Social Virtual Reality : Design and Potential for Social Exchange and Cohesion in Virtual Teams
Torro, Osku (2023)
Torro, Osku
Tampere University
2023
Teknis-taloudellinen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Business and Technology Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2944-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2944-0
Tiivistelmä
Tieto ja viestintäteknologian (TVT) kautta tapahtuvan vuorovaikutuksen sujuvuus ja tehokkuus ovat tärkeäitä nykypäivän organisaatioille. Etätyön aikakaudella virtuaalitiimit ovat hajallaan ympäri maailmaa ja menestyksekäs yhteistyö ei välttämättä vaadi kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Perinteiset etätyökalut ovat kuitenkin kaukana täydellisyydestä, erityisesti koskien niiden kykyä edistää sosiaalisten siteiden vahvistumista, tai tiimien koheesiota, jotka molemmat ovat tärkeitä virtuaalitiimien suorituskyvylle. Monet tutkijat ja ammattilaiset ennustavat, että kasvokkain tapahtuvan viestinnän puute voi merkittävästi vaikuttaa organisaatioiden pitkän aikavälin suorituskykyyn.
Tämän väitöskirjan pääväite on, että monikäyttäjä-virtuaalitodellisuus (VR), jäljempänä sosiaalinen virtuaalitodellisuus (SVR), voi tarjota ratkaisun tähän ongelmaan. SVR:n potentiaali perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen kognitio on rakentunut luonnollisen, tilallisen vuorovaikutuksesta ja viestinnän ympärille. Organisaatiot ovat siksi yhä enemmän sijoittamassa SVR-teknologiaan, koska se pystyy simuloimaan tai muuttamaan lähes mitä tahansa kokemuksia, mukaan lukien kasvokkain tapahtuvan viestinnän. Emme kuitenkaan vielä tunne hyvin SVR:n mahdollisuuksia organisaation tai virtuaalitiimien viestintätehokkuuden parantamisessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tehokkaampi kommunikaatio on yksi SVR:n tärkeimmistä affordansseista organisaatioille, mutta sen potentiaalia henkilökohtaisen tai ryhmätason organisatorisen viestinnän edistämisessä ei ole tutkittu huolellisesti. Lisäksi aiemmat tutkimukset tunnistavat SVR:n kyvyn ei vain simuloida, vaan parantaa sosiaalista vuorovaikutusta muotoon, jolle ei ole vastineita todellisessa maailmassa, mutta emme vielä ymmärrä tämän vaikutusta ja potentiaalia organisaatioille.
Väitöskirja ottaa kantaa tähän tutkimusaukkoon tutkimalla SVR:n potentiaalia henkilöiden välisessä, mikrotason sosiaalisessa vaihdannassa ja tiimityön koheesiossa, jotka molemmat ovat tärkeitä indikaattoreita tiimityön suorituskyvylle. Väitöskirja yhdistää laadullisia, teoreettisia, empiirisiä ja suunnittelututkimuksen (design research) menetelmiä suunnittelutoimintatutkimuksen (action design research) keinoin. Väitöskirja arvioi ensin, kuinka media synkronisuus edistää tai heikentää sosiaalista vaihtoa (eli luottamuksen ja vastavuoroisuuden välisiä prosesseja) organisaatiossa. Tämän jälkeen väitöskirja tutkii, kuinka virtuaalisten tiimien sosiaalista vaihtoa voidaan parantaa SVR:n avulla. Näitä havaintoja jatketaan tarkastelemalla SVR:n tarjoamia mahdollisuuksia virtuaalisen tiimin koheesion (eli tehtävä- ja sosiaalisen koheesion) syntymisessä. Näiden tutkimusten perusteella väitöskirja muotoilee useita konkreettisia suunnitteluperiaatteita SVR:lle virtuaalisten tiimien sosiaalisen vaihdon ja koheesion kontekstissa. Väitöskirja kuvaa myös SVR- teknologian laajempia hyötyjä organisaatioille ja antaa käytännön ohjeita niiden toteuttamiseen.
Väitöskirja tarjoaa ymmärrystä siitä, kuinka SVR voi parantaa organisaation etätyötä ja kommunikaatiota lieventämällä tai poistamalla merkittäviä perinteisen ICT:n rajoituksia. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että SVR:n etuna on sekä lähes rajaton monipuolisuus sosiaalisena simulaationa että luonnollisuus tietoisen ja tiedostamattoman viestinnän välineenä. Nämä edut korostuvat erityisesti virtuaalitiimeissä ja tietotyön kaltaisessa etätyössä, jossa korostetaan osallistujien välistä korkeaa mentaalista ja henkilökohtaista yhteistyötä, sekä erilaisten näkökulmien yhteensovittamista. Väitöskirjan tulokset viittaavat myös siihen, että nämä hyödyt voidaan saavuttaa vain, jos organisaatiot keskittyvät SVR-teknologian jatkokehitykseen, sen materiaalisten ominaisuuksien ja toiminnallisuuksien edelleen kehittämiseen, sekä SVR:n integrointiin osaksi organisaation muita työvirtoja ja tietojärjestelmiä.
Tämän väitöskirjan pääväite on, että monikäyttäjä-virtuaalitodellisuus (VR), jäljempänä sosiaalinen virtuaalitodellisuus (SVR), voi tarjota ratkaisun tähän ongelmaan. SVR:n potentiaali perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen kognitio on rakentunut luonnollisen, tilallisen vuorovaikutuksesta ja viestinnän ympärille. Organisaatiot ovat siksi yhä enemmän sijoittamassa SVR-teknologiaan, koska se pystyy simuloimaan tai muuttamaan lähes mitä tahansa kokemuksia, mukaan lukien kasvokkain tapahtuvan viestinnän. Emme kuitenkaan vielä tunne hyvin SVR:n mahdollisuuksia organisaation tai virtuaalitiimien viestintätehokkuuden parantamisessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tehokkaampi kommunikaatio on yksi SVR:n tärkeimmistä affordansseista organisaatioille, mutta sen potentiaalia henkilökohtaisen tai ryhmätason organisatorisen viestinnän edistämisessä ei ole tutkittu huolellisesti. Lisäksi aiemmat tutkimukset tunnistavat SVR:n kyvyn ei vain simuloida, vaan parantaa sosiaalista vuorovaikutusta muotoon, jolle ei ole vastineita todellisessa maailmassa, mutta emme vielä ymmärrä tämän vaikutusta ja potentiaalia organisaatioille.
Väitöskirja ottaa kantaa tähän tutkimusaukkoon tutkimalla SVR:n potentiaalia henkilöiden välisessä, mikrotason sosiaalisessa vaihdannassa ja tiimityön koheesiossa, jotka molemmat ovat tärkeitä indikaattoreita tiimityön suorituskyvylle. Väitöskirja yhdistää laadullisia, teoreettisia, empiirisiä ja suunnittelututkimuksen (design research) menetelmiä suunnittelutoimintatutkimuksen (action design research) keinoin. Väitöskirja arvioi ensin, kuinka media synkronisuus edistää tai heikentää sosiaalista vaihtoa (eli luottamuksen ja vastavuoroisuuden välisiä prosesseja) organisaatiossa. Tämän jälkeen väitöskirja tutkii, kuinka virtuaalisten tiimien sosiaalista vaihtoa voidaan parantaa SVR:n avulla. Näitä havaintoja jatketaan tarkastelemalla SVR:n tarjoamia mahdollisuuksia virtuaalisen tiimin koheesion (eli tehtävä- ja sosiaalisen koheesion) syntymisessä. Näiden tutkimusten perusteella väitöskirja muotoilee useita konkreettisia suunnitteluperiaatteita SVR:lle virtuaalisten tiimien sosiaalisen vaihdon ja koheesion kontekstissa. Väitöskirja kuvaa myös SVR- teknologian laajempia hyötyjä organisaatioille ja antaa käytännön ohjeita niiden toteuttamiseen.
Väitöskirja tarjoaa ymmärrystä siitä, kuinka SVR voi parantaa organisaation etätyötä ja kommunikaatiota lieventämällä tai poistamalla merkittäviä perinteisen ICT:n rajoituksia. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että SVR:n etuna on sekä lähes rajaton monipuolisuus sosiaalisena simulaationa että luonnollisuus tietoisen ja tiedostamattoman viestinnän välineenä. Nämä edut korostuvat erityisesti virtuaalitiimeissä ja tietotyön kaltaisessa etätyössä, jossa korostetaan osallistujien välistä korkeaa mentaalista ja henkilökohtaista yhteistyötä, sekä erilaisten näkökulmien yhteensovittamista. Väitöskirjan tulokset viittaavat myös siihen, että nämä hyödyt voidaan saavuttaa vain, jos organisaatiot keskittyvät SVR-teknologian jatkokehitykseen, sen materiaalisten ominaisuuksien ja toiminnallisuuksien edelleen kehittämiseen, sekä SVR:n integrointiin osaksi organisaation muita työvirtoja ja tietojärjestelmiä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4776]