Mattila-Aalto 2013; Hokkanen 2014a, 42–48.) Voimaantumisen mahdollistamaan kokemusasiantuntijuuteen liittyykin vallitsevista, normatiivisista ajatus- ja tulkintatavoista irrottautuminen, mikä mahdollistaa toisin toimimisen (Laitinen & Nikupeteri 2013, 441). On syytä muistaa, että muutoksen tekemisessä perille pääsee monia reittejä ja osa reiteistä voi olla auttajille ennestään tuntemattomia.

44 Osallisuus

Työntekijän ammattiroolin muutos Kyllä se koko ajatus siitä kokemusasiantuntijuudesta, voisi ajatella, että se jossain kohtaa romutti sen, miten teki töitä ja toi myös mukanaan häpeän siitä, miten oli tehnyt. Tuli semmoinen olo, että miten mä oon voinu tehdä töitä sillä tavalla että mä oon luullu tietäväni asioita tai jotenki, että on ollut valmis kuva siitä, että miten tätä tehdään. Se oli samaan aikaan kamalan haastavaa ja hirveän innostavaa. Työntekijä Osallisuus haastaa työntekijöitä oman roolinsa tarkasteluun. Ammatillisen roolin rajoja, oikeuksia ja velvollisuuksia voi joutua hakemaan uudelleen. Näkökulman muutos antaa uudenlaista, motivoivaa sisältöä työhön, mutta voi herättää myös kysymyksiä: Mikä on perustehtäväni? Voisinko tehdä tämän asian yhdessä asiakkaan kanssa? Mihin asiakas on juuri nyt valmis? Mikä on hänelle hyväksi? Olennaista on kysyä asiakkaalta, ei olettaa hänen puolestaan. Asettuminen dialogiseen kumppanuuteen auttaa. Se edellyttää jotain muuta kuin perinteistä, ylhäältä alas tulevaa suhdetta asiakkaan tai kokemusasiantuntijan kanssa. Dialoginen kumppanuus nojautuu vuorovaikutukseen. Laitinen ja Niskala (2013, 11) toteavatkin: ”Vuorovaikutus ja kohtaamisen tai kohtaamattomuuden kysymykset rajaavat tai laajentavat asiakkaan toimijuutta. Samalla niissä määrittyy asiakkuus sekä ihmisen käsitys itsensä ja elämänsä arvosta.” Joskus osallisuuteen ja kokemusasiantuntijuuteen liittyvät ideologiat törmäävät perinteisen asiantuntijakäsityksen kanssa, asiantuntijuushan nojautuu perinteisesti tutkimukselliseen tietoon (Laitinen & Nikupeteri 2013, 430). Onnistunut ja hyvin toteutettu asiakkaiden osallistuminen on professionaalista osaamista ja

asiantuntijuutta rikastava tekijä, niitä ei pitäisi nähdä toistensa vastakohtina. Vau näin voi tehdä ja mä voin todellakin pyytää nämä ihmiset tähän ja opettamaan mua ja näyttämään jotenkin sitä todellisuutta ja sitä realismia. Ja voi testata toisaalta omia ajatuksiaan, että onks se näin, vai luulenks mä vaan. Ja toisaalta voi testata myös näin, että mä nään, että tällaista tapahtuu, miksi te ette puhu tästä asiasta vaikka. Siinä tuli hirveästi semmoista menetelmää lisää myös. Työntekijä Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus edellyttävät työntekijän ja asiakkaan asettumista samalle viivalle, jakamaan asiantuntijuuttaan ja toimijuuttaan. Tämä tarkoittaa sitä, että eri toimijat, asiakkaat ja ammattilaiset, täydentävät toistensa osaamista. Ammatillisessa toiminnassa tarvitaan monenlaista tietoa: teoreettista, empiiristä, persoonallista, menettelytavallista sekä käytännön viisautta. Myös ammattilaisella on kokemuksellista tietoa, jota hän työssään tarvitsee. (Emt. 2013, 431–432.) Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden ymmärtäminen ja niistä oppiminen on prosessi niin työntekijälle, työyhteisölle kuin yksittäiselle asiakkaallekin. Samalla viivalla oleminen on myös herkkyyttä ymmärtää, missä kohtaa jonkin asian tekeminen yhdessä on asiakkaalle mahdollista. Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus on koko työyhteisön asia: muutos työntekijän roolissa on muutos koko systeemissä (vrt. osallisuuden polku). Oman kokemuksellisen tiedon tarkastelu voi opettaa myös asiakkaiden kokemustietoon suhtautumista. Omien tunteiden ja asenteiden tunnistaminen, tutkiminen ja ymmärtäminen kuuluvat hyvään ammatilliseen kasvuun. Kiin-

nostavan näkökulman osallisuuteen ja sen toteuttamiseen tuo lasten osallisuutta tutkinut Harry Shier (2001). Hän tarkastelee lapsen osal-

lisuutta työntekijän työotteen – asenteiden, prosessien ja velvollisuuksien – kannalta seuraavanlaisena vaiheittaisena polkuna7:

Kuunteleminen

Mielipiteen ilmaisun tukeminen

Mielipiteiden huomioiminen

Osallistuminen päätöksentekoon

Vallan ja vastuun jakaminen

• Asenteet:

Oletko valmis kuuntelemaan kohderyhmää?

Oletko valmis tukemaan kohderyhmää ilmaisemaan omat mielipiteensä?

Oletko valmis ottamaan mielipiteet huomioon päätöksen teossa?

Oletko valmis ottamaan kohderyhmän mukaan päätöksentekoprosessiin?

Oletko valmis jakamaan vallan ja vastuun kohderyhmän kanssa?

• Prosessit:

Työskenteletkö tavalla, joka mahdollistaa kuuntelemisen?

Onko sinulla menetelmiä ja työtapoja mielipiteen ilmaisun tukemiseen?

Mahdollistaako päätöksentekoprosessi mielipiteiden huomioimisen?

Mahdollistavatko päätöksentekoprosessit ryhmän mukanaolon?

• Velvollisuudet:

Velvollisuus kuunnella kohderyhmää?

Onko sinulla velvollisuus tukea kohderyhmän mielipiteiden ilmaisua?

Onko kohderyhmän milipiteet otettava virallisesti huomioon?

Onko kohderyhmä otettava virallisesti mukaan päätöksentekoon?

Onko velvollisuutesi jakaa valtaa ja vastuuta kohderyhmän kanssa?

• Prosessit:

Mahdollistavatko työkäytäntösi vallan ja vastuun jakamisen?

Kuvio 5: Osallisuuden polku, Harry Shier, 2001

Shierin polku on kehitetty erityisesti kouluikäisten tai vanhempien lasten osallisuuden tukemiseen. Meidän mielestämme sitä voi käyttää ajattelun ja toiminnan kehittämisen tukena myös aikuisten osallisuuden ja työntekijän työotteen kehittämisen tukena.

46 Osallisuus Tarvitaan paikka ja mahdollisuus Työntekijän on hyvä huolehtia omasta jaksamisestaan, kun rooli muuttuu. Työntekijän ja asiakkaan suhde muuttuu läheisyys–etäisyys-akselilla, eikä työntekijän rooli suojaa samalla tavalla kuin aiemmin: Minä voisin olla missä tahansa roolissa. Se ajatus ohjaa ja sitä kautta on helppo viedä työtä eteenpäin. Toisaalta ajatus on tosi raskas, koska se vaatii enemmän etäisyyden ja läheisyyden miettimistä koko ajan perustyössä. Pitää miettiä, miten paljon annan itsestäni. Tosi tarkka täytyy olla siinä, miten erotan vapaa-ajan ja työn. Asioista tulee henkilökohtaisempia. Mä en ole ihminen, joka edustaa tiettyä yhdistystä, vaan mä edustan tiettyjä asioita tässä yhteiskunnassa. Työntekijä

Asiakkaiden mielestä työntekijän kiinnostuksen tunnistaa siitä, että työntekijä

* * * * * *

järjestää aikaa on ”tavoitteettomasti” asiakkaan kanssa, rupattelee viestii sanattomasti, että on ”oikeasti tässä” kysyy laajemmin elämästä ei ”suorita rutiinilla” tilanteita haluaa kuulla ja tietää.

Osallisuuden vahvistumista ja kokemusasiantuntijan uuden roolin löytämistä tukee työntekijän tietoisen työotteen ja asiakkaan kokemustiedon tunnistamisen ohella moni merkittävä käytännön asia. Seuraavassa niitä kokemusasiantuntijoiden itsensä listaamina: ”Meidän paikka” Kokemusasiantuntija, kuten kuka tahansa meistä, tarvitsee ”kotipesän” – paikan, jossa voi kokoontua muiden kokemusasiantuntijoiden kanssa, jossa toimintaa voidaan suunnitella ja toteuttaa yhdessä ja johon tietää olevansa tervetullut. Pysyvä paikka rakentuu ja ankkuroituu ”meidän paikaksi”. Vaihtuvat tilat ovat huonompi vaihtoehto. Työntekijä mahdollistaa Kokemusasiantuntijuutta tukevan työntekijän rooli on mahdollistajan rooli: toiminnan käynnistysvaiheessa työntekijä rohkaisee yhdessä tekemiseen vapaaehtoisuuteen pohjautuen. Hän antaa kokemusasiantuntijoille vapauden suunnitella ja käyttää osaamistaan. Kun kokemusasiantuntijuus on jo vakiintuneempaa, työntekijä toimii esimerkiksi tiedonvälittäjänä, tilan, paikan ja mahdollisuuksien luojana sekä käytännön asioiden organisoijana. Kokemusasiantuntijoiden ryhmä ottaa vastuun toiminnan ideoinnista ja sisällöstä. Tavoitteena on aito kumppanuus kokemusasiantuntijoiden ja työntekijöiden välillä. Vapaus tehdä omannäköistä Kokemusasiantuntijuudessa on keskeistä, että toimijat pääsevät itse luomaan toiminnan tavoitteet, sisällön ja toimintatavat. Mahdollisuus itseohjautuvuuteen, omaehtoiseen kokoontumiseen ja vapaus sisältöjen suhteen koetaan tärkeäksi. ”Täytyy olla vapaus tehdä omannäköistä, omalla

Kokemukset ja kokemusasiantuntijana toimiminen poikivat myös unelmia ja tulevaisuutta.

äänellä. Työntekijä ei ladellut meille, mitä tehdään.” Onnistunut lopputulos palkitsee Motivoivinta on, jos kokemusasiantuntijalla on mahdollisuus olla mukana yhteisessä projektissa alusta loppuun saakka. Silloin hän pääsee myös näkemään, mitä yhteisellä tekemisellä saatiin aikaan. Yhteisesti saavutettu, onnistunut lopputulos palkitsee ja motivoi valtavasti. Onnistumisia on tärkeä huomioida ja juhlistaa, myös kesken matkaa. Näin matkan varrelta kertyy yhteisiä muistoja, jotka huipentuvat valmistumisen juhlistamiseen. Se on parhaimmillaan äärimmäisen voimaannuttavaa: ”Saatiin tämä valmiiksi! Yksin en olisi pystynyt.” Voi olla kivaa, vaikka aihe on vakava Vaikka kokemusasiantuntijuuteen liittyvät sisällöt ovat harvoin kepeitä ja mukavia, voi tekeminen olla sitä. Vakavaa aihetta voi työstää yhdessä innostavilla menetelmillä, myös luovasti ja rajaaitoja rikkovasti. Usein jo yhdessä tekeminen on mukavaa! Palaute tärkeää Palaute kokemusasiantuntijana toimimisesta ja sen merkityksestä on erittäin tärkeää. Sellaisten henkilöiden, jotka eivät tunne toimintaa, huo-

mio ja kiinnostus omaa työtä kohtaan voimaannuttaa – joku haluaa kuulla tai nähdä, mitä olemme saaneet aikaan ja antaa siitä jopa palautetta! Sen myötä kokemusasiantuntija saa vahvistusta oman tarinansa merkityksellisyydelle: ”Siinä vahvistuu, kun näkee, että muut saavat jotain siitä, mitä itse kerron.” Siksi on äärimmäisen tärkeää kertoa palautetta kokemusasiantuntijoille koko projektin ajan: kuka on ollut kiinnostunut, millaisia kommentteja ja palautetta on tullut? Vastavuoroisuus On tärkeää, ettei kokemusasiantuntijalle muodostu pelkkää antajan roolia, jossa hänen kokemuksiaan hyödynnetään yhdistyksen parhaaksi katsomissa asiayhteyksissä. Kokemusasiantuntijuuden täytyy olla vastavuoroista ja kokemusasiantuntijan täytyy saada siitä itselleen tärkeitä asioita, esimerkiksi kokemuksia oman tarinan merkityksellisyydestä ja innostavasta yhdessä tekemisestä. Vapaus siirtyä elämässä eteenpäin Kokemukset ja kokemusasiantuntijana toimiminen poikivat myös unelmia ja tulevaisuutta. Niitä kohti on myös oikeus siirtyä. On tärkeää, että kokemusasiantuntija tietää tämän. Kokemusasiantuntijana toimiessa myös oma kokemus ja ihminen itse voi ja saa muuttua.

48 Osallisuus

Tutkijoiden näkökulma:

Sosiaalisella asianajolla kitketään osattomuutta Liisa Hokkanen & Anna Nikupeteri

altaistavaa ja voimaannuttavaa toimintaa on täydennettävä sosiaalisella asianajolla, jotta ihmisten oikeus osallisuuteen toteutuu tilanteissa, joissa omaehtoinen muutostyöskentely ei ole mahdollista (Hokkanen 2014a). Sosiaalisessa asianajossa yksilön, ryhmän tai yhteisön tilanteeseen haetaan ratkaisua muuttamalla ympäristöä. Ympäristö voi tarkoittaa palveluketjuja, vakiintuneita toimintakäytäntöjä, lainsäädäntöä, palvelujen organisointia, ehtoja tai etuuksia, joiden soveltamista muutetaan. Sosiaalinen asianajo pyrkii positiiviseen diskriminaatioon. Se tavoittelee aitoa osallisuuden mahdollistumista niille,

joilta elämäntilanne on hämärtänyt käsitystä omista oikeuksista tai mahdollisuutta niiden omaehtoiseen tavoittamiseen. (Oksanen & Salonen 2011; Hokkanen 2013.) Sosiaalinen asianajo voi olla yksittäisen ihmisen elämän mahdollisuuksien rakentamista tai kohtuuttoman elämäntilanteen ehkäisemistä tai poistamista (Pohjola 2010, 45–52; Metteri 2012). Toisaalta se voi olla vertaisten, ammattilaisten tai laajemminkin kansalaisten havahtumista yhteiskunnalliseen epäkohtaan, joka koskee tietyissä elämäntilanteissa elävien ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään. Sosiaalinen asianajo perustuu arvolähtökohtien tunnistamiseen, toiminnan tilannelähtöisyyteen ja kontekstuaalisuuteen, yhteiskunnallisen, kokemuksellisen ja ammatillisen tiedon ja osaamisen hyödyntämiseen, toiminnan vaikutusten seuraamiseen ja tämän perusteella

Ei riitä, että auttajat näyttävät muutoksen päämäärän, vaan polku sinne on rakennettava yhdessä.

Sosiaalisessa asianajossa yksilön, ryhmän tai yhteisön tilanteeseen haetaan ratkaisua muuttamalla ympäristöä.

toiminnan uudelleensuuntaamiseen sekä yhteistoiminnallisuuteen (myös Hokkanen 2013; Hurtig, Nikupeteri & Laitinen 2014). Sosiaalisen asianajon keinot ovat moninaisia. Sosiaalinen media tuo oman lisänsä yhdistysten, seurojen, liikkeiden ja adressien oheen. Sosiaalinen asianajo on myös osa edustuksellista demokratiaa ja yhteiskunnallista toimintaa. Kun käytetään edustuksellisia reittejä, sosiaalisella asianajolla pyritään muovaamaan yhteiskunnallista jakoa oikeudenmukaiseksi ja kansalaisten hyvinvointia tukevaksi. (Hokkanen 2013.) Sosiaalinen asianajo on siten lähtökohtaisesti oikeudenmukaisuuden vaalimista. Sosiaalinen asianajo korostaa auttajien vastuunottoa osallisuuden mahdollistamisesta tilanteissa, joissa ihmisten omaehtoiset ratkaisut eivät tuota ulospääsyä tilanteesta vaan sitovat heidät entistä tiiviimmin osattomuuteen. Ei riitä, että auttajat näyttävät muutok-

sen päämäärän, vaan polku sinne on rakennettava yhdessä. Auttajien tehtävä on opastaa tiedon äärelle ja muotoilla tieto niin, että se on käyttökelpoista. Heidän on kerrottava mahdollisuuksista ja tarvittaessa toimittava asianajajina, jotka auttavat apua tarvitsevat saamaan palveluja, etuuksia ja muutoksen mahdollistavia elämisen olosuhteita. Auttajilla on positiivista valtaa tietoon, taitoihin ja resursseihin, joita muutos tarvitsee. He voivat paikantua verkostojen solmukohtiin, joissa luodaan ja ylläpidetään suhteita muihin auttamistahoihin ja poliittisiin päättäjiin. Jokaisen auttajan vastuulla on, kuinka aktiivisesti hän toimii ja sitoutuu työskentelyyn, jota apua tarvitsevan elämäntilanteen muutos edellyttää. (Hokkanen 2012; Laitinen & Nikupeteri 2013, 45.) Sosiaalisessa asianajossa auttajat ovat kansalaisia, joilla on käytössään demokraattisen yhteiskunnan kansalaistoiminnan keinot osallistua ja vaikuttaa.

50 Osallisuus

52 Osallisuus

Tuumasta toimeen: mitĂ¤ osallisuus ja

kokemusasiantuntijuus on arjessa? Taina Meriluoto

53 Käytännössä osallisuudessa ei ole kyse ihmeellisistä asioista: arkityössä osallisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset, joiden vuoksi työtä tehdään, saavat tilaa ja mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa oman kiinnostuksensa ja tilanteensa mukaan. Tärkeää on muistaa luoda tilaa ja mahdollisuuksia myös lasten ja nuorten osallisuudelle ja kokemusasiantuntijuudelle. Kysy, älä oleta!

Tässä luvussa käydään läpi konkreettisia esimerkkejä erilaisista tavoista, joilla asiakkaat ovat osallistuneet yhdistyksen toimintaan. Kaikkein olennaisinta kuitenkin on, että jokaisessa yhdistyksessä löydetään omat tavat toimia. Ne löytyvät asiakkaiden kanssa yhdessä pohtimalla. Asiat eivät muutu hetkessä, joten itselleen kannattaa olla armollinen: jokainen askel yhdessä tekemisen suuntaan kannattaa!

Miten uusia toimintatapoja voi ryhtyä etsimään? Paras tapa ryhtyä etsimään uusia mahdollisuuksia asiakkaiden osallistumiselle, on istua yhteisen pöydän ääreen asiakkaiden ja työntekijöiden kesken. Erityisen hyvä keskustelu saadaan aikaiseksi, jos mukana on myös yhdistyksen entisiä asiakkaita.

Voitte aloittaa esimerkiksi käymällä läpi, mitkä toimintatavat asiakkaat – aikuiset, lapset ja nuoret – kokevat tällä hetkellä hyviksi ja mitkä sellaisiksi, joissa he eivät saa riittävästi ääntään kuuluviin. Hyvä on puhua myös siitä, mikä asiakkaita itseään parhaillaan eniten auttaa tai olisi auttanut aiemmin ja mitä asiakkaat ehkä haluaisivat tehdä toisten samaa kokeneiden hyväksi? Mihin haluttaisiin ja voitaisiin yhdessä vaikuttaa? Menetelmiä asian työstämiseen löydät tämän luvun lopusta.

54 Osallisuus

Työkalu 3:

Mikä minua auttaisi? Missä haluan olla mukana? Tämä työskentelytapa toimii parhaiten, kun halutaan kehittää uusia toimintatapoja yhdistykseen ja mukana ideoimassa on sekä nykyisiä että entisiä asiakkaita. Aloitetaan haaveilusta: Jokaisella on edessään nippu post it -lappuja. Niihin kirjoitetaan toiveita siitä, mitä itse haluaisi saada yhdistykseltä. Toiveet voivat olla tässä vaiheessa mitä tahansa, ilman rajoituksia. Valmiit laput viedään yhteiselle fläppipaperille, jonka jälkeen samankaltaiset toiveet ryhmitellään ja nimetään. Seuraavaksi paperilta otetaan yhteisesti pohtien pois ne toiveet - joihin yhdistys jo vastaa - jotka eivät kuulu yhdistyksen tehtäviin (tässä kannattaa ottaa tukea esimerkiksi yhdistyksen säännöistä).

Jäljelle jääviä toiveita ryhdytään pureskelemaan tarkemmin. Mietitään, mitä asiakkaat voisivat ja haluaisivat itse tehdä niihin vastaamiseksi. Millaiseen toimintaan he haluaisivat osallistua. Toiveiden rinnalle kirjoitetaan vastauksiksi uusia ideoita toimintamuodoiksi tai -tavoiksi. Lopuksi ideoista äänestetään, jos se on tarpeellista, ja sovitaan, kuinka asia etenee jatkossa. Vastuuhenkilöiden nimet ja seuraavat askeleet on hyvä laittaa kaikkien nähtäville.

Uusien toimintatapojen tai vanhojen hyvien ideoiden elvyttäminen kannattaa nähdä prosessina: syntyneitä ideoita voidaan kokeilla ja sitten palata yhteen arvioimaan, mikä onnistui ja mikä ei. Useiden ihmisten ideoiden ja toiveiden yhteensovittaminen vie aikaa, eikä kerralla tule valmista. Kuten eräs työntekijä kuvasi: ”Pitää kestää se jumalaton sekaannus jossain kohtaa, koska sieltä tulee hieno hedelmä, joka kerta.” Tärkeää on myös sanoa ääneen, ettei osallisuus tarkoita toiveidentäyttöautomaattia: jokaisen mielipide tulee kuulluksi, mutta kaikkein toiveita ei voida toteuttaa. Tärkeää on, että toteutettaviksi päätyvät ideat valitaan yhdessä ja perustellaan huolellisesti.

55 Mitä kokemusasiantuntija tekee? Kokemusasiantuntijana toimivat voivat käytännössä tehdä hyvin erilaisia asioita. Roolit voivat olla moninaisia. Niitä voi ja myös täytyy kehittää koko ajan lisää yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Lähtökohta on, että jokainen asiakas voi halutessaan toimia kokemusasiantuntijana erilaisin, itselleen sopivimmin tavoin. Tässä käsikirjassa erilaiset kokemusasiantuntijan roolit on jaettu kolmeen pääosaan: asiak-

Kokemusasiantuntija auttajana

kaat auttajina, asiakkaat kehittäjinä ja asiakkaat vaikuttajina. Seuraavassa on taulukko, johon on koottu ja jaoteltu rooleja, joissa kokemusasiantuntijat nyt jo toimivat. Erilaiset toimimisen tavat on jaettu näkökulman mukaan auttamiseen, kehittämiseen ja vaikuttamiseen. Näiden lisäksi on tietysti mahdollista ja hyvä keksiä paljon muitakin tapoja toimia. Taulukon jälkeen rooleista kerrotaan tarkemmin.

Erilaisia tapoja toimia kokemusasiantuntijana

Vertaisryhmät

Kokemusasiantuntijuuden voidaan ajatella pohjautuvan vertaisuuden kokemuksiin. Usein vertaisryhmät ovat paikkoja, joissa kokemusasiantuntijuuden siemenet kylvetään – oma kokemus tulee kuulluksi ja nähdyksi ja sitä voi alkaa sijoittaa suhteessa muiden kokemuksiin.

Vertaisryhmän ohjaaja

Kokemusasiantuntijan ensimmäisiä tehtäviä on usein toimia työparina työntekijälle vertaisryhmän ”apuohjaajana”. Kun oma voimaantuminen etenee, voi kokemusasiantuntija ohjata ryhmää myös työparina toisen kokemusasiantuntijan kanssa.

56 Osallisuus Vertaistukihenkilö

”Mentoriasiakas”

Tukihenkilönä kokemusasiantuntija tuo oman kokemuksensa toisen samaa kokeneen käyttöön. Yhteisten kokemusten ja niihin pohjautuvan ymmärryksen lisäksi kokemusasiantuntija vertaistukihenkilönä tuo näkyviin oman voimaantumisensa ja sen mukana toivon.

Kokemusasiantuntijat voivat etenkin laitospalveluissa olla mukana vastaanottamassa uutta asiakasta, kertomassa hänelle talon tavoista ja johdattelemassa mukaan yhdistyksen arkeen. Erityisen paljon tästä on apua, kun asiakas tulee palveluihin vastoin tahtoaan. Silloin kokemusasiantuntijan kokemukset saamastaan avusta motivoivat uutta asiakasta ottamaan apua vastaan.

Palveluviidakon opas

Tämä erityinen tehtävä on eräänlainen vertaistukihenkilön rajatumpi muoto: palveluviidakon oppaana kokemusasiantuntija tuo tuettavan käyttöön omat tietonsa ja kokemuksensa palveluista: mistä sai apua, mikä auttoi ja miten kannatti toimia? Kokemusasiantuntija voi myös lähteä mukaan ”luukuille”, jos tuettava kokee tarvitsevansa rinnalla kulkijaa.

Puhelin- tai nettipäivystäjä

Kokemusasiantuntijoilla voi tulevaisuudessa olla entistä vahvempi rooli esimerkiksi puhelinpäivystyksessä tai Nettiturvakodissa. Kokenut kokemusasiantuntija voi esimerkiksi vastata keskustelupalstoilta apua etsiville ja ohjata saamaan apua.

Kokemusasiantuntija työntekijänä

Kokemusasiantuntijasta voi tulla työkaveri – ja samalla työkaveri saattaa jo olla kokemusasiantuntija. Työntekijänä kokemusasiantuntija yhdistää omaan kokemukseensa nojaavan tiedon opiskeluiden ja työkokemuksen kautta saamaansa.

57 Kokemusasiantuntija kehittäjänä

Palautteen kerääminen

Palautteen kerääminen on kokemustiedon hyödyntämisen perustasoa. Kun asiaa kokeneilta, aikuisilta ja lapsilta, kysytään palautetta, voidaan toimintaa kehittää sen mukaisesti. Kokemusasiantuntijoiden osallisuutta asiassa voi lisätä esimerkiksi suunnittelemalla palautteen keräämisen yhdessä heidän kanssaan, ja käsittelemällä palautteen yhdessä: mitä asialle tulisi yhteisesti tehdä? Lapsille ja nuorille on myös tärkeää mahdollistaa osallistuminen palautteen keräämisen kehittämiseen ja palautteen käsittelemiseen.

Yhdistyksen palveluiden kehittä minen, esim. asiakasraadit ja kehittämisryhmät

Asiakasraadit ovat julkiselta sektorilta tuttuja keinoja koota kokemusasiantuntijoiden tietoa kehittämistyön pohjaksi. Kokemusasiantuntijoiden, aikuisten, lasten ja nuorten, mukaan ottaminen esimerkiksi yhdistyksen kehittämispäiville ja työryhmiin syventää yhteistä kehittämistä. Ihannetilanteessa yhteisen kehittämisen keinot suunnitellaan yhdessä: mikä kokemusasiantuntijoista tuntuu luontevimmalta ja tehokkaimmalta tavalta saada äänensä kuuluviin? Ks. myös kehittämistyön suunnittelu, toteutus ja arviointi.

Kehittämistyön suunnittelu, toteutus ja arviointi

Useassa yhdistyksessä kokemusasiantuntijat ovat jo olleet mukana esimerkiksi ideoimassa uusia hankkeita ja niiden sisältöä (kehittämistyön suunnittelu), toteuttamassa hanketta käytännössä sekä esim. hankkeen ohjausryhmässä (kehittämistyön toteutus ja arviointi). Tämä on oivallinen, konkreettinen keino saada kokemustieto osaksi toiminnan kehittämistä. Myös lapset ja nuoret haluavat olla toteuttamassa kehittämishankkeita. Esimerkiksi Katkaise ketju -hankkeessa nuoret tekivät musiikkia kokemuksistaan väkivallasta.

58 Osallisuus Kokemusasiantuntija vaikuttajana

Kokemustiedon tuominen yhdistykseen

Asiakkaan rooli vaikuttajana voi alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaikka hänen oma tilanteensa olisi vielä hyvinkin hauras, voi asiakas silti tuoda jo arvokasta kokemustietoa yhdistykseen kertomalla esimerkiksi kokemuksistaan eri palveluista.

Yhteinen vaikuttaminen työntekijän kanssa

Jos asiakas haluaa, voidaan yhteistä vaikuttamistyötä ryhtyä tekemään jo asiakkuuden alkuvaiheessa. Työntekijä voi toimia asiakkaan ”asianajajana”, joka välittää asiakkaan tuoman kokemustiedon eteenpäin esimerkiksi palvelujärjestelmään.

Tuettu vaikuttaminen, esim. Salonki-malli tai taideprojektit

Usein vaikuttamisen ajatellaan olevan lehtihaastatteluita tai muita erittäin näkyviä tempauksia. Aina ei tarvitse olla näin. Salonki-malli ja erilaiset taideprojektit ovat testattuja ja erittäin toimivia keinoja, joilla kokemusasiantuntijat voivat vaikuttaa tuetusti ja turvallisesti. Lapset ja nuoret osallistuvat usein mielellään taideprojekteihin (esim. Katkaise ketju -, Uskalla puhua väkivallasta - ja Turvaverkko-hankkeet).

Mediavaikuttaminen, esim. haastattelut, mielipidekirjoitukset

Kun kokemusasiantuntijan voimaantuminen on jo melko pitkällä, voivat haastattelut ja muu medianäkyvyys tulla kyseeseen, jos kokemusasiantuntija itse niin haluaa. Ihanteellisesti aloitteen tulisi aina tulla kokemusasiantuntijalta itseltään ja riittävä tuki on varmistettava jokaisessa vaiheessa. On hyvä myös miettiä, kuinka kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluisi yhdistyksen tekemässä vaikuttamistyössä laajemminkin: mistä vaikuttamisen teemamme lähtevät? Voisivatko ne kummuta kokemusasiantuntijoiden tuottamasta tiedosta?

59 Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, esim. kuntalaisaloitteet

Voimallista ja samalla yksilön kannalta turvallista vaikuttamista ovat esimerkiksi kuntalais- ja lakialoitteet tai muu yhteiskunnallinen vaikuttaminen, jota yhdistyksessä voidaan tehdä yhdessä. Näin kokemustieto tulee osaksi yhdistyksen tekemää vaikuttamistyötä.

Kouluttajana toimiminen

Kokemusasiantuntijat toimivat usein kouluttajina tai seminaaripuhujina. Aitoa osallisuutta on, jos tilaisuus on suunniteltu yhdessä kokemusasiantuntijan kanssa ja hän valitsee itse, mistä teemasta, näkökulmasta ja keinoilla hän puhuu.

Yhdistyksen luottamushenkilönä toimiminen

Yhdistysten päätöksentekoon ja vaikuttamistyöhön saadaan mukaan kokemuksen ääntä, kun yhä useampi luottamushenkilömme on kokemusasiantuntija. Kansalaisjärjestönä olemme olemassa niitä ihmisiä varten, jotka hakevat meiltä apua. On vain loogista, että nämä kansalaiset myös johtaisivat järjestöissämme. Asiakkaita kannattaa siis kannustaa yhdistyksen jäsenyyteen ja kertoa heille, kuinka he voivat luottamushenkilöinä vaikuttaa.

Työkalu 4:

Osallistava dokumentointi Jo nyt useassa yhdistyksessä käytössä oleva osallistava dokumentointi on hyvä keino osallisuuden lisäämiseen yksilötason kohtaamisessa. Osallistavassa dokumentoinnissa työntekijä ja asiakas keskustelevat yhdessä siitä, miten tapaamiseen liittyvät asiat kirjataan. Näin kirjauksista tulee molempien näkökulmia kunnioittava ja molempien ääni tulee kuulluksi. Myös mahdolliset eriävät näkemykset on tärkeää kirjata.

Hyviä kokemuksia on saatu myös askeleen pidemmälle menevästä osallistavasta kirjaamisesta. Siinä kirjattava dokumentti on koko ajan heijastettuna seinälle, jolloin kaikki osallistujat näkevät, mitä keskustelusta kirjataan ylös. Näin kirjauksista on mahdollista keskustella heti. Missä tilanteissa sellaista voisi kokeilla?

60 Osallisuus

Kokemusasiantuntija auttajana

Työkalu 5:

Luojan kiitos näistä vertaistukiryhmistä. Olin ensin mielenterveysporukoissa horjuvan vointini kanssa. Sitten muutama vuosi sitten löysin teidät uuteen kipukohtaan. Ilman tätä ryhmää olisin ollut aivan yksin tuskaisen liittoni kanssa, enkä olisi koskaan tajunnut, ettei ihan kaikki ole oman pään vikaa. Nyt olen paljon tekemisissä uusperhejutuissa ja silti saan rakastaa teitä täältä vähän etäämmältä ja tavatakin välillä, kun saan mahdollisuuden. Mutta kyllä vertaiset ovat sellaisia asiantuntijoita, että parempaa ei ole. Kiitos. Vertaisryhmän osallistuja

Kysymyksiä vertaistoiminnan konkretisointiin

Sen jälkeen hän pystyi ajattelemaan, että on se yksi paikka, missä hän on kuitenkin kiinni tässä toistenkin elämässä ja tavallisessa. Että hän ei olekaan täysin yksin erillään. Se on aika tärkeä kokemus ja se ei synny ilman vertaisia. Mä en pysty ikinä olemaan kenellekään se kiinnekohta, mutta tämä vertaisryhmä pystyy. Työntekijä

Toiminnan reunaehdot: • avoin, suljettu ryhmä? • jatkuva/määräaikainen? • Kuinka usein toimitaan? • Missä kokoonnutaan? • Kuka toimintaa vetää (vertaiset itse vai työntekijät mukana)? • Miten osallistujajoukko rajataan? • Miten ja ketä kutsutaan mukaan? • Missä vaiheessa toimintaan voi tulla mukaan?

Erilaiset vertaistoiminnan muodot ovat yksi tärkeimmistä auttamisen muodoista. Sen kautta asiakkaat voivat tuoda omat kokemuksensa muiden samaa kokeneiden avuksi. Vertaisryhmä-käsikirja (2012) tarjoaa vertaisryhmien järjestämiseen paljon tietoa ja ohjeita – siksi tässä käsikirjassa ei paneuduta vertaisryhmätoimintaan. Sen sijaan keskitytään muihin asiakkaille tarjolla oleviin vertaistoiminnan ja auttamisen muotoihin. Kun vertaistoimintaa aloitetaan, tärkeimpiä ovat asiakkaiden toiveet ja tarpeet: Millaista toimintaa asiakkaat toivovat? Mitä he haluaisivat tehdä itse? Apuna voi käyttää vieressä olevaa muistilistaa:

Missä muodossa vertaistoimintaa ryhdytään järjestämään? (ryhmä, tukihenkilöt jne.) Mitä toiminta on käytännössä? Mitä tavoitellaan ja mitä tehdään yhdessä?

Mietitään myös, mitä tukea tekemiseen tarvitaan: • koulutus? • virkistys? • lastenhoito? • viestintä?

61 Kokemusasiantuntija vertaisena

Hyvä on sopia esimerkiksi:

Kun olet asiasi kanssa yksin, koet olevasi niin epänormaali ja niin kaukana normiyhteiskunnan jäsenestä. Sä oot täysin irti ja erikoinen yksilö. Sitten kun löytyy toinen samanlainen, erilaisuus puolittuu heti. Kokemusasiantuntija

Kun omat voimavarat ovat jo hyvät, vertaistukihenkilönä toimiminen entisille asiakkaille on usein motivoiva osallistumisen tapa. Tukihenkilönä vertainen voi olla toiselle rinnalla kulkija ja juttukaveri tai apu esimerkiksi käytännön asioissa. Olennaista vertaistukihenkilön roolissa on, että molemmat tietävät jakavansa yhteisen kokemuksen. Siitä syntyvä ymmärrys toisen ajatuksia ja tunteita kohtaan on jotain, mitä ainoastaan vertainen voi saavuttaa. Vertaistukihenkilönä toimiminen vaatii tukihenkilöltä paljon. Omalla polulla täytyy olla jo pitkällä ja jaksamisen hyvä, jotta vertaistukihenkilötoiminta on kaikkia hyödyttävää ja voimaannuttavaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei vertaistukihenkilön tarvitse aina sitoutua vuosiksi intensiiviseen keskusteluapuun; myös muunlaisia, lyhyempikestoisia ja selvästi rajattuja tehtäviä löytyy helposti. Niitä kannattaa ryhtyä etsimään yhdessä erityisesti asiakkuuden taitekohdista: mitä vertaiset voisivat tarjota asiakkuuden alkuvaiheessa, siirryttäessä laitospalvelusta avopalveluun tai kotiutumisen jälkeen? Vertaistukihenkilö tarvitsee toiminnalleen tukea. Keskustelu työntekijän kanssa tai työnohjaus ovat hyviä tapoja purkaa mahdollisesti mieleen jääneitä tilanteita. Koska vertaistukihenkilön tehtävä on vaativa, on erityisen tärkeää sopia selvästi ja yhteisesti, mitä vertaistukihenkilön rooliin kuuluu ja ei kuulu. Toiminnan aluksi vertaistukihenkilön, avun saajan ja työntekijän on hyvä käydä yhteinen keskustelu toiminnan rajoista ja pelisäännöistä.

Mitä vertaistukihenkilö ja tuettava tekevät yhdessä? Onko kyse keskus telukumppanista, asiointiavusta, harrastuskaverista vai jostain muusta?

* * *

Kuinka pitkään vertaistukisuhde kestää? Kuinka usein tavataan? Keneen voi olla yhteydessä, jos haluaa keskustella jostain vertaistukisuhtee seen liittyen?

Erilaisia mahdollisia vertaistukihenkilön tehtäviä: Kummitoiminta kotiutuvalle Kun asiakas kotiutuu ensi- tai turvakodilta, ovat saman tilanteen kokeneen ihmisen ajatukset ja tuki arvokkaita. Vertaistukihenkilö voi olla käytännössä apuna kiinnittämässä verhoja tai etsimässä lähikirjastoa, mutta myös jakamassa tuntemuksia ja kertomassa, mitä itse kävi vastaavassa tilanteessa läpi. Palveluviidakon opas Vertaistukihenkilö voi olla mukana erilaisissa asiointitilanteissa tai tulla mukaan keskusteluihin eri viranomaisten kanssa. Usein vertaistukihenkilö tietää hyvin konkreettisesti, kuinka eri palveluissa kannattaa toimia. Toisaalta hän osaa sanoittaa toisen kokemuksia myös niissä tilanteissa, joissa se voi tuettavalle olla vielä vaikeaa. Mentoriasiakas Mentoriasiakas, tai isosisko tai -veli, on asiakkaan tsemppari ja tuki taitekohdissa. Mento-

62 Osallisuus riasiakas voi olla vastaanottamassa palveluun tulevaa uutta asiakasta, etenkin jos tämä tulee esimerkiksi ensikotiin vasten tahtoaan. Mentoriasiakas perehdyttää talon toimintatapoihin ja kertoo, millaista apua on itse saanut. Uuden asiakkaan on helppo kääntyä mentorinsa puoleen, kun mieleen tulee jotain kysyttävää, koska mentori on juuri häntä varten. Myös yhteisöön mukaantulo on helpompaa, kun joku saattelee siihen jäseneksi. Mentoriasiakkaalla voi olla rooli jo tutustumiskäyntien yhteydessä. Asiakkaan kertomat kokemukset saamastaan avusta motivoivat uutta asiakasta ja toisaalta antavat toiveikkaan näyn tulevasta. Mentoriasiakkaan valmentajan rooli voi jatkua myös asiakkuuden myöhemmissä vaiheissa. Mentori voi kannustaa kohti seuraavia askelia: osallistumaan ryhmään tai vaikka aloittamaan opinnot.

Kokemusasiantuntija yhdistyksen arjessa Aina ei tarvitse luoda uusia toimintatapoja, jotta asiakkaat voisivat osallistua toisten auttamiseen.

Mentoriasiakas perehdyttää talon toimintatapoihin ja kertoo, millaista apua on itse saanut.

Kannattaa aluksi katsoa lähelle: Mitä jo teemme yhdessä? Kuinka asiakkaat voisivat tulla mukaan useammalla eri tavalla? Kannattaa muistaa myös entiset asiakkaat ja heidän osaamisensa. He tuntevat yhdistyksen toiminnan, he ovat sen kokemusasiantuntijoita. Heiltä voi kysyä, ovatko he kiinnostuneita olemaan mukana toiminnassa ja mitä he haluaisivat itse tehdä. Esimerkki: Yhdessä suunnitellut teemaviikot Teemaviikon voi toteuttaa esimerkiksi osana yhdistyksessä jo toimivia ryhmiä. Suunnitelkaa yhdessä asiakkaiden kanssa, mitkä aiheet olisivat kiinnostavia ja tärkeitä. Mitä niihin liittyen kannattaisi tehdä? Teemat voivat vaihdella ruoanlaitosta teini-ikäisten kasvatukseen tai puutarhanhoitoon – kaikkea, mitä elämään mahtuu! Sekä entiset että nykyiset asiakkaat lapset ja nuoret mukaan lukien voivat olla mukana teemaviikkojen järjestämisessä esimerkiksi oman osaamisensa kautta: yksi osaa vetää taaperojumppaa, toinen on intialaisen päähieronnan tuntija. Oman osaamisen hyödyntämisen lisäksi yhteinen suunnittelu ja esimerkiksi yhdessä valitut vierailijat tarjoavat mainioita osallistumisen mahdollisuuksia. Kokemusasiantuntija juttukaverina Kun oma tilanne on vaikea, monen asiakkaan toive on kuulla entisten asiakkaiden tarinoita. Ne antavat toivoa ja näkyä tulevasta. Luokaa tilanteita, joihin entiset asiakkaat voivat tulla jutustelemaan nykyisten asiakkaiden kanssa. Kyse voi olla epämuodollisesta kahvittelusta tai ryhmään kutsutusta vieraasta. Kun yhdistykseen syntyy tapa kutsua entisiä asiakkaita mukaan ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan, tietävät myös yhdistyksen nykyiset asiakkaat, että heillä on tulevaisuudessa mahdollisuus tulla mukaan auttamaan toisia.

Miia Pikulinsky

Pidä kiinni® -yhteisökuntoutus perustuu osallisuudelle Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä kuntoutetaan päihdeongelmaisia raskaana olevia tai jo vauvan synnyttäneitä perheitä. Kaikkien kuuden Pidä kiinni -ensikodin kuntoutus perustuu yhteisökuntoutukseen. Samassa tilanteessa olevat ihmiset voivat esimerkillään ohjata toisiaan niin hyvään kuin huonoon suuntaan. Yhteisö voi johtaa jäsenensä erilaisille poluille. Yhteisökuntoutuksen päämäärä on yksilön kuntoutuminen ja koko yhteisö toimii kuntoutuksen välineenä.

vastuuta yhteisön toiminnasta sekä omasta että toisten hyvinvoinnista. (ks. Murto 2013.) Tullessaan Pidä kiinni -yhteisöön päihderiippuvainen vanhempi joutuu usein opettelemaan kokonaan uuden tavan elää ja toimia. Vanhemmat ovat ennen kuntoutukseen tuloaan eläneet niin sanotusti yhteiskunnan ulkopuolella olevassa päihdemaailmassa, jossa toimivat omat lainalaisuutensa. Selviytyäkseen elämästä siellä moni on joutunut valehtelemaan, varastamaan, jättämään asioita hoitamatta ja käyttämään ihmisiä tavalla tai toisella hyväksi. Päihdemaailman lainalaisuuksiin kuuluu usein myös se, että kehenkään ei voi luottaa.

Yhteisökuntoutuksessa yhteisö muodostuu asiakkaista ja henkilökunnasta. Kaikki yhteisön jäsenet vastaavat toiminnastaan toisille yhteisön jäsenille. Ammatillinen ohjaus yhteisöissä on tärkeää, jotta päämäärä pysyy kuntouttavana. Yhteisökuntoutuksen perusta on yhdessä tekeminen ja asioiden käsitteleminen niin, että se palvelee asiakkaiden kuntoutumista.

”Jotta ihminen voi kuntoutua ja alkaa edistää hyvinvointiaan, täytyy hänen saada kokea itsensä arvokkaaksi, yhteisölleen tärkeäksi – ihmisoikeuksien arvoiseksi”. (P. Tuomola)

Yhteisökuntoutukseen on sisäänrakennettu tasavertaisuuden, osallisuuden ja vastuullisuuden periaatteet. Se tarkoittaa, että jokainen yhteisön jäsen osallistuu toimintaan omalla panoksellaan ja että jokainen kantaa omasta roolistaan käsin

Yhteisön merkitys kiteytyy Tuomolan sanoissa. Kun ihminen kokee itsensä ja oman toimintansa arvokkaaksi yhteisölle, se luo edellytyksiä ja innostusta osallistua enemmän ja jakaa omaa kokemustaan muille.

Oulunkylän ensikodin vanhemmat kuvaavat Pidä kiinni -yhteisöstä saamaansa tukea: ”On tosi tärkeätä, että voin vaikuttaa siihen, miten kuntoutukseni menee. Voin osallistua päätöksen tekoon omissa asioissani.”

”Minusta tuntuu, että olen arvokas, kun joku toinen vanhempia tukee minua. Huomaan myös, että tarvitsen toisia.”

”Minulla on vapaus vaikuttaa ja minua arvostetaan kuuntelemalla mielipidettäni.”

”Kun toiset ovat tukeneet minua, haluan antaa tukea myös toisille.”

”Kun olen alkanut luottaa enemmän muihin kuntoutuksen aikana, uskallan ottaa asioihin kantaa.”

64 Osallisuus Ulla Nyberg ja Birgitta Huisman-Laine

Kokemusasiantuntija työntekijänä Kokemusasiantuntijuuden kautta voi joskus päätyä myös töihin. Oma kokemustieto yhdistettynä ammatilliseen osaamiseen on vankka pohja työnteolle. Työntekijä, jolla on kokemusasiantuntijan tausta, tuo työyhteisöön uudenlaisen näkökulman ja mahdollisesti myös pohdittavia asioita kollegoille. Olemme kaikki kokemusasiantuntijoita jossakin asiassa – meillä kaikilla on omat kokemuksemme. Useimmiten työyhteisössä ei edes tiedetä, mitä kaikkea työkaverit ovat kokeneet. Kokemus ei vanhene koskaan, mutta ajan kuluessa siihen tulee uusia, jopa syvempiä näkökulmia. Näkökulman syveneminen voi tulla esille esimerkiksi ammattieettisen ajattelun syvenemisenä ja haluna kehittää lähisuhdeväkivaltatyötä laajemmalti. Näkökulman syveneminen lisää siten myös ammatillisen vastuun tuntemista ja sen ottamista. Vastuun saaminen puolestaan edellyttää osallisuuden kokemista – tasavertaisuutta ja luottamusta yhteisön sisällä. Kokemusasiantuntijuus on ihmisen erittäin henkilökohtaisten asioiden hyödyntämistä. Se vaatii suurta rohkeutta ja ”itsensä likoon

laittamista”. On hyvin tärkeää, ettei kokemusasiantuntija koe, että hänen kokemuksiaan käytetään hyväksi tai että vaikuttamismahdollisuudet ovat näennäisiä. Työyhteisöissä on hyvä keskustella siitä, miten ja missä tapauksissa kokemusasiantuntijan asiantuntemusta käytetään. Näin varmistetaan, että roolit, käytäntö ja odotukset kohtaavat. On hyvä pohtia, onko kokemusasiantuntijuuden mahdollista tulla työyhteisössä näkyväksi. Työntekijät luovat tämän hetken todellisuuden ja ilmapiirin asenteillaan ja ajattelutavoillaan. Työyhteisössä on hyvä puhua avoimesti siitä, minkälaisen kokemusasiantuntijuuden puheeksi ottamisen tavan se omaksuu. Työkaverin kokemusasiantuntijuus voi herättää työyhteisössä monenlaisia tunteita ja reaktioita ja aiheuttaa epävarmuutta myös kokemusasiantuntijalle itselleen. Seuraavassa on Kokemusasiantuntijuuden kehittämisviikonlopussa syntynyt kirje kuvitteelliselle työyhteisölle.

Kokemustieto yhdistettynä ammatilliseen osaamiseen on vankka pohja työnteolle.

”Kirje työyhteisölle

lemme ymmärtäneet, että kokemusasiantuntija työkaverina herättää sinussa monenlaisia ajatuksia. Olet ehkä huolissasi työtoverin jaksamisesta ja siitä, hoitaako hän asiakasta vai itseään. Saako hän mahdollisesti erityiskohtelua työyhteisössä kokemuksiensa vuoksi? Saatat pelätä, että asian tul-

Kokemusasiantuntija ja ei-väkivaltaa kokenut muodostavat hyvän tiimin.

tua julki työyhteisössä ei enää muusta puhuta? Rohkaisemme sinua kohtaamaan kokemusasiantuntijatyökaverisi työkaverina ja tavallisena ihmisenä. Kokemuksemme eivät ryöpsähtele ulos meistä hallitsemattomasti. Kun puhumme kokemusasiantuntijasta, puhumme asiat kohdanneesta, niitä käsitelleestä ja niitä arvioimaan kykenevästä ihmisestä. Hän ei ole kaikkitietävä tietopankki, vaan oman selviytymiskokemuksensa ”siirtäjä”. Hän voi ikään kuin avata muille samankaltaisia asioita kokeneille oven heidän voimavarojensa varastoon.

Toivoisimme, että työyhteisöt luottaisivat kokemusasiantuntijan kykyyn arvioida omaa jaksamistaan. Helposti ajatellaan, että kokemusasiantuntija voi olla ”heikko” tai altis mielenterveysongelmille, jos työ on henkisesti kuormittavaa. Vaikeita vaiheitakin kokenut työntekijä voi kuitenkin olla väsynyt tai surullinen muistakin syistä kuin väkivaltakokemuksistaan johtuen. Hänen ei pitäisi joutua puolustelemaan ja todistelemaan omaa osaamistaan ja paikkaansa työyhteisöissä.

Koemme, että meidän on helpompi ymmärtää asiakasta ja kohdata hänet, koska olemme eläneet ja kokeneet väkivaltailmiön prosesseja ja uskomuksia. Tällä emme kuitenkaan tarkoita, etteivätkö muut voisi auttaa väkivaltaa kokenutta. Kokemusasiantuntija ja ei-väkivaltaa kokenut muodostavat yhdessä hyvän tiimin, koska toinen on esimerkki siitä, että väkivallasta voi selvitä, ja toinen siitä, että kaikki parisuhteet tai perheet eivät kärsi väkivallasta. On siis toivoa paremmasta!

Toivomme, että tulevaisuudessa kokemusasiantuntijuus on luottamukseen perustuva, luonteva ja ehkä jollakin tapaa huomaamaton osa sosiaalialan palvelurakennetta. Haluaisimme, että kokemusasiantuntijoista ei tehtäisi mallinukkeja, vaan että tarinamme alkaisivat jalostua koulutuksien, tutkimuksien ja kehittämisprojektien kautta sekä työyhteisöjen sisäisissä keskusteluissa. Tarinat tulisivat näkyviksi ja muut voisivat ammentaa niistä aineksia omaan selviytymiseensä tai asiakkaan tai läheisen tukemiseen.”

66 Osallisuus

Kokemusasiantuntija toiminnan kehittäjänä Yhteinen kehittäminen on osallisuutta ja kokemusasiantuntijuutta parhaimmillaan. Asiakkaiden kokemustiedon ja työntekijöiden asiantuntijatiedon yhdistelmällä yhdistyksen ja liiton toiminta ja palvelut saavat aivan uudenlaisen mahdollisuuden kehittyä kohtaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeet ja luomaan toiminnan paikkoja. Seuraavassa keskitytään niihin erilaisiin toimintatapoihin, joilla yhdistysten ja liiton toimintaa voidaan yhteisesti kehittää. Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, kuinka varmistetaan asiakkaiden kokemustiedon kuuluminen arkisen kehittämisen joka vaiheessa. Yhdistyksistä ulospäin kohdistuvaan, esimerkiksi palvelujärjestelmän kehittämiseen keskitytään kappaleessa Kokemusasiantuntijat vaikuttajina. Yhteisen kehittämisen kulmakivi täytyy aina olla aito mahdollisuus vaikuttaa. Kun esimerkiksi toimintaa ryhdytään ideoimaan yhdessä, täytyy tehdä heti aluksi selväksi kaikille, mitkä yhteisen kehittämisen reunaehdot ovat: mihin asioihin kehittämisporukka voi vaikuttaa ja mihin ei? Paras lähtökohta on aidosti avoin tilanne, jossa budjetin, resurssien ja aikataulujen kaltaiset reunaehdot ovat selvillä, mutta jossa suunnittelutyö aloitetaan puhtaalta pöydältä. Osallisuuden tunnetta vähentää ja motivaatiota laskee huomata jonkun jo päättäneen tai suunnitelleen

käsiteltävän asian valmiiksi toisaalla. Yhteisessä kehittämisessä on kyse aidosta, monia ääniä yhdistävästä ideoinnista ja suunnittelusta. Lapsista ja nuorista kehittäjinä on saatu hyviä kokemuksia. Nuorten osallisuuden lisääminen oli yksi keskeinen tavoite esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton koordinoimassa nuorten kokemaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan syventyneessä Turvaverkko-hankkeessa. Nuoret kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan muun muassa kirjoittamalla, piirtämällä ja esiintymällä. Nuoria otettiin mukaan ohjausryhmätyöskentelyyn järjestämällä heille kehittämispäivä. Hankkeen loppuseminaareissa nuorten ääni kuului runoina, teksteinä, puheena ja musiikkina. Kehittämistehtävissä, samoin kuin asiakkaiden tekemässä auttamistyössä tai vaikuttamisessa, on mahdollista edetä asteittain. Pienilläkin keinoilla, vaikkapa palautetta antamalla, voi saada äänensä kuuluviin, vaikka oma tilanne olisikin vielä vaikea eikä voimia riittäisi laajempaan osallistumiseen. Toisaalta yhteinen kehittäminen antaa mahdollisuuksia hyvinkin paljon sitoutumista ja paneutumista vaativaan työskentelyyn, jonka lopputulos on esimerkiksi hankehakemus tai toimintasuunnitelma. Kappaleessa edetään kevyemmistä kokemustiedon kuulemisen toimintatavoista kohti syvemmälle meneviä yhteisen kehittämisen malleja.

Yhteisen kehittämisen kulmakivi täytyy aina olla aito mahdollisuus vaikuttaa.

67 Palaute – se perinteinen tapa Asiakaspalautteen kerääminen on se kokemustiedon kuulemisen keino, jota jo käytetään Ensija turvakotien liiton jokaisessa yhdistyksessä. Oikea-aikaisesti ja hyvin suunnitellusti kerätty palaute antaa arvokasta tietoa siitä, mitä mieltä asiakkaat ovat yhdistyksen tarjoamista palveluista. Palautteen keräämisen lisäksi on myös päätettävä, miten palautetta käytetään: miten, missä ja kuka käsittelee palautteen ja miten ja mihin asioihin palaute vaikuttaa. Sama koskee tietysti myös lasten ja nuorten antamaa palautetta. Palautteen antamisen mahdollisuus on yksi asia, jonka kautta lapselle ja nuorellekin välittyy käsitys oman näkemyksen arvokkuudesta. Vinkkejä osallisuutta tukevaan palautteen keräämiseen: Suunnittele palautteen keräämisen ajankohta yhdessä asiakkaiden kanssa Missä vaiheessa palautetta olisi tärkeä päästä antamaan? Asiakkuuden päätyttyä on monesti paljon sanottavaa, mutta olisiko tarpeen päästä kertomaan mielipide jo asiakkuuden aikana? Tällöin palautteella ehtii vaikuttamaan asioihin vielä silloin, kun ne konkreettisesti koskettavat itseä. Suunnittele kysymykset ja keinot yhdessä Meistä jokainen on vastannut palautekyselyyn, jonka kysymykset ovat olleet vaikeasti ymmärrettäviä tai tuntuneet keskittyvän epäolennaisiin asioihin. Ottakaa yhdistyksen nykyinen palautelomake lähtökohdaksi ja miettikää yhdessä, mitkä kysymykset toimivat ja mitä pitäisi kehittää. Puuttuuko jokin tärkeä asia kokonaan? Entä mikä olisi luontevin tapa antaa palautetta? Asteikkokysymykset, avovastaukset, suullinen palaute vai kenties jonkinlainen hymynaamaäänestys päivän päätteeksi? Luovuus on sallittua myös palauteasioissa.

Olisiko tarpeen päästä kertomaan mielipide jo asiakkuuden aikana?

Laatikaa selvä polku palautteen käsittelylle Palautteen antajalle on tärkeää tietää, mihin hänen palautteensa vaikuttaa ja kuinka sitä käsitellään. Paperipinoihin uponnut, rutiinin vuoksi kysytty palaute on turhauttavaa sekä palautteen antajalle että saajalle. Päättäkää yhdessä, kuka palautteen käsittelee, milloin ja mitä sille sen jälkeen tapahtuu. Huolehtikaa erityisesti siitä, että palautteen antajat saavat tietää, mitä palautteen perusteella on tehty. Kehittäkää palautteen keräämistä säännöllisesti Hyvin ja huolellisesti yhdessä suunniteltu palautteen kerääminen kantaa pitkään, mutta ei ole ikuinen. Palautteen keräämistä kannattaa tarkastella asiakasryhmän kanssa säännöllisesti, esimerkiksi parin vuoden välein, ja tehdä siihen tarvittavat päivitykset. Asiakasryhmän välillä vaihtuessa työntekijät kantavat tärkeää kokemustietoa palautteen aiemmasta toimivuudesta. Heidän tehtävänsä on kertoa, miksi palautetta on aiemmin kerätty juuri näin ja kuinka se on toiminut työntekijöiden näkökulmasta. Näin palautteen keräämisen kehittäminen rakentuu vanhojen kokemusten päälle, eikä työtä tarvitse aloittaa alusta.

68 Osallisuus Yhteisökokous – paikka yhteiselle puheelle Yhteisökokoukset ovat itsestään selvä paikka yhteiselle kehittämiselle: niiden tarkoitus on käydä läpi yhteisön toimintaan liittyviä asioita ja esimerkiksi sopia yhteisistä pelisäännöistä. Yhteisökokouksissa on läsnä paljon kokemustietoa. Kannattaakin miettiä, mitä yhdistyksessä suunnitteilla olevia asioita voisi ottaa yhteisökokoukseen käsiteltäväksi ja kommentoitavaksi. Yhteisökokouksen vastuulle voi olla mahdollista antaa esimerkiksi kevätriehan suunnittelu, vertaistoiminnan aloittamiseen liittyviä asioita, yhdistyksen toimintasuunnitelman kommentointi tai tulevien hankkeiden ideointi. Asiakkaiden näkökulma rikastuttaa yhdistyksen kehittämistyötä ja antaa päätöksille ja suunnitelmille entistä vahvemman pohjan. Yhteisökokouksissa hyviksi havaittuja, osallisuutta lisääviä toimintatapoja: Yhteisökokousten ajankohdan suunnittelu yhdessä Säännöllisyys ja yhteisesti sovitut tapaamisajat ovat kulmakiviä sekä kokousten onnistumisen että osallisuuden kokemuksen kannalta. Kun kokoukset toistuvat aina samaan aikaan, vältytään päällekkäisyyksiltä ja kokouksiin sitoudutaan yhteisesti. Lapsille ja nuorille voi järjestää omia yhteisökokouksiaan. Kokousten yhteinen valmistelu Kokouksissa käsiteltävät aiheet on hyvä koota yhteisesti jo etukäteen. Yhdistyksessä voi olla esimerkiksi ideakirja tai aihelaatikko, johon kuka tahansa voi arjen tohinan keskellä lisätä mielen päällä olevan tärkeän asian tai idean, jota haluaa käsiteltävän yhteisesti. Kokouksesta vastuussa olevat henkilöt, mieluusti esimerkiksi asiakas– työntekijä-työpari, valmistelevat kokouksen asialistan ideoiden pohjalta. Lisäksi tilaa täytyy aina olla keskustelusta nouseville aiheille.

Kokousvastuu jaetaan Asiakkaat voivat vuorollaan olla vastuussa kokousten kirjaamisesta tai vetämisestä, halunsa ja voimensa mukaan.

Asiakkaiden näkökulma rikastuttaa yhdistyksen kehittämistyötä ja antaa päätöksille ja suunnitelmille entistä vahvemman pohjan.

Kehittäminen avoimeksi myös asiakkaille Lähes jokainen yhdistys järjestää vähintään kerran vuodessa kehittämispäivän työntekijöilleen. Siellä saatetaan käsitellä esimerkiksi menneen vuoden aikaansaannoksia ja tulevan vuoden suunnitelmia. Yleensä mukana on myös tärkeää yhteistä porinaa ja virkistäytymistä. On tärkeää, että työntekijöillä on oma paikka yhteiselle pohdinnalle. Olisiko kehittämispäivissä kuitenkin jokin kohta, johon asiakkaat kannattaisi kutsua mukaan? Tulevan vuoden suunnittelu tai menneen vuoden arviointi saa aivan uutta pontta, kun kehittämistä tehdäänkin moniäänisesti.

Turvaverkon kehittämispäivä

Tuulia Kovanen

Kahdeksan nuorta eri puolilta Suomea osallistui Turvaverkko-hankkeen ohjausryhmän kehittämispäivään. Nuorten kanssa keskusteltiin heidän osallisuudestaan ja vaikuttamisen mahdollisuuksistaan, nuorten kohtaamasta väkivallasta ja nuorten auttamisesta.

Tätä mieltä nuoret olivat mielipiteidensä tärkeydestä: • Oma aktiivisuus: ”On helppoa päästä vaikuttamaan, kun vaan menee itse rohkeasti mukaan.”

• Mitään ei tapahdu: ”Joskus tulee tunne, että nuoria kyllä kuunnellaan, mutta asioille ei kuitenkaan tapahdu mitään.”

• Osallisuuden malleja nousee lähisuhteista: ”Kotona saan kertoa oman mielipiteeni ja tulen kuulluksi.”

• Miksi minun mielipidettä ei kuunnella: ”Nuorten mielipidettä ei aina pidetä tärkeänä.”

• Rakenteita ja väyliä tarvitaan: koulujen oppilaskunnat, erilaiset vaikuttamispäivät ja nuorisovaltuustot.

• Tunne kuulluksi tulemisesta: ”Tärkeää, että tulee tunne siitä, että minut on kuultu ja olen tärkeä, näkemykseni on arvokas.”

• Osallisuus edellyttää myös rohkeutta: ”Ryhmässä vaikuttaminen on helpompaa kuin yksin.”

Materiaalin tuottaminen yhdessä Yhdistyksessä laaditaan jatkuvasti kaikenlaista materiaalia: perehdytyskansiota uusille asiakkaille, esitteitä työmuodoista toimintaamme tuntemattomille, nettisivutekstejä meistä kiinnostuneille. Niitä kannattaa ehdottomasti suunnitella, kirjoittaa ja hioa yhteistyössä asiakkaiden, ai-

kuisten, lasten ja nuorten, kanssa. Erityisesti asiakkaille suunnatun materiaalin parhaita asiantuntijoita ovat asiakkaat itse: mitä on tärkeää saada tietää heti, kun tulee hakemaan apua yhdistyksestä? Mitkä sanat kuulostavat vierailta? Millaisia esimerkkejä voitaisiin keksiä yhdessä? Myös jo valmista materiaalia kannattaa välillä

70 Osallisuus päivittää yhteistyössä asiakkaiden kanssa vastaamaan entistä paremmin koko yhdistyksen väen tämän päivän käsitystä yhdistyksen arjesta. Kokemusasiantuntija työryhmässä Yhdistyksen kehittämistyön perusta ovat usein työryhmät. Niitä perustetaan löytämään ratkaisu ongelmalliseksi koettuun kohtaan, ideoimaan uudenlaista toimintaa tai suunnittelemaan tulevaa. Asiakkaiden, sekä nykyisen että entisten, kokemuksilla on niissä selvä paikkansa. Pidempää työskentelyä ja sitoutumista vaativat työryhmät ovat oivallinen osallistumisen mahdollisuus etenkin yhdistyksen entisille asiakkaille, jotka nyt haluavat toimia kokemusasiantuntijoina yhdistyksen kehittämisessä. Heillä on tärkeää olla käytettävissään samat taustatiedot käsiteltävästä asiasta kuin työryhmän muilla jäsenillä, ja heidän tulee myös saada kuulla palautetta työryhmän te-

kemän työn vaikutuksista työskentelyn jälkeen. Työskentelyvaiheessa he ovat työryhmän tasavertaisia jäseniä ja tuovat pöytään oman näkökulmansa ja kokemukseensa pohjautuvan tiedon. Jos kokemusasiantuntija kutsutaan työryhmään vain osaksi aikaa, sen täytyy olla erityisen hyvin perusteltua ja yhdessä kokemusasiantuntijan kanssa sovittua. Ihanteellisessa tilanteessa kokemusasiantuntija on mukana työskentelyssä suunnittelusta seurantaan saakka.

Päätöksenteon avoimuus Jos yhteinen kehittäminen halutaan mahdollistaa jatkuvasti yhdistyksen arjessa, on kaiken kivijalka yhdistyksen päätöksentekotapojen avaaminen. Asiakkaiden täytyy tietää, kuka, missä ja milloin päättää erilaisista asioista yhdistyksessä ja kuinka asiakkaat voivat näihin päätöksiin vaikuttaa. Asiaan liittyy paljon yhteistä sopimista.

Työkalu 6:

Miten päätetään? Kuka täällä määrää? Varmista, että kaikki nykyiset asiakkaat ja työntekijät tietävät, mitkä tahot yhdistyksessä päättävät asioista. Yhteisökokous on hyvä tilanne asian läpikäymiseen. Parhaiten päätöksenteko avautuu esimerkkien kautta: mistä asioista asiakkaat voivat päättää itse? Mistä päätetään yhteisökokouksissa? Mistä työntekijöiden kokouksissa tai johtoryhmässä? Mistä asioista päättää yhdistyksen hallitus? Tärkeää on myös käydä läpi, millä aikataululla asiat tapahtuvat. Seinällä oleva viikko- tai kuukausikalenteri voi auttaa tässä. Miten minä voin vaikuttaa? Käy läpi ja tarvittaessa ideoi yhdessä asiakkaiden kanssa, miten heidän on mahdollista tuoda omat ideansa ja aloitteensa yhdistyksen päätöksentekoon. Onko yhdistyksessä käytössä esimerkiksi idealaatikko? Mihin sinne kootut ideat päätyvät? Vai halutaanko asiakkaiden tuovan ide-

ansa yhteisökokouksiin? Suunnitelkaa yhdessä, mikä olisi luontevin ja tehokkain tapa vaikuttaa. Mitä sitten tapahtuu? Erityisen tärkeää on suunnitella huolella, kuinka tieto päätöksestä ja sen perusteluista kulkee takaisin idean tai aloitteen tekijälle. Mahdolliset väliaikatiedot, etenkin pitkälle venyvissä päätöksentekotilanteissa, ovat myös tärkeitä. Entä uudet asiakkaat? Yhdistyksen päätöksentekotavat ja asiakkaan vaikuttamismahdollisuudet ovat tärkeää sisältöä myös uudelle asiakkaalle. Ne eivät ole ensimmäinen asia apua hakevan ihmisen mielessä, mutta tilanteen tasoittuessa ne on tärkeää muistaa kertoa jokaiselle. Kuinka varmistetaan, että se tapahtuu? Tätäkin kannattaa suunnitella asiakkaiden kanssa yhdessä.

Kokemusasiantuntija vaikuttajana

Miksi kokemusasiantuntijoiden äänen täytyy kuulua vaikuttamistyössämme?

Vaikuttaminen on kokemusasiantuntijuuden keskeisimpiä sisältöjä. Moni kokemusasiantuntija erottaa esimerkiksi vertaisuuden ja kokemusasiantuntijuuden toisistaan juuri vaikuttamisen kautta: siinä missä vertainen tukee toista saman kokenutta, kokemusasiantuntijalla on aina näkökulmana vaikuttaminen. Se voi tarkoittaa vaikuttamista yhdistyksen sisällä ja yhdistyksen omaan toimintaan tai yhdistyksestä ulospäin yhteiskunnan palveluihin, rakenteisiin tai asenteisiin. Tässä luvussa puhutaan vaikuttamisesta yhdistyksestä ulospäin: asenteisiin, päättäjiin, palveluverkostoon ja niin edelleen. Keinot ovat monet ja tässä luvussa niitä listataan liuta. Mediavaikuttaminen – se ensimmäisenä mieleen tuleva keino – on vain yksi niistä. Vaikuttamistoiminta on tehokkainta, kun se kokoaa yhteen monen kokemusasiantuntijan kokemuksia. Niitä voi työstää yhdessä ja luoda niistä esimerkkitapauksia. Yhdessä tehtävään vaikuttamistoimintaan on helppo tulla mukaan myös niiden kokemusasiantuntijoiden, jotka eivät ole valmiita kertomaan yksin tarinaansa eteenpäin. Myös yksin toimivan kokemusasiantuntijan on varmempi toimia, kun hän tietää edustavansa monen ihmisen ääntä.

Kun oma tarina on käsitelty ja sanoitettu, kokemusasiantuntijan on mahdollista rajata, mitä hän haluaa kertoa siitä ulospäin.

Kokemuksen ja arkielämän ääni on vaikuttavaa. Se menee myös viran omaisten ja päättäjien luihin ja ytimiin.

Kokemusasiantuntijat tuovat arjen ja todellisuuden tason vaikuttamiseemme.

Pienten lasten kokemuksellinen ääni voi tulla kuulluksi aikuisten välityksellä.

Kansalaisjärjestön tehtävä on tuoda esiin kokijoiden ja apua hakevien ääni.

Vaikuttaminen ja sitä kautta omien kokemusten merkityksen muuttuminen on voimaannuttavaa, kokemusasiantuntijoiden mukaan jopa terapeuttista. Toipumisen kannalta vaikuttaminen ja sillä aikaansaadut vaikutukset ovat erittäin merkittäviä. Jos pystyy vaikuttamaan kokemaansa epäkohtaan, häiritseviin asenteisiin tai toimimattomiin palveluihin, se kohottaa kenen tahansa itsetuntoa ja vahvistaa koke musta oman toiminnan merkityksestä.

Kokemusasiantuntija tarvitsee vaikuttamistyöhön tukea. Vertaisten ja työntekijöiden tuen yhdistelmä on paras mahdollinen. Vertaisten kanssa kokemusasiantuntija voi peilata kokemuksiaan ja saada vahvistusta omalle kokemukselleen. Työntekijä puolestaan voi auttaa miettimään vaikuttamistoiminnan seurauksia.

72 Osallisuus Molemmat voivat olla tukena vaikuttamistilanteessa ja sen purkamisessa. Asiakkuus yhdistyksissämme ei ole kokemusasiantuntijana toimimisen ehto. Kokemusasiantuntijana voi toimia kuka tahansa tietyn asian tai ongelman kokenut, joka haluaa vaikuttaa kauttamme ja ottaa kantaa meille tärkeisiin asioihin yhdessä sovittujen tavoitteiden ja pelisääntöjen mukaisesti. Kuten jokaisen yhdistyksen äänellä puhuvan, täytyy myös kokemusasiantuntijoiden sitoutua vaikuttamistoiminnassaan yhdistyksen arvoihin ja perustehtävään ja haluta vaikuttaa niiden suuntaisesti, kohti yhdessä määriteltyjä tavoitteita.

Miten yhteisen vaikuttamistyön voi aloittaa? Yhteisen vaikuttamistyön starttimoottori on teema tai teemat, jotka tuntuvat tärkeiltä ja joihin halutaan ryhtyä yhdessä vaikuttamaan. Teema voi löytyä monella tapaa. Usein esimerkiksi ryhmissä käytävissä keskusteluissa nousee esille jokin toistuva aihe tai samankaltainen kokemus. Siihen kannattaa tarttua, sillä juuri mieltä vaivaavat tai hiertämään jääneet kohdat ovat niitä, joissa yhdistyy tarve ja halu vaikuttaa. Toisaalta myös yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, tehdyt päätökset ja suunnitelmat, saattavat nostaa halun toimia. Myös yhdistyksellä tai liitolla voi olla tarve vaikuttaa tiettyyn ajankohtaiseen teemaan tai epäkohtaan, kuten rahoitukseen tai palvelurakenteen uudistuksiin.

Syntyipä tarve vaikuttamiseen mitä kautta hyvänsä, on erittäin tärkeää, että kokemus asiantuntijat kokevat vaikuttamisen tarpeen myös omakseen ja lähtevät mukaan vaikuttamistyöhön omasta halustaan. Kokemusasiantuntijoiden rooli ei saa olla työntekijöiden ”tilaaman” tarinan kertomista, vaan vaikuttamisen tarve ja keinot on suunniteltava yhdessä.

Oma tarina on sanoitettava ensin itselle Ennen kuin kokemusasiantuntija voi kertoa tarinaansa muille, hänen on itse käsiteltäva tapahtunut ja sanoitettava se itselleen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi työntekijän kanssa tai vertaistoiminnassa. Vasta sen jälkeen kokemusasiantuntijan on mahdollista rajata, mitä hän haluaa kertoa tapahtuneesta ulospäin.

Vaikutukset pitää miettiä kokonaisvaltaisesti ja etukäteen Löytääkö lapseni tämän lehtijutun vuosien päästä? Näkevätkö vanhempani tämän ohjelman tv:stä? Entä jos seminaariin osallistuu myös naapurissa asuva sairaanhoitaja? Yleiset asenteet voivat monesti olla kovia. Mahdollisia vaikuttamisen seurauksia pitkälle tulevaisuuteen on syytä miettiä huolella. Usein etenkin lapsen turvallisuuden ja tulevaisuuden miettiminen asettaa tiukimmat rajat esiintymiselle mediassa.

Usein etenkin lapsen turvallisuuden ja tulevaisuuden miettiminen asettaa tiukimmat rajat esiintymiselle mediassa.

74 Osallisuus

75 Tilanteeseen valmistautuminen etukäteen on muutoinkin tärkeää. Keskustelut työntekijöiden ja esimerkiksi kokeneempien kokemusasiantuntijoiden kanssa auttavat ennakoimaan, mitä edessä mahdollisesti on ja auttavat varautumaan yllättäviin tilanteisiin. Esimerkiksi yleisön mahdollisiin asenteisiin ja ennakkoluuloihin varautuminen voi helpottaa tökerön kysymyksen tai kommentin tullessa kohdalle. Samalla rauhallinen valmistautuminen tuo varmuutta ja rauhaa kokemusasiantuntijalle itselleen: nyt olen varmasti miettinyt asiaa jokaisesta näkökulmasta huolellisesti. Kun mahdolliset seuraukset on mietitty tarkasti ja huolella, voidaan päätös vaikuttamisesta tehdä perustellusti ja turvallisesti.

”Möreä ääni ja tummennetut kasvot vai koko nimellä lehteen”? Eräs suurimmista pohdintaa ja ristiriitoja aiheuttavista kysymyksistä on, tulisiko kokemusasiantuntijoiden näkyä julkisuudessa omilla kasvoillaan ja nimellään, vai aina muutetulla nimellä tummennettujen kuvien kera. Jos omilla kasvoilla ja nimellä esiintyminen saattaa jonkun asianosaisen turvallisuuden uhatuksi, henkilöllisyys on tietysti salattava. Sen sijaan, jos aiheena olevista kokemuksista on jo pitkä aika ja kokemusasiantuntija itse jo aivan toisaalla elämässään, voi kokemusasiantuntija itse toivoa esiintyvänsä julkisuudessa omalla nimellään ja kasvoillaan. Tällöin, kuten aina, ratkaisu on hänen. Työntekijän velvollisuus on kuitenkin käydä hänen kanssaan läpi vaikuttamistyön mahdolliset seuraukset sekä hänen itsensä että lasten kannalta. Asian kääntöpuoli on ennakkoluulojen hälventäminen. Eräs kokemusasiantuntija totesi, ettei koskaan suostuisi esimerkiksi lehtijuttuun, jossa hänen nimensä olisi muutettu. Silloin hän mielestään osaltaan vahvistaisi ajatusta, että (täs-

sä tapauksessa) lähisuhdeväkivallassa on jotain hävettävää. Toinen kokemusasiantuntija pohti, että omalla nimellään haastattelun antamalla hän voi osoittaa olevansa (päihde)taustastaan huolimatta aivan tavallinen äiti. Ensisijaista on aina kokemusasiantuntijan ja hänen läheistensä turvallisuus. Joissain tilanteissa mystiikan murtaminen saattaa kuitenkin olla mahdollista ja oikein tarpeellista.

Miksi ne haluavat tietää minun lapsuudestanikin? Rajaamisen olennainen taito Etenkin median kanssa työskennellessä, mutta myös esimerkiksi seminaaritilanteissa saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa kokemusasiantuntija ajatteli tulevansa kertomaan esimerkiksi omasta toipumisprosessistaan, mutta toimittaja tai yleisö kysyykin ainoastaan väkivallan yksityiskohdista tai elämästä päihdemaailmassa. Tämä ristiriita on ymmärrettävä ja osittain ennakoitavissa: media, ja yhä useammin me kaikki, kaipaamme tarinoita, joihin samaistua. Ilmiöitä kuvataan ihmisten kautta ja sen vuoksi toimittaja kysyy tarkasti juuri siitä, mistä kokemusasiantuntija vähiten haluaisi puhua. Asiaa voidaan yrittää ratkoa ennakkoon tekemällä ensin itselle selväksi ne rajat, joissa on valmis tarinansa kertomaan. Haastattelijan tai tilaisuuden järjestäjän kanssa on myös hyvä käydä läpi haastattelun tai seminaarin teema tai fokus. Aina rajaaminen ei onnistu. Haastattelutilanne voi viedä mennessään ja haastateltava saattaa tulla kertoneeksi asiasta paljon laveammin kuin oli aikonut. Siksi yksi parhaista ratkaisuista on mennä haastattelu- tai esiintymistilanteisiin; joko työntekijän tai toisen kokemusasiantuntijan kanssa. Toinen voi muistuttaa ennalta sovituista rajoista, jos haastattelun huumassa ei niitä huomaa ylittäneensä, tai tukea ei:n sanomisessa, jos seminaariyleisö

76 Osallisuus intoutuu kysymään aiheeseen liittymättömiä, liian kipeitä asioita. Jos haastatellaan lasta tai nuorta, on hyvä käydä etukäteen läpi, mitä voidaan kysyä. Aikuisen on hyvä olla mukana haastattelutilanteessa: lapsi voi kokea tarvitsevansa apua haastattelun aikana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikuttamistyössä, etenkin median kanssa, on aina kyse jonkinasteisesta kompromissista. Jos haluamme, että media kertoo meille tärkeästä aiheesta, on meidän oltava valmiita vastavuoroisesti antamaan jotain, toisin sanoen kiinnostava tarina. Rajausta voikin yrittää tehdä myös suhteessa tavoitteeseen: edistääkö tämän asian kertominen sitä asiaa, jonka haluamme saavuttaa? Tärkeintä on, että se tehdään kokemusasiantuntijan omasta halusta ja kiinnostuksesta lähtien, hänen rajansa tarkasti etukäteen pohtien ja niistä kiinni pitäen. Jokaisessa tilanteessa on voitava sanoa ei.

Jokainen löytää rajansa itse Vaikea kompromissin paikka työntekijöille on usein mahdollisuuksien ja tilan antamisen ja suojelun tarpeen välillä. Miten tukea rajaamista, varmistaa turvallisuus ja samalla kannustaa toimimaan? Keskustelu oman tarinan kertomisen mahdollisista vaikutuksista ja työntekijän avoin puhe siitä, miten hän arvioi tilanteen, auttavat, mutta lopulta on tärkeää muistaa, että kokemusasiantuntijat tekevät päätökset osallistumisestaan ja omista rajoistaan itse. Lapsi tekee päätöksen aikuisen avustuksella, jotta voidaan varmistaa, että kaikki tarpeellinen tieto päätöksen tekemiseksi on ollut lapsen käytettävissä ja että lapsi on ymmärtänyt sen. Työntekijän rooli on auttaa puntaroimaan tilannetta huolellisesti ja jokaisesta näkökulmasta, mutta ei painostaa kokemusasiantuntijaa mihinkään suuntaan.

Pelisäännöt selviksi Äkillisten tilanteiden vaara Äkilliset tilanteet ovat viestinnän vaaranpaikkoja – myös kokemusasiantuntijoille. Yllättäen tulevat kysymykset, kommentit tai tapahtumat saattavat horjuttaa hyvää etukäteissuunnittelua tai haastaa huolella etukäteen mietittyjä rajoja. Riski tulla ylittäneeksi omat rajansa tai taipua painostuksen alla johonkin, mihin ei ollut ajatellut suostuvansa, on äkillisissä ja yllättävissä tilanteissa suuri. Etukäteisvalmistautuminen ja mahdollinen yllättävien tilanteiden ennakointi auttaa omalta osaltaan väistämään suurimmat yllätykset. Tärkeää on, että kokemusasiantuntijat eivät joutuisi yllättäen vaikuttamistilanteessa miettimään uudelleen ennalta pohdittuja ja sovittuja rajojaan. Tässä mukana olevan työntekijän tai toisen kokemusasiantuntijan tuki voi olla korvaamatonta. Rajoista voidaan pitää kiinni yhdessä.

Kun kokemusasiantuntija tulee mukaan yhdistyksen toimintaan tai ryhtyy yhdistyksen vaikuttamistyöhön, on erinomaista, jos yhdistys on jo miettinyt yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa toiminnan pelisäännöt ja periaatteet valmiiksi. Niistä on hyvä aloittaa keskustelu siitä, millä periaatteilla yhdistys vaikuttamistyötään tekee, minkä takia, mitä mahdollisuuksia kokemusasiantuntijalla on, mitä yhdistys häneltä odottaa ja mitä yhdistys hänelle tarjoaa.

Ryhmän tuki ja työnohjaus Kokemusasiantuntijoiden oman ryhmän tuki on ensiarvoisen tärkeä vaikuttamistoiminnan selkäranka. Kokemusasiantuntijat voivat jakaa ryhmässä paitsi kokemuksia tai tunteita kokemusasiantuntijana toimimisesta, myös löytää uusia, tärkeitä aiheita, joihin olisi tärkeää vaikuttaa, tai innostavia keinoja, joita haluaisivat kokeilla.

77 Viola ry:ssä kokemusasiantuntijoille on heidän omasta toiveestaan aloitettu ryhmän lisäksi myös työnohjaus. Työnohjauksessa kokemusasiantuntijat voivat keskustella esimerkiksi rajaamiseen liittyvistä vaikeista kysymyksistä ja purkaa mieleen jääneitä kokemuksia: hyviä ja huonoja.

Jatkuuko kokemusasiantuntijuus ikuisesti? Joskus on syytä myös päästää irti. Kun kokemusasiantuntija siirtyy elämässään eteenpäin, eikä oman kokemuksen kautta toimiminen enää tunnu motivoivalta tai oikealta, tulee häntä tukea myös tässä siirtymävaiheessa. Kokemusasiantuntijuus voi olla suuri osa identiteettiä yhdessä kohtaa elämää, mutta siitä täytyy olla mahdollisuus myös päästää irti, kun muut asiat valtaavat tilaa menneisyyden kokemuksilta.

Monenlaiset vaikuttamiskeinot Vaikuttamistoiminnassa, jos jossain, kannattaa päästää luovuus valloilleen. Yhdistyksissä tehdään töitä niin suurten ja koskettavien teemojen parissa, että mahdollisuudet kokemusten kautta vaikuttamiseen ovat miltei loputtomat. Kokemustieto myös haastaa monipuolistamaan vaikuttamisen keinojamme: siinä missä asiantuntijatieto on perinteisesti tuotu esiin seminaareissa ja PowerPointeilla, kokemustiedon kertomiseen sopivat loistavasti esimerkiksi taide ja kansalaistoiminnan keinot. Kysy asiakkailtasi, miten he haluaisivat tarinansa kuuluviin. Kysy myös itseltäsi, mikä sinua puhuttelee.

Kansalaisvaikuttaminen Kokemusasiantuntijoiden käytössä ovat tietenkin myös kaikki kansalaisvaikuttamisen keinot: mielipide- ja yleisönosastokirjoitukset, mielenilmaukset, valtuusto- tai lakialoitteet. Niitäkin kannattaa työstää yhdessä ryhmässä ja koota useita kokemuksia yhteen. Hyvä idea on myös mennä joukolla mukaan jo johonkin olemassa olevaan vaikuttamistempaukseen. One billion rising ja Valoa, ei väkivaltaa ovat jo vakiintuneita vaikuttamistapahtumia väkivaltateeman ympärillä. Lapsen oikeuksien päivä on hyvä ajankohta nostaa esille väkivallattoman lapsuuden merkitystä. Myös muihin työmuotoihimme on varmasti löydettävissä sopivia teemapäiviä, joihin liittyen järjestetään tapahtumia ympäri Suomen. Miettikää yhdessä, miten voisitte tuoda asiaanne esille niiden yhteydessä. Tapahtumien etu on, että ne usein saavat huomiota osakseen joka tapauksessa. Mediahuomion tai yleisön hankkiminen ei siis jää yhdistyksen tehtäväksi, riittää kun menee mukaan valmiiseen. Kansalaisvaikuttamisen paikkoja on yhä enemmän myös netissä. Verkkoadressit, keskustelupalstoille osallistuminen ja sosiaalisessa mediassa vaikuttaminen ovat hyviä keinoja tehdä vaikuttamista yhdessä. Voisivatko kokemusasiantuntijat esimerkiksi osallistua omasta näkökulmastaan yhdistyksen teemoihin liittyviin keskusteluihin ja kertoa kokemuksiaan avun tarpeesta ja sen saamisesta? Entä kuinka kokemusasiantuntijoiden ääni kuuluisi yhdistyksen Facebook-sivuilla tai blogissa? Valjastakaa jo olemassa olevat vaikuttamisen kanavat myös kokemusasiantuntijoiden äänien käyttöön!

78 Osallisuus Kuten tunnettua, kaikkein tehokkain vaikuttamiskanava on puskaradio. Kokemusasiantuntijat ovat kuvanneet tekevänsä vaikuttamistyötä ”koko ajan tuolla turuilla ja toreilla”. Kun asian pitää mielessä, näkee vaikuttamismahdollisuuksia monissa arkisissa kohtaamisissa: lääkärikäynneillä, neuvolassa, leikkipuistossa ja kaveripiirissä. Tähän vaikuttamiseen voi tarttua jokainen! Tapahtumat ja koulutustilanteet Koulutukset ja seminaarit ovat yleisimpiä tilaisuuksia, joihin kokemusasiantuntijat kutsutaan mukaan. Alan asiantuntijoita ja työntekijöitä kokoavat tilaisuudet ovatkin oivia paikkoja vaikuttaa. Niitä suunniteltaessa on syytä varmistaa kokemusasiantuntijoiden aito osallistumismahdollisuus myös tapahtuman suunnitteluun. Hyvää yhteistä vaikuttamista on, kun tapahtuman teema, toteutustavat ja kokemusasiantuntijan osallistuminen on suunniteltu yhdessä. Työntekijöiden suunnittelema tilaisuus, johon kokemusasiantuntija ”tilataan”, ei edistä osallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla.

Vinkkejä esiintymis- ja koulutustilanteisiin:

Kaikki lähtee yhteisestä suunnittelusta: mikä teema on tärkeä? Miten sitä tuodaan esille? Mikä on kokemusasiantuntijoiden rooli toteutuksessa?

Kokemusasiantuntijalla on tärkeää olla hyvät esitiedot tilaisuudesta: Mistä tilaisuudesta on kyse? Keitä on paikalla? Mitä kokemus asiantuntijalta odotetaan? Tämä on helpointa varmistaa siten, että tilaisuus on suunniteltu yhdessä kokemusasiantuntijan kanssa.

Jos kyseessä on toisen tahon järjestämä tilaisuus, on tärkeää käydä läpi tilaisuuden järjestäjän ja kokemusasiantuntijan kanssa

tilaisuuden tarkoitus ja kokemusasiantuntijan rooli siinä. Jos mahdollista, kannattaa tavata yhdessä ennakkoon ja käydä tilaisuus läpi.

Tilaisuuteen valmistautumista voi helpottaa, jos kokemusasiantuntijalla on käytössään etukäteen mietityt ”Top 5 yleisintä kysymys tä” ja hän on miettinyt mahdollisia valmiita vastauksia niihin.

Esiintymistilanne on helpoin, jos se on mahdollista toteuttaa haastattelumuodossa. Yksinpuhelu on kokemusasiantuntijan näkö kulmasta vaativin vaihtoehto.

Jos kokemusasiantuntija niin toivoo, voi esiintymistilanteen järjestää siten, että koke musasiantuntija esiintyy yhdessä työntekijän kanssa. Usein jo pelkkä työntekijän läsnäolo ”samassa rintamassa”, esimerkiksi saman pöydän takana, riittää.

Kokemusasiantuntijalla on tärkeää olla mahdollisuus purkaa tilannetta jälkikäteen työntekijän kanssa. Palaute osallistujilta motivoi kaikkia.

Mediavaikuttaminen Mediavaikuttaminen on yleisimpiä, mutta samalla haastavimpia tapoja tuoda kokemustietoa esiin. Media on yleensä kiinnostunut yksittäisten ihmisten tarinoista, jolloin kokemuksia yhteen kokoava vaikuttamisen tapa ei toimi. Toimittajat etsivät haastateltavia, jotka ovat halukkaita kertomaan oman tarinansa ja jakamaan kokemuksensa. Myös me haluamme tuoda esiin, mitä perheidemme kohtaamat tilanteen käytännössä ovat. Jotta molemmat hyötyisivät yhteistyöstä, on seuraavaan koottu perusperiaatteita ja toimintatapoja tehokkaan, mutta turvallisen mediayhteistyön tueksi.

80 Osallisuus

81 Mitä toimittaja haluaa? Toimittajaa kiinnostaa tarina ja uutuus. Jutun aiheita miettiessään hän käy läpi oman mediansa edellisiä juttuja ja miettii lukija-, kuulija- tai katsojakuntaansa: mikä heitä kiinnostaa? Aihetta valitessaan toimittaja kysyy itseltään, onko tässä jotain uutta tai erikoista. Osaako tämä ihminen kertoa tarinansa kiinnostavasti? Sopiiko tämä aihe mediani linjaan? Toimittajilla on usein melko vähän liikkumavaraa; he tekevät jutun oman mediansa kriteereiden mukaisesti Usein on niin, että se, mikä toimittajaa eniten kiinnostaa, ei ole se, mistä kokemusasiantuntija mieluiten puhuisi. Kokemusasiantuntija haluaisi kertoa, kuinka ei saanut apua vaikeassa elämäntilanteessa, jotta tilanne korjaantuisi. Toimittajaa taas kiinnostaa, millainen vaikea elämäntilanne oli, mitä silloin tapahtui ja miltä se tuntui. Useimmiten tilanne on kuitenkin käännettävissä molempien hyödyksi. Haastattelu on onnistunut, jos toimittaja saa mielenkiintoisen jutun kokemusasiantuntijan itsensä vetämiä rajoja ylittämättä. Vaikka tässä luvussa listataan erilaisia ohjeita ja vinkkejä haastattelutilanteiden hallitsemiseksi ja kokemusasiantuntijoiden suojaamiseksi, ei toimittajista kuitenkaan ole tarpeen maalailla turhia uhkakuvia. Lähtökohtaisesti toimittajat kunnioittavat ja ovat kiitollisia ihmisille, jotka jakavat oman tarinansa aidosti ja rehellisesti. Uteliaisuus ja kiinnostus ihmisiä kohtaan ovat toimittajan motivaation lähteitä ja moni toimittaja ajattelee myös haastateltavan etua. Yhä useammin toimittajat myös haluavat varmistaa, että kokemusasiantuntijan kertoma on totta. Hän voi pyytää nähtäväkseen esimerkiksi oikeidenkäyntipöytäkirjoja tai -päätöksiä. Niiden tarkastaminen on osa huolellisen toimittajan työtä, joten sitä kannattaa pitää merkkinä tarkasti työnsä tekevästä toimittajasta.

Journalistin ohjeet: mihin toimittaja on sitoutunut? Toimittajan työtä ohjaavat Journalistin ohjeet. Ne ovat eettiset säännöt, joissa määritellään muun muassa haastateltavan ja toimittajan oikeudet ja velvollisuudet. Journalistin ohjeisiin pääset tutustumaan kokonaisuudessaan muun muassa Journalistiliiton sivuilta. Kokemusasiantuntijoiden tekemään vaikuttamistyössä on hyvä muistaa ainakin: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta. Kenen äänellä vaikutetaan? Erityisen tarkkaan on pohdittava, milloin kokemusasiantuntija on valmis mediavaikuttamiseen. Elämäntilanteen on ehdottomasti oltava tasaantunut ja kokemusasiantuntijalla itsellään oltava halu vaikuttaa. Ihannetilanteessa aloite yhteistyöhön median kanssa tulee kokemusasi-

82 Osallisuus antuntijalta itseltään. Koska näin ei usein ole, voi seuraavista vinkeistä olla apua: • Työntekijän tehtävä on käydä läpi mediavaikuttamisen mahdolliset seuraukset kokemusasiantuntijan kanssa. Niitä läpikäydessä työntekijä voi pohtia, onko kokemusasiantuntijalla realistinen käsitys haastattelun antamisesta ja sen mahdollisista seurauksista. Työntekijän on hyvä kyseenalaistaa kokemusasiantuntijan valmius, jotta kokemusasiantuntija tulee pohtineeksi sitä huolellisesti. Tämä täytyy tehdä yhdessä pohtien ja rakentavasti. Mattoja ei saa viedä jalkojen alta. • Seurauksia tulee pohtia myös lasten kannalta ja pitkälle tulevaisuuteen: jutut elävät verkossa pitkään. • Onko kokemusasiantuntijan oma tilanne turvallinen? Jos ei, haastattelua on syytä harkita hyvin tarkkaan ja se on syytä antaa nimettömänä. Hyvä perusperiaate on, että se tilanne, johon apua on tultu hakemaan, ei saisi enää olla akuutti. • Miten valmis kokemusasiantuntija on vetämään omat rajansa haastattelutilanteessa? Haastattelua antaessa on tärkeää tuntea omat rajansa ja olla riittävän vahva pitämään niistä kiinni. • Asiakas on aikuinen ihminen. Työntekijä voi käydä vaikuttamiseen liittyviä näkökulmia läpi ja kertoa oman mielipiteensä, mutta lopulta jokainen tekee päätöksen itse. Kun yhdistys saa yhteydenoton medialta, edessä on myös valintatilanne: kuka kokemusasiantuntijoistamme sopisi tähän haastatteluun? Usein yhdistyksellä on yksi tai muutama ”luottohenkilö”, jonka puoleen helposti käännytään kutsun käydessä. Kokemus tuo turvaa puolin ja toisin ja monia haastatteluita antanut kokemusasiantuntija tietää, mitä on luvassa ja kuinka siihen on syytä valmistautua. Muutamaan luottohaastateltavaan turvautumisessa on myös huonoja puolia. Yhdistyksen muille kokemus-

asiantuntijoille saattaa muodostua kuva, ettei heidän tarinansa ole yhtä merkittävä tai kiinnostava, tai että he ovat ”vähemmän sopivia” kokemusasiantuntijoita. Toisaalta aina haastatteluissa hyppäävästä kokemusasiantuntijasta voi tuntua, että hänestä ollaan kiinnostuneita ainoastaan hänen tarinansa vuoksi. Vaarana on tunne siitä, että kokemusasiantuntijan tarinasta ”pumpataan kaikki irti”. Myöskään median näkökulmasta sama haastateltava ei kovin pitkään ole kiinnostava. Paras keino haastateltavan valintaan olisikin päättää siitä yhdessä esimerkiksi kokemusasiantuntijoista muodostetussa ryhmässä. Koska pyynnöt vaativat usein nopeaa reagointia, eikä ryhmää välttämättä saada kasaan nopealla aikataululla (paitsi esimerkiksi sähköpostitse), voidaan ryhmässä etukäteen sopia, millä perusteella haastateltavat valitaan. Kun haastateltavien valintakriteerit on päätetty yhteisesti, vältetään yleisimmät valintatilanteeseen liittyvät karikot.

Tiedotustilaisuudet ja haastattelut Mediayhteistyöhön voi päätyä kahta reittiä: yhdistyksen aktiivisuuden tai median yhteydenoton kautta. Yhdistys ja kokemusasiantuntija voivat nostaa esiin jonkin teeman esimerkiksi erilaisten tapahtumien, tiedotteiden tai tiedotustilaisuuksien kautta. Toisessa vaihtoehdossa toimittaja on itse aktiivinen; Hän on löytänyt kiinnostavan aiheen ja etsii yhdistyksestä siihen lisätietoa ja haastateltavia. Tiedostustilaisuudet ovat yhdistyksen järjestämiä tilaisuuksia, joihin media kutsutaan paikalle kuulemaan tietystä teemasta. Hyvin usein liiton viestintä on mukana tiedostustilaisuuksien järjestelyissä.

83 Onnistunut tiedotustilaisuus:

Pohjatyö on tehty huolellisesti: tarjolla on kiinnostava näkökulma ja siihen liitty vä taustatieto – tietenkin yhteistyössä kokemusasiantuntijoiden kanssa!

* *

Medialle on etsitty valmiiksi ”uutis kärki” – kiinnostava uusi asia. Kokemusasiantuntijan kanssa on etukäteen sovittu tarkasti, mikä hänen roolinsa tiedotustilaisuudessa on ja mitä aihetta tilaisuus koskee. Ihanne tilanteessa koko tilaisuus on suunni teltu ja aihe valittu yhteistyössä hänen tai heidän kanssaan.

mistilaisuuksien tavoite on tulla tutuksi puolin ja toisin. Se on hyödyllistä molemmille, vaikka juttua ei juuri siinä hetkessä tehtäisikään. Yhdistys jää joka tapauksessa toimittajan mieleen ja hän kääntyy helpommin yhdistyksen puoleen, kun hän tarvitsee tietoa yhdistyksen toiminta-alueelta. Toimittajan yhteydenotosta syntyneet haastattelut Kun toimittaja on löytänyt itselleen kiinnostavan juttuaiheen, on tilanne kovin erilainen kuin omaa tiedotustilaisuutta järjestettäessä. Mediaa ei tarvitse houkutella paikalle tai ”myydä” juttuideaa: toimittajahan on jo kiinnostunut! Tämä

Medialle on laadittu info tilaisuuden teemasta ja kokemusasiantuntijoiden roolista tilaisuudessa.

* *

Kokemusasiantuntijalla on tiedotusti laisuudessa työntekijä tukena ja rinnalla.

Tilanne on kokemusasiantuntijan hallin nassa: Hän tietää, kuka häntä kulloinkin haastattelee ja millaista juttua toimittaja tekee. Hän rajaa itse, mitä haluaa ja ei halua kertoa ja hallitsee myös ajankäyt töään. Tauoista ja ruoasta on syytä pitää huoli!

Tiedostustilaisuuksien lisäksi toimittajille kannattaa järjestää yleisiä tutustumistilaisuuksia yhdistykseen. Niihin on hyvä kutsua ainoastaan yksi toimittaja tai media kerrallaan. Tutustumistilaisuudet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin tiedotustilaisuudet, joissa toimittajille on aina tarjolla selvä teema ja uutiskärki. Tutustu-

Kansalaisvaikuttamisen paikkoja on yhä enemmän myös netissä.

84 Osallisuus

85 tarkoittaa myös sitä, ettei aiheen rajaaminen ole samalla tavoin yhdistyksen käsissä. Toimittaja on näkökulmansa jo valinnut ja etsii nyt siihen sopivaa haastateltavaa.

Ennen haastattelua Tieto haastattelusta täytyy tulla hyvissä ajoin, jotta kokemusasiantuntijalla on aikaa harkita ja valmistautua. On hyvä, jos toimittajien yhteydenotot tulevat työntekijöiden kautta. Erinomainen tilanne on, jos aloite vaikuttamiseen tulee kokemusasiantuntijalta itseltään. Tällöin työntekijän on helppo kysyä häntä mukaan haastatteluun ja silloin haastattelun antaminen myös tuottaa tunteen kuulluksi tulemisesta. Ennen haastatteluun suostumista haastattelu on hyvä käydä huolellisesti läpi työntekijän kanssa. Mitä vaikutuksia julkisuudella voi olla minulle, läheisilleni, muille. Työntekijän kanssa kannattaa käydä läpi myös ”pahin mahdollinen skenaario”: ”Mitä teen, jos toimittaja mokaa?” Kokemusasiantuntija rajaa ennen haastattelua itselleen selvästi, miten yksityiskohtaisesti halua kertoa kokemuksistaan. Medialle kannattaa mahdollisuuksien mukaan toimittaa etukäteen briiffi kyseessä olevasta ilmiöstä, siihen liittyvistä faktoista ja sen vaikutuksista. Hyvää tietoa saa esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton nettisivuilta tai yhdistyksen omista materiaaleista. Myös taustatietohaastattelu työntekijän kanssa on usein hyvä ajatus. Taustamateriaalia voi ottaa mukaan myös haastattelutilanteeseen Toimittajalta kannattaa pyytää haastatteluteemat etukäteen. Samalla voi käydä käytännön asiat yhteisesti selviksi: missä haastattelu tapahtuu, ketä tilanteessa on paikalla jne. Etukäteen voi myös

sopia, että juttu annetaan haastateltavalle tarkastettavaksi ennen julkaisua. Etukäteen toimittajan kanssa sovitaan myös selkeät pelisäännöt turvallisuudesta: Esiinnytäänkö haastattelussa omalla nimellä? Mitä muita tietoja muutetaan? Kuinka ja mitä saa kuvata? Juuri ennen haastattelua on hyvä käyttää yhdessä työntekijän tai toisen kokemusasiantuntijan kanssa pieni hetki viimeiseen tunneviritykseen: käydä läpi etukäteen sovittu rajaus ja toimittajan kanssa sovitut pelisäännöt. ”Nyt ollaan valmiita”. ”Tätä minä haluan sanoa.” Lastensuojelun Keskusliitto, Journalistiliitto ja Aikakauslehtien Liitto yhteistyökumppaneineen ovat tuottaneet oppaan lasten haastattelijoille ja kuvaajille. Siinä tarjotaan apua lasten ja nuorten haastattelemiseen ja kuvaamiseen liittyviin eettisiin ja käytännön kysymyksiin. Oppaassa käsitellään muun muassa ikärajoja, lapsia rikos- ja oikeusuutisoinnissa, moninaisten perhemuotojen tuomia käytännön haasteita sekä esimerkiksi vaitiolovelvollisuuksia. Oppaassa esitellään myös jo olemassa olevaa normitusta, ohjeistusta sekä kansainvälisiä hyviä käytäntöjä. Opas lasten haastattelijoille ja kuvaajille on ladattavissa osoitteessa: www.lskl.fi/lapsetmediassa

Haastattelutilanteessa Työntekijän tai toisen kokemusasiantuntijan on hyvä olla mukana haastattelutilanteessa. Hänen tehtävänsä on auttaa pitämään kiinni ennalta mietityistä rajoista ja suunnata sovittuun teemaan, jos ajatus alkaa harhailla. ”Mieti, haluatko vastata tuohon.” Pyydä taukoja aina kun tarvitset ja sano suoraan, jos et halua vastata. Se on sinun valintasi, jota toimittajan on kunnioitettava.

86 Osallisuus Muista, että kun toimittaja on tekemässä juttua, hän ei juttele huvikseen. Kaikkea toimittajan kanssa juteltua voidaan käyttää jutussa.

taako minut ja lapseni jutusta? Ennakkoon huolellisesti rakennettu ja rajattu haastattelutilanne auttaa pelkojen lievittämisessä. Silloin voi selittää itselleen loogisesti, ettei uhkaa ole olemassa.

Haastattelun jälkeen

Jälkipurku on tärkeä, sillä reaktiot voivat tulla viiveellä, yleensä haastattelua seuraavana iltana tai yönä. On tärkeää, että on järjestetty mahdollisuus käydä läpi haastattelutilanne ja siitä mahdollisesti seuraavat ajatukset jonkun kanssa. Työntekijän kanssa voi sopia illaksi esimerkiksi puheluajan, jolloin esiin nousseet huolet voi puhua auki.

Jutun voi pyytää tarkastettavaksi toimittajalta ennen julkaisua, mutta aina se ei ole mahdollista. Tarkastamisen mahdollisuus koskee lähinnä aikakauslehtiä ja henkilöstä tehtyjä juttuja. Tiedotustilaisuuksissa voidaan sopia rajaus jo etukäteen tarkemmin (esim. miten paljon haastateltava kertoo omasta taustastaan), jolloin tarkastamisen tarpeet vähenevät. Asiatiedot saa korjata, tyylimokat ovat toimittajan. ”Sanottua ei saa takaisin” – sitaatteja ei pääsääntöisesti saa poistettua. Mieti, mikä on oikeasti olennaista korjata. Luota myös toimittajan ammattitaitoon. Ota huomioon median nopeus! Jos pyydät jutun tarkastettavaksi, se täytyy olla valmis lukemaan ja kommentoimaan nopeasti (tunneissa). Hyvinkin mennyt haastattelutilanne voi saada aikaa pelon ja huolen: sanoinko liikaa, tunnis-

Kokemusasiantuntijalle on hyvin merkityksellistä saada palautetta antamastaan haastattelusta jutun julkaisun jälkeen.

esimerkkejä vaikuttamisesta Miinan Salonki VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:ssä kehitetty vaikuttamistoiminnan malli on loistava ja testatusti tehokas tapa tehdä vaikuttamistyötä ryhmänä. Salonkiin kutsutaan yksi ryhmän toivoma avainhenkilö kerrallaan, jolle ryhmä kertoo kokemuksiaan keskustelun pohjaksi. Malli on

Työntekijän kanssa voi esimerkiksi sopia illaksi puheluajan, jolloin esiin nousseet huolet voi puhua auki.

88 Osallisuus kuvattu tarkasti Vertaisryhmä-käsikirjassa, josta löydät ohjeet Miinan Salongin järjestämiseen. Päättäjät vierailemaan yhdistykseen Päättäjiin voi usein olla jopa helpompi vaikuttaa, jos paikalla ei ole toimittajia. Miinan salongin tapaista vaikuttamistyötä voi tehdä myös hyvin epävirallisesti: sovitaan muutaman kokemusasiantuntijan kanssa, että kutsutaan esimerkiksi valtuustoryhmä iltateelle yhdistykseen. Päättäjät pääsevät tutustumaan yhdistyksen toimintaan ja kuulevat samalla kokemusasiantuntijoiden kokemuksia ja näkemyksiä esimerkiksi kunnan palveluista ja niiden kehittämistarpeista. Päättäjiä kannattaa kutsua paikalle puolue kerrallaan tai muun yhdistävän tekijän, esim. lautakunnan kautta. Erityisen kiinnostavaa voi olla, jos tarjotaan mahdollisuus järjestää kokous yhdistyksen tiloissa ja tulla samalla tutustumaan toimintaan. Edustajien lisäksi kutsulistalla kannattaa pitää mielessä myös virkamiehet. Päättäjät kiinnostuvat, kun tarjolla on aihe, josta päättäjät haluavat tietää, mutta eivät saa helposti mahdollisuuksia oppia lisää. Päättäjiä koskettavat yhdistyksen arjen tarinat, elämänmakuisuus ja roso. Olohuone ja yhdistyksen jokapäiväinen elämä ovat kiinnostavia – toimisto tai neuvotteluhuone eivät. Olennaista on, että päättäjät kutsutaan ”meille” ja heidät viedään sinne missä auttaminen on. Vierailu eduskuntaan / kaupunginvaltuustoon Pidä kiinni -hoitojärjestelmän rahoituksen ollessa katkolla halusivat Pidä kiinni -yksiköistä apua saaneet äidit tehdä jotain, jotta jatkorahoitus varmistuisi. He toivoivat pääsevänsä puhumaan suoraan niille ihmisille, jotka voivat päättää asiasta. Yhdistys, liitto ja kokemusasiantuntija-äidit suunnittelivat yhdessä vierailun eduskuntaan. Eduskunnasta varattiin tila ja aika äitien ja päättäjien väliselle keskustelulle, johon kutsuttiin myös muutamia, valikoituja toimittajia mukaan.

Toimittajien läsnäolosta oli sovittu tarkasti etukäteen, eikä paikalla ollut äitien toiveesta esimerkiksi televisiotoimittajia. Erityisen onnistuneeksi tilanteen teki äitien oma halu vaikuttaa. Aloite tuli äideiltä itseltään, he olivat motivoituneita ja halukkaita jakamaan omaa kokemustietoaan tärkeäksi kokemansa asian puolesta. Toinen onnistumisen avain oli luovuus vaikuttamiskeinoissa: äidit ottivat vauvat mukaansa eduskuntaan. Se herätti huomiota ja kiinnostusta ja rikkoi taatusti eduskunnan normaalin päivärytmin! Taide ja runot -näyttely VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry:ssä toteutettiin erään kokemusasiantuntijan oppilastyönään tekemä taidenäyttely, jossa yhdistettiin kuvia ja niihin liittyviä runoja. Näyttely koostui 12 maalauksesta, joissa kokemusasiantuntija kuvasi merkittäviä muistojaan lapsuudesta, ensin ulkopuolisen näkökulmasta ja sitten omasta näkökulmastaan. Tavoitteena oli kuvata, kuinka herkkiä lapset ovat ja kuinka eri tavalla he voivat kokea erilaiset tilanteet. Moni aikuisen näkökulmasta pikkujuttu voi olla lapsen silmissä hirvittävän suuri vääryys. Näyttelyssä kokemusasiantuntija halusi kuvata oman lapsuutensa selviytymistarinana. Monet lapsuuden huonot kokemukset ovat nyt kääntyneet voimanlähteiksi. Näyttely tuotiin yhdistyksen tiloihin, kun kokemusasiantuntija otti sen puheeksi oman työntekijänsä kanssa. Yhdistys kutsui muun muassa alan opiskelijoita ja viranomaisia katsomaan näyttelyä ja sai samalla tilaisuuden kertoa lisää väkivallan ilmiöstä ja yhdistyksen toiminnasta. Näyttelyä esiteltiin myös yhdistyksen asiakkaille ja siellä toimiville ryhmille. Kävijät olivat vaikuttuneita ja kokemusasiantuntija itse koki voimaantuneensa voidessaan vaikuttaa niin voimakkaalla tavalla useisiin ihmisiin.

Uskalla puhua väkivallasta- ja Turvaverkko – hankkeissa nuoret osallistuivat väkivallan käsittelemiseen kuvaamalla sitä piirustuksin. Uskalla puhua väkivallasta -hankkeen kouluille suunnatun käsikirjan kuvitus on pääosin hankkeessa mukana olleiden nuorten tekemä. Musiikkivideot Ensi- ja turvakotien liiton Katkaise ketju -hankkeessa (2009) väkivaltaa kokeneet nuoret tekivät yhdessä musiikkivideoita, joissa kerrotaan heidän väkivaltakokemuksistaan ja niihin liittyvistä tunteista. Nuoret halusivat viestittää aikuisille, mitä heidän pitäisi tietää lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista. Videot ovat nähtävissä Nettiturvakodissa (www.turvakoti.net). Hankkeessa olivat mukana Kymenlaakson ensija turvakoti

ry, Oulun ensija turvakoti ry sekä Viola-Väkivallasta vapaaksi ry ja se toteutettiin Osuuskunta Tradeka-yhtymän tuella.

Esimerkkejä osallistavista menetelmistä Maarita Kettunen Lisää menetelmiä on Vapaaehtoistoiminnan materiaalipaketissa liiton extranetissä. Katso myös Terhi Summan ja Kaisu Tuomaisen Fasilitaattorin käsikirja. Kiinnitä huomiota tapaan, jolla ohjaat menetelmien käyttöä: anna osallistujille tilaa jakaa kokemuksiaan ja keskustella.

90 Osallisuus Tutustumis- ja virittäytymistehtäviä Oma laukku Osallistujia pyydetään etsimään omasta laukustaan kolme asiaa, esim. 1) asia, joka kuvastaa sinua vapaaehtoisena 2) asia, joka kuvastaa sinua oppijana ja 3) ette arvaakaan, että laukustani löytyy myös tämä. 3 asiaa itsestä Osallistujat kertovat itsestään kolme asiaa, joista kaksi on totta. Koulutuksen kuluessa osallistujat voivat yrittää selvittää asian, joka ei ollut totta. Kenen kenkä Tämä tehtävä toimii tilassa, jossa ollaan sukkasillaan ja kengät ovat jätettynä eteiseen. Kouluttaja ottaa yhden osallistujien kengistä ja ryhmä yrittää arvata, kenelle heistä se kuuluu. Erilaiset janat Kouluttaja esittelee kuvitteellisen janan ja sen ääripäät. Väittämien tai ääripäiden miettimiseen kannattaa panostaa: mitä kysymystä haluat herättää osallistujat pohtimaan? Osallistujia pyydetään asettumaan janalle siihen kohtaan, jossa tuntee olevansa suhteessa esillä olevaan asiaan.

Tapoja jakaa ryhmiä Korttipalapeli Leikataan postikorteista esimerkiksi 3–5 palan palapelejä sen mukaan, minkä kokoisia ryhmiä halutaan saada aikaan. Palat sekoitetaan ja osallistujat nostavat katsomatta oman palansa. Tämän jälkeen osallistujat etsivät ryhmän, joiden palojen avulla he saavat koottua kortin kokonaiseksi. Järjestetty jono Osallistujia pyydetään menemään jonoon esimerkiksi syntymäajan tai pituusjärjestyksen

mukaan, minkä jälkeen kouluttaja jakaa jonossa olijat ryhmiin. Lisähaastetta tehtävään saa sopimalla, että osallistujat eivät saa puhua toisilleen jonoon järjestäytymisen aikana.

Työskentelymenetelmiä Väitekävely (Kati Mäkeläinen, Citisense Oy) Menetelmä toimii parhaiten herättäjänä ja keskustelun virittäjänä. Vetäjä kokoaa etukäteen väitteitä käsiteltävänä olevasta asiasta. Jos aiheena on osallisuus, väitteet voivat olla esimerkiksi ”Olen tietoinen, kun minua koskevia asioita käsitellään” tai ”Voin vaikuttaa niihin asioihin, jotka koen tärkeinä.” Osallistujat ryhmittyvät huoneen toiseen reunaan siten, että jokainen pääsee esteettä kävelemään eteenpäin. Vetäjä lukee (ja näyttää esim. Power Pointilta) yhden väittämän kerrallaan. Osallistujat ottavat askeleen eteenpäin, mikäli he ovat samaa mieltä väitteen kanssa. He pysyvät paikallaan, jos ovat eri mieltä. Lopuksi katsotaan, missä itse on. Menetelmää voi käyttää myös menemällä aluksi jonkun toisen (työntekijä asiakkaan, asiakas työntekijän, vanhempi lapsen jne.) rooliin ja katsomalla tilannetta hänen näkökulmastaan. Tulevaisuuskävely Osallistujat ryhmittyvät huoneen toiseen reunaan siten, että jokainen pääsee esteettä kävelemään eteenpäin. Osallistujia pyydetään kuvittelemaan tulevaisuuden tilanne (esimerkiksi kahden vuoden päästä) johonkin pisteeseen huoneen toisella puolella. Miltä siellä näyttää tai tuntuu? Millainen minä olen? Millainen ympäristöni on? Mikä on muuttunut? Tämän jälkeen osallistujia pyydetään ottamaan hiljaa itsekseen,

91 mahdollisesti myös silmät kiinni, askeleita kohti tuota hetkeä: Mitä tässä välissä täytyy tapahtua, jotta sovitun ajan päästä tilanne on toivotunlainen. Mitä askeleita täytyy ottaa tai toimenpiteitä tehdä? Minkä täytyy tapahtua? Kun osallistuja on päässyt ”tulevaisuuden pisteeseensä”, häntä pyydetään pysähtymään ja katsomaan taaksepäin: Miltä matka näyttää? Mitä haluaisit sanoa itsellesi, joka nyt seisoo polun alkupäässä? Kerro osallistujille myös, että tavoite voi matkan varrella myös muuttua. Kolmen sanan määrittely (Kati Mäkeläinen, Citisense Oy) Menetelmä soveltuu parhaiten käytettäväksi tilanteessa, jossa ollaan uuden asian tai käsitteen edessä, tai jossa ei ole yhteisymmärrystä siitä, mistä puhutaan. Osallistujille annetaan määriteltäväksi käsite kolmella sanalla. Ensimmäisessä vaiheessa osallistujat kirjoittavat yksin paperille, millä kolmella sanalla selittäisivät käsitteen. Seuraavaksi he ottavat vierestään parin, ja tekevät tämän kanssa kompromisseja löytääkseen ne kolme sanaa, joilla he voivat yhdessä käsitteen määritellä. Seuraavaksi kaksi paria muodostaa neljän hengen ryhmän, käytettävissä on edelleen kolme sanaa. Tätä jatketaan niin kauan, että ryhmän yhteinen määritelmä on löytynyt.

Menetelmää voi soveltaa myös useamman sanan määrittelyyn siten, että ryhmä jaetaan aluksi useampaan pienryhmään, joista jokainen saa oman sanan määriteltäväkseen. Muutoin menetelmä etenee samalla tavoin: itsenäisestä määrittelystä kohti ryhmän yhteistä. Kalamalja Kalamalja on versio monille tutusta akvaariokeskustelusta. Kalamaljassa keskustelu rakentuu aluksi akvaariokeskustelun tyyliin, mutta keskusteluringissä on yksi tuoli tyhjänä. Aina, kun jollakulla yleisössä on sanottavaa tai kysyttävää, hän tulee istumaan tyhjälle tuolille. Tällöin yhden aiemmista keskustelijoista on lähdettävä yleisöön. Samoin aina, kun yksi keskustelijoista lähtee pois, täytyy yhden yleisöstä tulla hänen paikalleen keskustelemaan. Sisäringissä on siis aina oltava yksi tuoli tyhjänä.

92 Osallisuus

YhdessĂ¤ aina enemmĂ¤n kuin yksi kerrallaan.

Ihmiset ovat ihmisiä Ihmiset ovat ihmisiä. Ensiksi tuntevia. Joskus ajattelevia, joskus ei. Tekeviä. Joskus aikaansaavia, joskus ei. Kokevia. Yhdessä nauravia ja itkeviä. Yhdessä aina enemmän kuin yksi kerrallaan. Ihmiset tarvitsevat sitä, että heidät kohdataan kokonaisina. Aidosti. Ihmiset tarvitsevat sitä, että he pärjäävät. Että homma pysyy näpeissä. Ja ennen kaikkea ihmiset tarvitsevat sitä, että heistä välitetään aidosti, outouksineen kaikkineen. Me tarvitsemme sitä, että olemme osa jotain. Että emme ole yksin.

Lauri Järvilehto: Ihmiset ovat ihmisiä Kokoelmasta Monenkirjavia kuvitelmia, Tammi, 2014. Lyhennelmä, julkaistu Lauri Järvilehdon luvalla.

94 Osallisuus

Lähteet Arnstein, Sherry R. (1969) A Ladder of Citizen Participation. Journal of the American Planning Association, Vol. 35, No. 4, July 1969, 216–224. Granfelt, Riitta (2013) Asumissosiaalinen työ läsnäolotyönä – Kokemuksia naisten yhteisöstä. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 219–243. Hart, Roger (1992) Children’s Participation: From Tokenism to Citizenship. Florence: UNICEF International Child Development Centre. HE 164/2014 vp. Hallituksen esitys eduskun nalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Heikkilä, Hyyppä, Puutio (toim.) (2009) Yhteisön lumo. Systeemisiä kytkentöjä. Metanoia Instituutti. Hipp, Tiia ja Palsanen, Kati (toim.) (2014) Lasten osallistumisen etiikka – lapset ja nuoret palvelui den kehittäjinä. Kymmenen periaatetta. Lastensuojelun Keskusliitto. Hokkanen, Liisa & Astikainen, Anne (2001) Voimia omaishoitajan työhön. Sotiemme veteraanien omaishoitajille suunnatun projektin arviointia ja johtopäätöksiä. Hyvinvoinnin tukiverkoston julkaisuja. Helsinki: Keski-Suomen sairaskotisäätiö ja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

Hokkanen, Liisa (2003) Vapaaehtoinen ja vertai nen auttaminen. Teoksessa Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (toim.) Sosiaalisen vaihtuvat vastuut. Jyväskylä: PS-kustannus, 254–274. [myös teoksessa Hokkanen 2014a] Hokkanen, Liisa (2009) Empowerment valtais tumisen ja voimaantumisen dialogina. Teoksessa Mäntysaari, Mikko & Pohjola, Anneli & Pösö, Tarja (toim.) Sosiaalityö ja teoria. Jyväskylä: PS-kustannus, 315–337. [myös teoksessa Hokkanen 2014a] Hokkanen, Liisa (2011) Vertaistuki ja vammais palvelut. Teoksessa Järvikoski, Aila & Lindh, Jari & Suikkanen, Asko (toim.) Kuntoutus muutoksessa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 284–298. Hokkanen, Liisa (2012) Interpreting a client satisfaction survey on shared agency in plan-based practice at the welfare office. Nordic social work research 2 (2), 119–135. [myös teoksessa Hokkanen 2014a] Hokkanen, Liisa (2013) Asiakaskansalaisen toi mijuus sosiaalityöllisessä asianajossa. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 55–86. [myös teoksessa Hokkanen 2014a] Hokkanen Liisa (2014a) Autetuksi tuleminen. Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimijuudet. Acta Universitatis Lapponiensis 278 (painettu). Rovaniemi: Lapin yliopisto. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 145 (elektroninen Lapin yliopiston Doria-tietokannassa).

Hokkanen, Liisa (2014b) Mielenterveysaktiivien toiminta. Kysely Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistysten aktiivitoimijoille. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 65 (elektroninen julkaisu). Painettuna Mielenterveyden keskusliitto. Hokkanen, Liisa & Nikupeteri, Anna (2014) Kokemusasiantuntijuus osallisuutena. Käsikirjoitus tämän teoksen materiaaliksi. 2.4.2014. Hurtig, Johanna, Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja (2014) Väkivallan kohtaaminen rakenteelli sen oikeudenmukaisuustyön kysymyksenä. Teoksessa Pohjola, Anneli, Laitinen, Merja & Seppänen, Marjaana (toim.): Rakenteellinen sosiaalityö. Kuopio: Unipress, 250–280. Husso, Marita (2003) Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Tampere: Vastapaino. Hyväri, Susanna (2005) Vertaistuen ja ammatti auttamisen muuttuvat suhteet. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.) Vapaaehtoistoiminta: anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino. Hyväri, Susanna (2007) Kuntoutuminen, iden titeettityö ja kokemuksen politiikka. Teoksessa Rissanen, Päivi: Skitsofreniasta kuntoutuminen. Mielenterveyden keskusliiton viestintä ja tutkimusosaston julkaisu 2.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Esim. www.ihmisoikeudet.net ja http://www.ohchr.org/ EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin Juvonen, Tarja (2013) Nuorten aikuisten auto nomisen toimijuuden jännitteinen rakentuminen ammatillisen etsivän työn kontekstissa. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 327–356. Kirby, P., Lanyon, C., Cronin, K. and Sinclair, R. (2003) Building a Culture of Participation. Research Report. United Kingdom: Department for Education and Skills. Laitinen, Merja ja Nikupeteri, Anna (2013) Kokemusasiantuntijuus väkivaltatyössä. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 427–458. Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.) (2013) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino. Mattila-Aalto, Minna (2013) Päihdekuntoutuksen asiakkaan toimijuuden ja sitoutumisen perusteet. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 375–404.

96 Osallisuus

Metteri, Anna (2012) Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö. Acta Universitatis Tamperensis 1778. Tampere: Tampere University Press. Murto, Kari (toim.) (2013) Terapeuttinen yhteisö. Kari Consulting. Mäkelä, Jukka. Luento Dialogistipäivillä 17.9.2010. Leena Marila-Penttisen muistiinpanot. Mäkelä, Jukka (2011) Osallisuuden merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle. Teoksessa Rantala, Kaisa & Nurmi, Suvielise (toim.) Näyn ja kuulun. Lapsen etu ja osallisuus. Lasten Keskus. Mäkelä, Jukka & Nina Sajaniemi (2013) Vertaissuh teet muovaavat lapsen aivoja. Teoksessa Reivinen, Jukka & Vähäkylä, Leena (toim.) Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Gaudeamus. Mäkeläinen, Kati. Citisense Oy:n koulutus materiaali.

Nylund, Marianne (2005) Vertaisryhmät koke musten ja tiedon jäsentäjinä. Teoksessa Nylund, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.) Vapaaehtoistoiminta: anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino. Närhi, Kati, Kokkonen, Tuomo & Matthies, AilaLeena (2013) Nuorten aikuisten miesten osallisuu den ja toimijuuden reunaehtoja sosiaali- ja terveys palveluissa. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 113–145. Ojuri, Auli (2013) ”Toivo ja tulevaisuus takaisin.” MIINA – Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -projekti (2008–2012). Työpapereita 4/2013. Ensi- ja turvakotien liitto. Ojuri, Auli (toim.) (2013) Vertaisryhmä. Käsikirja. Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen. Ensi- ja turvakotien liitto. Oksanen, Atte & Salonen, Marko (toim.) (2011) Toiminnallisia loukkuja. Hyvinvointi ja eriarvoisuus yhteiskunnassa. Tampere: Tampere University Press.

Oranen, Mikko (2008) Mitä mieltä? Mitä mieltä! Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä. Raportti 7. Ensi- ja turvakotien liitto. Osallisuuden sanakirja. http://www.jelli.fi/osallisuus/osallisuusaineistoa/osallisuus-sanasto/ Oulunkylän ensikodin yhteisön kirjallinen tiedoksianto 2014. Pidä kiinni® -auditointimateriaalit 2012.

Ronkainen, Suvi (2008) Kenen ongelma väkivalta on? Suomalainen hyvinvointivaltio ja väkivallan toimijuus. Yhteiskuntapolitiikka 73 (4), 388–401. Shier, Harry (2001) Pathways to participation: Openings, opportunities and obligations. Children and Society: 15, 107–117 Summa, Terhi & Tuominen, Kaisu (2009) Fasili taattorin työkirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry.

Pidä kiinni® -laatujärjestelmä 2014. Pohjola, Anneli (2010) Asiakas sosiaalityön subjek tina. Teoksessa Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (toim.): Asiakkuus sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus, 19–74. Punkanen, Marko: Kehityksellinen trauma – korjaa van vuorovaikutuksen mahdollisuudet. Luentomuistiinpanot Turvaverkko-hankkeen loppuseminaarista Rovaniemellä 5.2.2014

Valokivi, Heli (2013) Muistisairautta sairastava kansalainen vanhuspalveluissa. Teoksessa Laitinen, Merja & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 146–164. Virkki, Tuija (2004) Vihan voima. Toimijuus ja muutos vihakertomuksissa. Jyväskylä: Atena.

98 Osallisuus

Lisätietoja Lasten osallisuus Compasito, Lasten ihmisoikeuskasvatuksen käsikirjasta, Lastenkeskus (2012) http://www.ptk.fi/ptk-puoti/246/9/kirjat/ lasten-keskus/compasito-kuvaus Lapsiasiavaltuutetun toimistosta http://www.lapsiasia.fi/etusivu Mitä haluaisit tehdä kerhossa? Lapsen kuulemisen menetelmiä. Mannerheiminn lastensuojeluliitto 2014. http://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/8795fb9247 e3e930515c0f4f72d6d2b7/1418066135/application/ pdf/21858704/MLL_Lapsen_kuuleminen_kerhossa_2014_www.pdf Pesäpuu ry http://www.pesapuu.fi/

100 Osallisuus

Osallisuus Osallisu Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja on tehty Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten työn tueksi. Käsikirja kertoo osallisuuden ja osallistumisen monimuotoisuudesta sekä arjessa että käsitteiden tasolla. Keskeisiä ovat kokemusasiantuntijuus ja apua saavan ihmisen osallisuus haavoittavissa oloissa elävissä lapsiperheissä. Käsikirja antaa etenkin työntekijöille välineitä osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden tukemiseen ja kehittämiseen. Kirjan sisältöä ovat tuottaneet monet Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten kokemusasiantuntijat. Tieteen äänen kokonaisuuteen tuovat Liisa Hokkanen ja Anna Nikupeteri Lapin yliopistosta. Käsikirjan ovat toimittaneet Taina Meriluoto, Leena Marila-Penttinen ja Essi Lehtinen.