Päivystyshoidon laatu iäkkäiden potilaiden kokemana
Mylläri, Elina (2017)
Mylläri, Elina
Tampere University Press
2017
Geriatria - Geriatrics
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-09-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0488-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0488-1
Tiivistelmä
Päivystys on tärkeä osa terveydenhuoltojärjestelmää. Väestön ikääntyessä tulevaisuudessa yhä useampi päivystyksen käyttäjä kuuluu siihen iäkkäiden potilaiden ryhmään, jota luonnehtivat tietyt erityispiirteet ja -tarpeet. Hoidon laatu ja potilaslähtöisyys ovat terveydenhuollossa kasvavan kiinnostuksen kohteita, ja iäkkäiden päivystyspotilaiden kohdalla näillä seikoilla on erityisen suuri merkitys.
Tutkimuksen tavoite oli selvittää, miten iäkkäät potilaat kokevat päivystyskäynnin, millaista heidän käsitystensä mukaan on laadukas hoito päivystyksessä ja miten heidän kokemuksensa vastaavat näitä laatukäsityksiä. Tutkimuksessa haastateltiin 21 kotona asuvaa iäkästä (74–94-vuotiasta) henkilöä, jotka olivat käyneet Tampereen päivystyspoliklinikka Acutassa. Teemahaastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin aineistolähtöisen sisällönanalyysin sekä jäsenkategoriaanalyysin avulla.
Tutkimushavaintojen mukaan iäkkäät hakeutuivat päivystykseen pakottavaksi koetun avuntarpeen vuoksi. Päätöstä puolsivat tai jarruttivat käsitykset päivystykseen hakeutumisen vaihtoehdoista tai niiden puutteesta sekä luottamus tai epäluottamus tarpeita vastaavan avun saamiseen päivystyksestä. Läheisten ja hoitoalan ammattilaisten mielipiteillä oli usein keskeinen merkitys.
Tutkimuksessa todettiin, että iäkkäiden potilaiden näkökulmasta laadun kannalta olennaiset seikat liittyivät hoidon saatavuuteen, päivystyskäynnin tapahtumien ja lopputulosten mielekkyyteen, potilaan hyvinvointiin käynnin aikana, potilaan ja henkilökunnan välisen vuorovaikutussuhteen toimivuuteen sekä potilaiden erilaisten tarpeiden tasapuoliseen huomiointiin. Se, vastasivatko tutkittavien kokemukset näitä hyvän laadun tunnusmerkkejä, vaihteli suuresti potilaasta ja päivystyskäyntikerrasta toiseen. Koettu hoidon laatu määräytyikin usein päivystyksen tilanteen, toisten avuntarvitsijoiden lukumäärän, henkilökunnan toimintatapojen sekä sattuman perusteella.
Haastateltavilla oli suuri luottamus päivystyshoidon lääketieteelliseen tasokkuuteen, mutta he eivät luottaneet aina saavansa tarpeitaan vastaavaa apua. Päivystyksessä vietetystä ajasta suurempi osa kului odottamiseen kuin tutkittavana ja hoidettavana olemiseen. Osa haastatelluista koki saaneensa erittäin hyvää hoitoa ja huolenpitoa, mutta osa toi esiin kielteisiä kokemuksia liittyen yksin jätetyksi tulemiseen, epätietoisuuteen, olosuhteiden epämiellyttävyyteen, puutteelliseen oireiden lievitykseen sekä janon ja nälän tunteiden riittämättömään huomiointiin. Tiedonsaanti ja muu osallisuus omaan hoitoon koettiin tärkeäksi, mutta osallisuuden taso ei tyypillisesti määräytynyt potilaan voimavarojen vaan päivystyksen tilanteen ja henkilökunnan ehdoilla. Vuorovaikutuksesta henkilökunnan kanssa haastatelluilla oli sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Myönteisenä koettiin esimerkiksi henkilökunnan myötätuntoisuus, ystävällisyys ja potilaan tosissaan ottaminen, kielteisenä taas esimerkiksi kiinnostuksen puute, tylyys ja toiminnan liukuhihnamaisuus. Enemmistö haastatelluista kuitenkin koki käynnin lopputulosten vastanneen siihen avuntarpeeseen, jonka vuoksi päivystykseen oli hakeuduttu.
Muut päivystyksessä olleet potilaat vaikuttivat suuresti tutkittavien päivystyskäyntikokemuksiin. Muihin potilaisiin suhtauduttiin joko myötätuntoisesti tai paheksuvasti, heille annettiin ja heiltä saatiin vertaistukea, mutta he myös kilpailivat hoitoonpääsystä ja henkilökunnan huomiosta haastateltavien itsensä kanssa. Haastateltavat kokivat, että päivystyksen henkilökuntaresurssit olivat puutteelliset, hoitoonpääsyn järjestyksen perusteet olivat osittain epäselvät ja haavoittuvaisimpien potilaiden erityistarpeiden huomiointi oli riittämätöntä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää iäkkäiden potilaiden päivystyshoidon laadun parantamiseen. Tutkimuksen tulosten valossa keskeistä on hoidon laadun sattumanvaraisen vaihtelun vähentäminen, mikä edellyttää huomion kiinnittämistä päivystys- ja muun terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen koko väestön osalta sekä päivystystoiminnan johtamista tavalla, joka kannustaa työntekijöitä potilaslähtöisen laatunäkökulman huomioimiseen.
Tutkimuksen tavoite oli selvittää, miten iäkkäät potilaat kokevat päivystyskäynnin, millaista heidän käsitystensä mukaan on laadukas hoito päivystyksessä ja miten heidän kokemuksensa vastaavat näitä laatukäsityksiä. Tutkimuksessa haastateltiin 21 kotona asuvaa iäkästä (74–94-vuotiasta) henkilöä, jotka olivat käyneet Tampereen päivystyspoliklinikka Acutassa. Teemahaastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin aineistolähtöisen sisällönanalyysin sekä jäsenkategoriaanalyysin avulla.
Tutkimushavaintojen mukaan iäkkäät hakeutuivat päivystykseen pakottavaksi koetun avuntarpeen vuoksi. Päätöstä puolsivat tai jarruttivat käsitykset päivystykseen hakeutumisen vaihtoehdoista tai niiden puutteesta sekä luottamus tai epäluottamus tarpeita vastaavan avun saamiseen päivystyksestä. Läheisten ja hoitoalan ammattilaisten mielipiteillä oli usein keskeinen merkitys.
Tutkimuksessa todettiin, että iäkkäiden potilaiden näkökulmasta laadun kannalta olennaiset seikat liittyivät hoidon saatavuuteen, päivystyskäynnin tapahtumien ja lopputulosten mielekkyyteen, potilaan hyvinvointiin käynnin aikana, potilaan ja henkilökunnan välisen vuorovaikutussuhteen toimivuuteen sekä potilaiden erilaisten tarpeiden tasapuoliseen huomiointiin. Se, vastasivatko tutkittavien kokemukset näitä hyvän laadun tunnusmerkkejä, vaihteli suuresti potilaasta ja päivystyskäyntikerrasta toiseen. Koettu hoidon laatu määräytyikin usein päivystyksen tilanteen, toisten avuntarvitsijoiden lukumäärän, henkilökunnan toimintatapojen sekä sattuman perusteella.
Haastateltavilla oli suuri luottamus päivystyshoidon lääketieteelliseen tasokkuuteen, mutta he eivät luottaneet aina saavansa tarpeitaan vastaavaa apua. Päivystyksessä vietetystä ajasta suurempi osa kului odottamiseen kuin tutkittavana ja hoidettavana olemiseen. Osa haastatelluista koki saaneensa erittäin hyvää hoitoa ja huolenpitoa, mutta osa toi esiin kielteisiä kokemuksia liittyen yksin jätetyksi tulemiseen, epätietoisuuteen, olosuhteiden epämiellyttävyyteen, puutteelliseen oireiden lievitykseen sekä janon ja nälän tunteiden riittämättömään huomiointiin. Tiedonsaanti ja muu osallisuus omaan hoitoon koettiin tärkeäksi, mutta osallisuuden taso ei tyypillisesti määräytynyt potilaan voimavarojen vaan päivystyksen tilanteen ja henkilökunnan ehdoilla. Vuorovaikutuksesta henkilökunnan kanssa haastatelluilla oli sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia. Myönteisenä koettiin esimerkiksi henkilökunnan myötätuntoisuus, ystävällisyys ja potilaan tosissaan ottaminen, kielteisenä taas esimerkiksi kiinnostuksen puute, tylyys ja toiminnan liukuhihnamaisuus. Enemmistö haastatelluista kuitenkin koki käynnin lopputulosten vastanneen siihen avuntarpeeseen, jonka vuoksi päivystykseen oli hakeuduttu.
Muut päivystyksessä olleet potilaat vaikuttivat suuresti tutkittavien päivystyskäyntikokemuksiin. Muihin potilaisiin suhtauduttiin joko myötätuntoisesti tai paheksuvasti, heille annettiin ja heiltä saatiin vertaistukea, mutta he myös kilpailivat hoitoonpääsystä ja henkilökunnan huomiosta haastateltavien itsensä kanssa. Haastateltavat kokivat, että päivystyksen henkilökuntaresurssit olivat puutteelliset, hoitoonpääsyn järjestyksen perusteet olivat osittain epäselvät ja haavoittuvaisimpien potilaiden erityistarpeiden huomiointi oli riittämätöntä.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää iäkkäiden potilaiden päivystyshoidon laadun parantamiseen. Tutkimuksen tulosten valossa keskeistä on hoidon laadun sattumanvaraisen vaihtelun vähentäminen, mikä edellyttää huomion kiinnittämistä päivystys- ja muun terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuteen koko väestön osalta sekä päivystystoiminnan johtamista tavalla, joka kannustaa työntekijöitä potilaslähtöisen laatunäkökulman huomioimiseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]