VÄLÄHDYKSIÄ TULEVAISUUDESTA. Marjaana Toiminen

Transkriptio

1 VÄLÄHDYKSIÄ TULEVAISUUDESTA Kymmenen teesiä uuden työn syntymisestä, yritysten muutoksesta ja yksilön mahdollisuuksista työn murroksessa Marjaana Toiminen 1

2

3

4 Marjaana Toiminen Kustantaja: Mindmill Network Ulkoasu ja taitto: Heli Ranta Paino: Multiprint Helsinki 2017 ISBN (sid.) ISBN (PDF)

5 VÄLÄHDYKSIÄ TULEVAISUUDESTA Marjaana Toiminen 5

6 SISÄLLYS Esipuhe... 7 Johdanto Luku Entä jos työ ei katoa? Aarne Aktan: Kyvystä sietää epävarmuutta tulee keskeinen taito Luku Uusi työ: mihin sitä syntyy Uudet toimintatavat Tommi Rytkönen: Nyt on työntekijän ja asiakkaan valtakausi Kaksi näkökulmaa työn murrokseen vuonna Miten töitä tehdään: uusi työn kulttuuri ja tuottavuuden määritelmä Uusi työ ihmisen ja koneen välissä Tommi Tervanen: Työn murros avaa mahdollisuuksia Luku Yksilö uuden työn maailmassa Vaihtoehtojen rakentamisen tärkeys Yksilön voima työn murroksessa Taidot ja kyvykkyydet episodiuralla Uuden oppiminen Pauliina Seppälä: Olemme vasta alussa uuden työn mahdollisuuksissa Oman elämänsä arkkitehti Tulevaisuuden ammatti-identiteetti Jukka Kurttila: Liian vähän puhutaan hyvien johtajien merkityksestä Yhteenveto Antero Vartia: Meidän täytyy tehdä enemmän töitä Teesiä työn murroksesta Lähteet

7 ESIPUHE Työelämän murrosta koskevaa keskustelua käydään useilla eri areenoilla niin meillä Suomessa kuin kansainvälisestikin. Vallitsevaa keskustelua värittää kuitenkin mustavalkoisuus ja kapeakatseisuus. Työn muutosta leimaa negatiivisuus ja uhkakuvat työpaikkojen rajusta vähenemisestä. Keskustelusta on mielestämme uupunut se näkökulma, että työn tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Työ uudistuu, mutta ei katoa. Työelämä luo uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia työskennellä ammateissa, joita emme osaa vielä kuvitellakaan. Osaaminen on vahvin vastavoima myös työn polarisaation riskille. Mitä parempaa osaamisemme on, sitä suurempi osa meistä pärjää huomisen työelämässä. Vastuu osaamisesta kuuluu kaikille työelämän osapuolille: työnantajille, koulutusjärjestelmälle, julkiselle vallalle ja viime kädessä aina yksilöille. Työeläkejärjestelmällekin on tärkeää olla mukana työn tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa. Näissä keskusteluissa luodaan edellytyksiä ja mahdollisuuksia sille, että eläke kasvaa kaikenlaisista ansioista myös tulevaisuudessa. Nyt käsissäsi olevan raportin Välähdyksiä tulevasta ovat rahoittaneet Sitra ja Työeläkevakuuttajat Tela ja toteuttanut Marjaana Toiminen. Raportin tarkoituksena on tuottaa uusia, positiivisia avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun työelämän uudistumisesta. Ilmassa on paljon merkkejä siitä, että teknologian kehityksen myötä rakentuva uusi työ voi olla entistä mielekkäämpää ja samalla myös vaativampaa. Sitra katsoo työelämän tulevaisuutta ensisijaisesti yksilön näkökulmasta. Yksilön menestys ja motivaatio työssä riippuvat pitkälti osaamisesta ja myös asenteista siitä, miten rohkeita tai arkoja olemme tarttumaan eteen tuleviin tilaisuuksiin. Työ uudistuu, kuten se on uudistunut ennenkin. Nyt on hyvä hakea suuntaviivoja siihen, minne ja miten uutta työtä syntyy, jotta toivo ja luottamus tulevaisuuteen säilyvät. Luottamus syntyy avoimesta dialogista, joka tuo näkyväksi sen, miten runsaasti uusia mahdollisuuksia on tarjolla. Digitalisaatio uudistaa työelämää, samalla se helpottaa yhä pidempään elävien ihmisten edellytyksiä pysyä työelämässä aiempaa kauemmin. TIMO LINDHOLM, johtaja, Sitra SUVI-ANNE SIIMES, toimitusjohtaja, Työeläkevakuuttajat Tela 7

8 JOHDANTO Uskoiko kukaan, että vuonna 2017 suurvaltasuhteiden kiristyminen ylittäisi päivittäin uutiskynnyksen? Näkikö yksikään tutkija, että mainonnan automaation yksi seuraus on valeuutisten ilmiö? Ja että ilmiöllä oli merkittävä rooli Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Me emme yleensä ole kovin hyviä näkemään tulevaisuutta, etenkään kun muuttujia on paljon ja fokus kaukana. Klassisen tulkinnan mukaan meille on tyypillistä yliarvioida muutoksen nopeus ja aliarvioida sen vaikutus. Vikaa on myös päässä: aivomme pyrkivät optimoimaan energian, eli pitämään ajatuksemme ennallaan. Keskenään ristiriitaisten tietojen pyörittely koettelee aivojamme. Niin sanotun confirmation bias -käsityksen mukaan meillä on tapana päättää nopeasti mitä mieltä olemme ja tulkita kaikki eteen tuleva todistusaineisto tuon ensimmäisen päätelmän mukaan. Sosiaalinen media vain voimistaa tuota taipumusta. Tieteellinen ajattelu on tietysti antiteesi huterille näkemyksille, mutta tiede rakentuu menneen analyysille tiettyjen mallien ja metodien mukaan. Tulevan edessä meillä on vain valistuneita arvauksia. Tämä raportti sai alkunsa voimistuvasta aavistuksesta, että keskustelu työn tulevaisuudesta saattaa olla vinoutunutta, parhaassa tapauksessa hieman puutteellista ja pahimmillaan jopa yhteiskunnallisesti haitallista. Yleiset käsitykset muuttuvat haitallisiksi, jos ne alkavat elää omaa elämäänsä ilman että niitä kyseenalaistetaan tai että niiden uskottavuutta testataan ja puutteita osoitetaan. Jos käsitykset koskevat niin keskeistä yhteiskunnallista asiaa kuin työn tulevaisuus, yleistysten ja kyseenalaistamattomien oletusten suhteen tulee olla kriittinen. Jos yleisesti jaettu näkemys tulevaisuudesta on epätarkka ja puutteellinen tavalla, joka lisää toivottomuutta, turhautumista, pelkoa ja lamaannusta, on aika reagoida. Näinä aikoina työelämän tulevaisuudesta puhuttaessa lähes kyseenalaistamaton yleistys ja lähtökohta on, että edessä oleva automaation ja globalisaation vauhdittama työn murros jättää suuren osan työikäisestä työvoimasta vaille kykyä ansaita elantonsa. Me kaikki tiedämme otsikot: Robotit vievät työt, Mikä ammatti häviää ensin? Tekoäly ja robotit hävittävät tämän näkemyksen mukaan keskiluokan työt, ja palkkatyötä löytyy tulevaisuudessa vain huippuosaajille ja matalapalkkaisille keikkatyöläisille. Käsitystä tukee muun muassa MIT:n akateemikkojen ERIK BRYN- 8

9 JOLFSSONIN ja ANDREW MCAFEEN laajaa huomiota saanut kirja The Second Machine Age vuodelta Näitä argumentteja käytetään hyväksi tärkeässä keskustelussa lainsäädännön muuttamisen tarpeista. Mutta niillä on toinenkin, ehkä näkymättömämpi, sitäkin voimakkaampi rooli: ne muokkaavat yhteistä horisonttia ja luovat tapaa käsittää mitä oikeastaan ympärillämme tapahtuu. Yleistykset luovat kehyksen käsityksellemme tulevaisuudesta ja työn roolista siinä. Ennen kaikkea ne luovat mielikuvaa talouden ja automaation hallitsemattomista luonnonvoimista, joiden maanvyörymäistä etenemistä yksittäinen ihminen voi vain seurata sivusta seurata ilman mahdollisuutta puuttua tapahtumiin saati vaikuttaa niihin. Yhdysvalloissa on nimetty ahdistuksen alalaji, joka kumpuaa automaation töitä tuhoavista vaikutuksista: teknologia-angst. Työtä koskevat hokemat syntyvät tarpeesta ymmärtää. Koska työn tulevaisuus kiinnostaa sekä työn tekijöitä, yrityksiä että lainsäätäjiä, siitä julkaistaan runsaasti raportteja ja kirjoitetaan juttuja mediaan. Jutuilla pitää olla otsikot ja raporteilla johtopäätökset. Raporteissa käytetään usein samojen lähteiden samoja toteamuksia, jotka eivät välttämättä tuo esiin kokonaisuutta, vaan jonkin kapean viipaleen siitä sen hetkisten tietojen ja käsitysten valossa tehdyn tulkinnan. Niihin on vaarallista nojata kovin tukevasti ja pitkään, etenkin kun kaikissa tutkimuksissa todetaan, että tilannekuva muuttuu nopeasti. Huhtikuussa 2017 Erik Brynjolfsson julkaisi yhdessä tutkijajoukon kanssa MIT:n IDE-ohjelmassa ehdotuksen, jossa vaaditaan uutta kansallisen tason datapankkia, uutta tapaa kerätä ja analysoida automaatiota koskevaa tietoa. Tutkijaryhmä ehdotti, että Yhdysvaltoihin perustettaisiin AI- eli tekoälyindeksi, joka mittaisi tekoälyn leviämistä vähän samaan tapaan kuin käytössä oleva kuluttajahintaindeksi. Me lennämme sokeina kohti tätä dramaattista muutosta, Brynjolfsson totesi huhtikuussa New York Timesin haastattelussa. Tämän raportin tavoitteena on katsoa, mitä olennaista keskustelussa työn tulevaisuudesta Suomessa puuttuu juuri nyt. Yritän seuraavassa tuoda esiin relevantteja näkemyksiä, jotka omasta ja raportin tilaajien näkökulmasta eivät ole päässeet esiin ja joiden merkitys on huomattava tulevaisuuskuvamme rakentamisessa. Ne ovat toivottavasti tarpeellisia ja tuoreita ääniä täydentämään tärkeätä keskustelua. Lopullista vastausta ei ole vielä kellään. 9

10 RAPORTILLA ON KOLME KESKEISTÄ MOTIIVIA. 1. ENTÄ JOS TYÖ EI KATOA? Raportissa pohditaan, mitä automaation vaikutuksesta työhön on oikeastaan tutkittu ja tulkittu. Onko asiantuntijoiden rakentama tulevaisuuskuva yhtä yksituumainen kuin eniten julkisuutta saanut käsitys? Tuon esiin niitä näkökulmia automaation etenemisestä ja työelämän tulevaisuudesta, jotka kyseenalaistavat tai täydentävät näkemystä ihmistyön katoamisesta. 2. MITÄ UUTTA TYÖTÄ SYNTYY? Raporttiin on valittu yrityksiä toimialoilta, jotka ovat työn murroksen näköalapaikalla seuraavat vuodet. Raportin näkökulmasta kiinnostavaa on ennen kaikkea se, millaista työtä syntyy lähivuosina, kun markkinat ja tarpeet muuttuvat. Haastatteluista yrittäjien ja yritysjohtajien kanssa nostetaan esiin ihmisen tekemän työn näkymiä ja pohditaan, mitä uutta työtä syntyy erityisesti automaatiossa ihmisen ja koneen väliin. Automaatio pakottaa yritykset määrittelemään uudelleen sekä työtehtäviä että johtamista ja organisaatiorakennetta. Teolliseen maailmaan luodut rakenteet ja työtavat eivät välttämättä enää toimi. Entiset tavat mitata ja määritellä tuottavuutta ja tehokkuutta eivät enää välttämättä lisää yritysten kilpailukykyä, kun liiketoiminta muuttuu digitaalisessa murroksessa. 3. MITÄ MUUTOS TARKOITTAA YKSILÖLLE? Yksi työelämää koskevista laajasti jaetuista näkemyksistä on, että tulevaisuudessa yhä useampi on vastuussa itse sekä omasta elannostaan että osaamisestaan. Moni jopa keksii itselleen ammatin. Raportissa perehdytään tähän väittämään ja siihen, mitä se käytännössä tarkoittaa: millainen on tulevaisuuden kestävä ammatillinen identiteetti ja miten se rakennetaan. Työn murroksen seurannaisvaikutukset koulutukseen ovat mittavat. Etenkin ammattiin valmistavan tai uuden pätevyyden tarjoavan koulutuksen merkitystä ja edellytyksiä avataan muutamien esimerkkien kautta. YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT Tämän raportin tehtävä on täydentää sitä keskustelua, jota suomalaisen työn tulevaisuudesta käydään. Se haluaa tarjota tärkeitä elementtejä sellaisen tulevaisuuskuvan rakentamiselle, jossa ihmisellä ja mielekkäällä työllä on merkittävä rooli. Katse pidetään pääasiassa lähitulevaisuudessa, seuraavien vuosien kehityksessä. Lähtökohtana ei ole ollut tuottaa suosituksia lainsäätäjille eikä puuttua työmarkkinoiden rakenteeseen. Haastateltavien kautta nousi kuitenkin voimakkaasti sekä lakiin että työmarkkinoihin liittyviä seikkoja, joiden esilletuomista he pitivät tärkeänä juuri nyt. Raportin lopussa esitetään kymmenen teesiä, jotka ovat kirjoittajan omia tulkintoja raportin materiaalista. Toivottavasti ne tarjoavat lisäaineksia ja vaihtoehtoja tulevaisuuskuvien rakentamiselle. Parhaimmillaan ne antavat näkymää mahdollisuuksiin, joita tulevaisuus pitää sisällään sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Tulevaisuus luodaan, sitä ei ole määrätty ennalta. 10

11 11

12 1. ENTÄ JOS TYÖ EI KATOA? Tässä jaksossa päivitetään keskustelu työn tulevaisuudesta tuoreiden kansainvälisten raporttien ja kotimaisten akateemikkojen kautta.

13 Superforecasting-kirja (2015) kertoo ihmisyksilöistä, jotka ovat muita parempia arvioimaan tulevia tapahtumia oikein. PHILIP TETLOCK ja DAN GARDNER etsivät ja testasivat yksilöitä, jotka toimialasta, koulutuksesta ja ammatista riippumatta onnistuivat päättelemään tulevia tapahtumakulkuja. Heidän raflaava toteamuksensa kirjassa on, että keskimäärin asiantuntija-ennusteet ovat yhtä tarkkoja kuin tikkaa heittävä simpanssi. He havaitsivat, että koulutuksella ja pätevyydellä ei ollut merkitystä siinä, kuinka tehokkaasti yksilö pystyy arvioimaan mitä todennäköisesti seuraavaksi tapahtuu. Kyky nähdä tulevaan korreloi ajattelutavan kanssa: superennustajat ovat uteliaita, itsekriittisiä, avoimia ja huolellisia. Tetlockin mukaan he uskalsivat hylätä omat uskomuksensa ja oppivat, miten olla yli- tai aliarvioimatta uutta tietoa. Tässä raportissa pyritään tuottamaan Superforecasting-kirjan hengessä erilaisia perusteltuja, keskustelusta puuttuvia näkemyksiä pakottamatta niitä yhden ennalta määritellyn tavoitteen alle. Tulevaisuuden tutkimuksen yksi tärkeimmistä menetelmistä on skenaarioiden rakentaminen, ja menetelmää käytetään laajalti myös työelämän tulevaisuuden hahmottamisessa. Skenaariotyössä luodaan vaihtoehtoisia reittejä tulevaisuuteen käsillä olevan tiedon, havaintojen ja muun hyödyllisen materiaalin perusteella. Skenaariotyön varsinainen haaste on materiaalien ja niiden keskinäisten vaikutusten arvioiminen tiettyjen mallien läpi. Automaation vaikutusta työllisyyteen arvioidaan yleensä tiedossa olevan teknologian ja tämänhetkisten ammattien näkökulmasta. Yritysten mahdollisuutta työn automatisoimiseen arvioidaan, mutta varsinaisesti ei ole olemassa keinoa analysoida niiden kykyä sen toteuttamiseen. Esimerkiksi yritysten johtaminen, kulttuuri ja nykyiset käyttöjärjestelmät saattavat olla merkittävä hidaste tai jopa ylittämätön este. Kuluttajien uusia tarpeita, asenne- tai arvotrendejä tai megatrendien vaikutusta ei näissä kartoituksissa varsinaisesti huomioida. Työn muutosta tarkastellaan ikään kuin keinotekoisesta ja staattisesta nykyhetken pysäytyskuvasta käsin. Automaation, tekoälyn ja robotisaation hyödyt ovat yrityksille ilmeiset: ne lisäävät tuottavuutta ja antavat eväät talouden kasvulle. Niihin sisältyy siis yritysten ja globaalin talouden näkökulmasta merkittävä lupaus paremmasta. Tekoälyn mahdollisuudet auttaa vaikeiden ongelmien Teolliseen maailmaan luodut rakenteet ja työtavat eivät välttämättä enää toimi. Entiset tavat mitata ja määritellä tuottavuutta ja tehokkuutta eivät enää lisää yritysten kilpailukykyä, kun liiketoiminta muuttuu digitaalisen murroksen vuoksi. ratkaisemisessa ovat merkittävät. Mahdollisuuksista puhutaan toistaiseksi vähemmän kuin uhista. Ehkä suunnan on aika muuttua. Keskeinen kysymys työn seuraavassa murroksessa on, syntyykö uutta työtä samassa suhteessa kuin sitä katoaa, vai onko ihmisen kohtalo sama kuin hevosen teollisessa vallankumouksessa, traktoreiden ja autojen tieltä väistyvänä uljaana työjuhtana. Ihmistyövoimallehan kävi edellisessä murroksessa hyvin, vaikka siirtymä ei ollut kitkaton eikä vailla merkittävää inhimillistä kärsimystä. MIT:n taloustieteen professori DAVID AUTORIN mukaan Yhdysvaltain työllistetyn työvoiman osuus on 13

14 kasvanut 1800-luvun lopulta asti kausivaihteluita lukuun ottamatta. Autor kutsuu siksi teknologian kehitystä suureksi työllistämiskoneeksi. Autor on tutkinut teknologian vaikutusta 1900-luvun ja 2000-luvun työmarkkinoihin. Hän väittää, että teknologisen kehityksen vaikutuksia on viime vuosikymmeninä arvioitu usein väärin, ja lähes aina väärä arvio koskee juuri ihmisen roolin katoamista. Suurin varjopuoli teknologian kehityksessä ei ole tähän mennessä hänen mukaansa ollut ihmistyövoiman kato vaan työmarkkinan polarisoituminen: matalapalkkaisia töitä ja luovuutta ja päättelykykyä vaativia tehtäviä syntyy lisää, kun taas rutiineista koostuvaa on kadonnut. Sama kehitys näkyy myös Suomessa 15 viime vuoden aikana: keskipalkkaiset työt, jotka sisältävät paljon rutiinitehtäviä, ovat vähentyneet, kun taas korkeasti palkattujen työtehtävien määrä on noussut, ja matalapalkkaistenkin paria viime vuotta lukuun ottamatta. Menneestä puhuminen on silti helpompaa kuin tulevasta. Se saattaa viedä keskustelua vinoon. OECD:n vuonna 2016 julkaistussa raportissa kritisoidaan tapaa, jolla monet laajasti siteeratut tutkijat ovat arvioineet töiden katoamista robottien tieltä. Monissa raporteissa käytetty ammatteihin perustuva tarkastelu johtaa harhaan, sillä robotit korvaavat OECD:n mukaan seuraavassa kehitysvaiheessa työtehtäviä, eivät kokonaisia ammatteja. OECD mainitsee tätä metodia hyödyntäneenä raporttina Etlan laajasti siteeratun raportin, jonka mukaan 35 prosenttia ammateista katoaa Suomessa 20 vuodessa. Työtehtäviin perustuvan vertailevan tutkimuksen mukaan suomalaisista työpaikoista seitsemän prosenttia on vaarassa hävitä 20 vuodessa automaation takia. OECD:n arviossa ei oteta huomioon, mitä uutta työtä syntyy eri toimialoille, eikä sitä, millaisia mahdollisuuksia työntekijöillä on sopeutua muutoksiin kouluttautumalla työpaikallaan tai itsenäisesti uusiin tehtäviin. Työn muutosta tarkastellaan ikään kuin staattisesta nykyhetken pysäytyskuvasta käsin. Amerikkalaisen Pew-tutkimuslaitos kiinnitti vuonna 2014 huomiota kiinnostavaan kahtiajakoon tutkijoiden ja teknologia-asiantuntijoiden kesken. Valtaosa amerikkalaisista asiantuntijoista oli samaa mieltä siitä, että tekoäly ja robotiikka vaikuttavat merkittävästi ihmisten arkeen jo vuonna Sen sijaan vaikutukset työllisyyteen seuraavalla vuosikymmenellä jakoivat käsitykset jyrkästi kahtia. 48 prosenttia kyselyyn osallistuneista vajaasta kahdesta tuhannesta asiantuntijasta oli sitä mieltä, että teknologian kehitys luo massatyöttömyyttä ja yhteiskunnallista epävakautta. Vastaavasti 52 prosenttia katsoi, että teknologia luo enemmän työpaikkoja kuin sen myötä katoaa. Sittemmin vastaavaa kyselyä ei ole tehty. McKinsey-konsulttiyrityksen tutkimusraportti asettuu keskitielle. Sen mukaan tuleva murros muistuttaa teollista kumousta sikäli, että katoavat työpaikat korvautuvat uusilla, mahdollisesti. Tämän tammikuussa 2017 ilmestyneen A Future That Works -julkaisun mukaan automaatio muuttaa, mutta ei hävitä työtä. Vähemmän kuin 14

15 viisi prosenttia ammateista häviää kokonaan koneiden tieltä. Uusia syntyy näiden tilalle. Automaatio tulee McKinseyn mukaan vaikuttamaan noin 60 prosenttiin kaikista nykyisistä ammateista. Näitäkään ammatteja kone ei kokonaan korvaa: keskimäärin 30 prosenttia ihmisen tekemästä työstä näissä ammateissa voidaan luovuttaa koneelle. Materiaalissa arvioitiin 800 eri ammattia ja niissä eri työtehtävää. Ihmistyötä voi automatisoida pitkälle tai kokonaan rutiinitehtävissä, jotka toistuvat samana tai tehtävissä, jotka vaativat laajojen tietomassojen keruuta ja käsittelyä. Näitä työtehtäviä on eniten valmistavassa teollisuudessa, hotelli- ja ravintola-alalla sekä vähittäiskaupassa. McKinsey huomauttaa, että erilaiset yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät itse teknologian kehityksen ohella vaikuttavat sovellusten leviämiseen työelämän arkeen. Teknologian ja sovelluksen välissä on ihminen ja ihmisen luomat rakenteet. Automaatio ei laajemmin tarkasteltuna siis etene yhtä nopeasti kuin mediahuomiosta voisi kuvitella. Ajoituksen epävarmuus automaation leviämisessä tarkoittaa McKinseyn mukaan sitä, että nopeimmillaan automaation koko potentiaali hyödynnetään vajaan 50 vuoden kuluttua eli 2060-luvulla. Hitain arvio sijoittuu 2100-luvulle. Yksittäisten yritysten tai työntekijöiden tasolla vauhti voi olla merkittävästi nopeampi. Työvoimapula on joutilasta työvoimaa todennäköisempi ilmiö, ellei automaatiosta saada apua tuottavuuteen. Tämä johtuu ikääntymisen megatrendistä sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Ikääntyminen on vakava uhka globaalille taloudelle ja tuottavuudelle. Toisaalla raportissa kuitenkin tuodaan esille, että automatisoituvat rutiinitehtävät kuihduttavat ihmistyön tarvetta eniten juuri Intian ja Aasian kaltaisissa kehittyvissä maissa. Ihmistyötä voi automatisoida pitkälle tai kokonaan rutiinitehtävissä, jotka toistuvat samana tai tehtävissä, jotka vaativat laajojen tietomassojen keruuta ja käsittelyä. Näitä työtehtäviä on eniten valmistavassa teollisuudessa, hotelli- ja ravintolaalalla sekä vähittäiskaupassa. Ihmisen työ muuttuu, ja sen mukana myös yritysten organisaatiot ja liiketoimintamallit. Edelleen puhutaan vuosikymmenten yli etenevästä 15

16 muutoksesta, joka on osin ennakoimaton. Muutos heijastuu myös koulutukseen ja yhteiskunnallisen tuen rakenteisiin. McKinseyn asiantuntijat toteavat, että yritysten intresseissä on sekä kouluttaa työntekijöitä uusiin tehtäviin että kantaa yrityskansalaisen vastuuta työllisyydestä. Poliittisten päättäjien intresseissä on tukea automaation etenemistä talouskasvun vuoksi. Samalla päättäjien etu on myös helpottaa työnsä menettäneiden nopeata työllistymistä, sillä automaation tuottavuushyöty toteutuu vain, jos työttömyys pysyy aisoissa. Poliittisten päättäjien tulisi myös perustaa uutta koulutusta niihin töihin, joiden tekijöistä on eniten pulaa uudistuvilla työmarkkinoilla. Näihin aiheisiin palataan seuraavassa luvussa muiden lähteiden kautta. McKinseyn raportin laatijat huomauttavat, ettei voi olla täyttä varmuutta siitä, korvautuvatko työpaikat uusilla samalla tavalla kuin siirtymässä maatalousvaltaisesta teollistuneeseen yhteiskuntaan. Sen sijaan heidän mielestään on varmaa, ettei automaatiosta saada toivottua tuottavuushyötyä, elleivät ihmiset tee työtä koneiden kanssa. Kirjoittajat muistuttavat myös, että suuri osa automaation merkittävistä hyödyistä ei liity ihmisen tekemän työn korvaamiseen. Säästöt ja tuottavuusharppaukset liittyvät myös konekannan laatu-, toiminta- ja kapasiteettivarmuuteen, työturvallisuuden lisäämiseen ja esimerkiksi jätteiden käsittelyyn automaation eri muotojen avulla. Päättäjien etu on myös helpottaa työnsä menettäneiden nopeaa työllistymistä, sillä automaation tuottavuushyöty toteutuu vain, jos työttömyys pysyy aisoissa. Massachusetts Institute of Technologyn järjestämässä tekoälyä ja koneoppimista käsittelevässä seminaarissa tammikuussa 2017 valtaosa tekoälyasiantuntijoista, Erik Brynjolffson mukaan lukien, oli vahvasti sitä mieltä, ettei ihmistyö katoa vaan muuttuu. IBM:n Watson-tekoälydivisioonan johtajiin kuuluva ELLIOT TURNER totesi puheessaan, että edessä on pitkä ajanjakso, jonka aikana tekoälyä ei voi soveltaa liiketoimintaan ilman merkittävää ihmisen työpanosta. Samaan käsitykseen tuli Forrester-tutkimuslaitos huhtikuussa 2017 julkaisemassaan The Future of Jobs raportissa. Raportin mukaan tärkeämpi puheenaihe kuin työn katoaminen on sen muuttuminen. Automaatio synnyttää kokonaisia uusia työn kategorioita, mutta eniten se muuttaa olemassa olevia ammatteja. Raportin pohjana ovat vuodelta 2015 kerätty amerikkalaista työtä koskevat tilastot sekä teknologista kehitystä koskevat tiedot. Vaikka tietyt tahot pelottelevat massatyöttömyydellä, nämä analyysit perustuvat vääriin oletuksiin. Automaatio korvaa työtä ja luo sitä. Vaikka automaation tuottama nettohävikki on 9,8 miljoonaa amerikkalaista työpaikkaa vuoteen 2027 mennessä, se ei ole lähelläkään 69 miljoonan työpaikan menetystä, jota monet asiantuntijat ovat ennustaneet, raportti kiteyttää. 16

17 Forresterin laskennan mukaan kymmenessä vuodessa työpaikkojen nettohävikki amerikkalaisilla työmarkkinoilla on seitsemän prosenttia. Forresterin mukaan merkittävin muutos seuraavan vuosikymmenen aikana on, että työn arki muuttuu jokaisella toimialalla automaation ansiosta merkittävästi. Se arvioi, että työtehtävistä neljännes muuttaa muotoaan. Forresterin tutkimus hahmottelee nopeaa muutosta, vaikka samalla raportissa todetaan, että automaatio ei ole yritysten strategiassa läheskään niin tärkeässä roolissa kuin sen pitäisi olla, jos lainkaan. Tutkimus saattaa siis olla arvio optimaalisesta kehityksen etenemisestä, eikä se välttämättä huomioi yritysten ja työntekijöiden todellista sopeutumiskykyä arjessa. Me olemme siirtymässä jälkiteolliseen yhteiskuntaan, ja tekoälyn kanssa yhdessä työskentely on jo kovaa vauhtia yleistymässä. Työ moninaistuu, sitä tullaan tekemään eri muodoissa erilaisissa yhdistelmissä. Nythän kapitalismi vähän natisee, mutta en jaksa uskoa, että maailman tapa käydä kauppaa olennaisesti muuttuu. Peruslakeja ja hierarkioita on aina, ja valta on yksi niistä. Myös kateus ajaa ihmisiä eteenpäin HELSINGIN KAUPPAKORKEAKOULUN PROFESSORI LIISA VÄLIKANGAS Suomalaisessa keskustelussa robottien ihmistyötä hävittävä uhka nousee usein ja säännöllisesti esille, vaikka massatyöttömyyteen uskovia tutkijoita on harvassa. Työ on perusluonteeltaan toisten ihmisten ongelmien ratkaisua. Tästä syystä työ on loputon ja sitkeä ilmiö yhteiskunnassa. Kun yksi ongelma ratkeaa, neljä uutta tulee tilalle, Helsingin yliopiston tutkija KATRI SAARIKIVI sanoo. Ja aina löytyy kylliksi niitä, jotka ovat valmiita korvaamaan ongelman ratkaisua rahalla. Digitaalista kommunikaatiota tutkiva Saarikivi rinnastaa työn muutoksen ihmisen kykyyn ratkaista muiden ongelmia tehokkaammin ja paremmin uusilla välineillä. Me olemme siirtymässä jälkiteolliseen yhteiskuntaan, ja tekoälyn kanssa yhdessä työskentely on jo kovaa vauhtia yleistymässä. Työ moninaistuu, sitä tullaan tekemään eri muodoissa erilaisissa yhdistelmissä. Nythän kapitalismi vähän natisee, mutta en jaksa uskoa, 17

18 että maailman tapa käydä kauppaa olennaisesti muuttuu. Peruslakeja ja hierarkioita on aina, ja valta on yksi niistä. Myös kateus ajaa ihmisiä eteenpäin, Aalto-yliopiston professori LIISA VÄLIKANGAS sanoo. Professori MIKA PANTZAR uskoo, että työn loppumisella pelottelu on tarkoitushakuista ja sitä käytetään poliittisen agendan ajamiseen. Kuluttajatutkimuslaitoksen johtaja ei näe merkkejä siitä, että perinteinen palkkatyö olennaisesti vähenisi. Työolotutkimusten mukaan työsuhteet ovat pikemminkin pidentyneet ja ihmiset ovat todennäköisesti tyytyväisempiä töissään kuin aiemmin. Keskustelu perustulosta muistuttaa puhetta neuvostokansalaisesta. Sekään ei toiminut. Ihmiseltä ei voi viedä oikeutta ansaita omaa elantoaan, eikä ihmisen luontaista uteliaisuutta ja ahneutta voi kahlita, Pantzar sanoo. Tekoäly ja robotisaatio tekevä uudenlaisen paikallistalouden mahdolliseksi: pääomakustannukset pienevät, kun robotit voivat tuottaa yhä pienempiä sarjoja paikallisiin tarpeisiin. Globaalin talouden rinnalle kasvaisi eräänlainen uusien kaupunkien ja kylien talous. Tämä kehitys on työvoimavaltaista, ei pääomavaltaista, kotimarkkinataloutta. Jotta teknologian kehitys hyödyttäisi meitä paikallisesti, tulee Linturin mielestä lainsäädännön muuttua jo nyt. On paha illuusio todeta, ettei työelämä muutu seitsemässä vuodessa, koska kun siihen laittaa seitsemän vuotta lisää, muutos on edennyt prosentista muutamiin kymmeniin prosentteihin. Jos lainsäätäjät eivät reagoi nyt, jäämme junasta. Tulevaisuudentutkija RISTO LINTURI ennustaa palkkatyön vähenemistä tulevaisuudessa, mutta arvioi arjessa näkyvien mittavien muutosten leviävän yhteiskunnissa vasta 2030-luvulla. Linturin mukaan teknologian kehitys, jakamistalous ja vaihtotalous vähentävät perinteistä palkkatyötä. Hän ei näe tulevaisuutta silti dystopiana, vaan pikemminkin yksilön mahdollisuuksia lisäävänä kehityksenä. Lintur kutsuu ilmiötä pienuuden ekonomiaksi, jossa perinteinen työ korvautuu osin omavaraisuudella: yksilö voi esimerkiksi jossain kerhossa tai yhteisössä printata osan tarvitsemistaan tuotteista ja diagnosoida itse osan taudeistaan ja jopa valmistaa itse osan lääkkeistään. 18

19 Työ on perusluonteeltaan toisten ihmisten ongelmien ratkaisua. Tästä syystä työ on loputon ja sitkeä ilmiö yhteiskunnassa. Kun yksi ongelma ratkeaa, neljä uutta tulee tilalle 19

20 AARNE AKTAN, TOIMITUSJOHTAJA PIHLAJALINNA OYJ: Kyvystä sietää epävarmuutta tulee keskeinen taito Tuskinpa sentään meidän aikamme muutos on kaikkein dramaattisin koskaan, kuten usein sanotaan luvulla täällä asuvat ihmiset tekivät tasan yhtä asiaa, viljelivät maata luvulla syntyi teollisuus ja kaupungistumien luvun isoja vedenjakajia olivat itsenäistyminen ja toinen maailmansota. Maksoimme sotakorvaukset, mikä johti nousevaan elintasoon ja paranevaan työn eetokseen. Tämän kehityksen lopputuloksena syntyi palvelumarkkina. No nyt me kipuilemme rakennemuutosta, kun sellu ei mene enää kaupaksi, ja fantastinen vahinko eli Nokia ei enää kannattele. Me olemme mielestämme nyt näköalattomia, mutta paljon näkoalattomampia suomalaiset olivat vuonna 1991, kun keinotekoisesti ylläpidetty itävienti loppui. Meistä tuli sata vuotta sitten itsenäisiä, mutta todella itsenäisiä meistä tuli 22 vuotta sitten. Silloin tämän edessä olevan murroksen olisi pitänyt alkaa, mutta Nokia antoi meille lisäaikaa. Tulevaisuudessakin meillä tulee olemaan raaka-ainevientiä, metsä- ja metalliteollisuutta ja maatalouttakin. Samalla tavalla on päivänselvää, että automaation myötä rutiinityön tarve vähenee. Kassoilla ei enää istu ihmisiä ja niin edelleen. Mekaanisen työn määrä romahtaa, mutta persoonallisen työn määrä kasvaa. Persoonallinen työ on työn uusi paradigma. Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että sivistysperiaatteen mukaan vanhuksia pitää hoitaa hyvin, siihen tarvitaan ihmistä. Se ei onnistu roboteilta, vaikka niistä on apua työssä. Human touch on niin tärkeä. Se tarkoittaa parempia, henkilökohtaisempia palveluja. Hyvää asiakaskokemusta, vaikkapa taksimatkassa. Hyvä fiilis, joka saa sinut mieluummin valitsemaan taksin kuin metron. Opettajat ovat siirtäneet tietoa, mutta tulevaisuudessa he siirtävät myös taitoa ja tunnetta, sillä jonkun täytyy luoda ihmisille kyvykkyyksiä selvitä persoonallisen työn taloudessa. 20

21 Sanon omille lapsilleni, että älkää olettako mitään. Pitää mukautua tilanteisiin ja oppia niistä. Suurempi osa työntekijöistä tulee tekemään keikkatöitä. Jotta yksittäisen keikkatyöntekijän saama palkkio voisi kasvaa, hänen on kyettävä luomaan työhönsä jotain arvoa, jolla palkkio nousee. Yhä useamman täytyy ottaa riskiä oman ansainnan vuoksi, ja siihen liittyy myös mahdollisuus tuottaa enemmän arvoa kuin perinteisessä palkkasuhteessa. Siitä tulee merkittävä asia yksilön ja yhteisön kannalta, että ihminen pystyy tuottamaan itse arvoa. Yhteiskunta polarisoituu, sillä moni kieltäytyy tästä mahdollisuudesta. Sanon omille lapsilleni, että älkää olettako mitään. Pitää mukautua tilanteisiin ja oppia niistä. Kyvystä sietää epävarmuutta tulee keskeinen taito. Työntekijällä tulee olemaan monta ammattia uransa aikana, ja koulusta hankittua osaamista ei tulla tarvitsemaan sellaisenaan. En usko, että isoja muutoksia tapahtuu kymmenessä vuodessa, mutta 25 vuodessa kyllä. Matkapuhelimet alkoivat yleistyä vuonna 1995, mutta aika pitkä aika meni ennen kuin niiden varsinainen isompi vaikutus alkoi näkyä ja tuntua. Olen huolissani maaseudun tyhjenemisestä. Maaseudusta tulee iso vanhainkoti. Olisi työllisyyden kannalta tärkeätä, että Suomessa voisi ansaita elantonsa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta, kun liikkumisen kustannukset kasvavat, Suomi voi vähän vapautua pääkaupunkikeskeisyydestä. 21

22 22

23 2. UUSI TYÖ: MIHIN SITÄ SYNTYY Tässä luvussa tarkastellaan, mitä uutta työtä syntyy työn murroksessa, ja mitä on työ joka syntyy ihmisen ja koneen väliin. Jaksossa käydään myös näköalapaikoilla, eli yrityksissä, joissa tulevaisuuden aihiot ovat jo näkyvillä. 23

24 Keväällä 2017 suomalainen talous elpyy pitkän taantuman jälkeen, vienti vetää ja kansalaiset suhtautuvat toiveikkaasti tulevaisuuteen. Joka kolmas pk-yritys ilmoitti alkuvuodesta palkkaavansa lisää henkilökuntaa lähikuukausina. Työn murros näyttää meillä vielä marginaali-ilmiöltä, verrattaessa sitä esimerkiksi amerikkalaiseen todellisuuteen, jossa lyhytkestoisia keikkatöitä tekee jo yli kolmannes työvoimasta. Suomalaisista lähes 80 prosenttia käy perinteisissä palkkatöissä. Yhden selvityksen mukaan 90 prosenttia viihtyy työssään ja työpaikallaan. Samassa selvityksessä todettiin, että valtaosa työvoimasta tekee ylitöitä joka viikko. Työhön kohdistuu myös erilaisia odotuksia kuin ennen. Työn sisältö ja merkityksellisyys koetaan aiempaa tärkeämmäksi. Koettu kiire ja epävarmuuden tunne ovat lisääntyneet. Suomalaiset työnantajat suhtautuvat digitaaliseen murrokseen pessimistisemmin kuin kansainväliset kollegansa. Davosin talousfoorumissa tammikuussa 2017 julkistetun kyselyn mukaan 18 prosenttia suomalaisista työnantajista uskoo työpaikkojen vähenevän digitaalisen murroksen vuoksi. Keskimäärin 12 prosenttia eurooppalaisten maiden työnantajista uskoi niin. Arjen pinnalla kuitenkin väreilee monia rinnakkaisia muutoksia. Yksinyrittäjien määrä on lisääntynyt koko 2000-luvun, ja osa-aikatyötä tehdään enemmän kuin ennen. Suuret, yli 250 hengen yritykset ovat vähentäneet henkilökuntaansa tällä vuosituhannella, kun taas pienet ja keskisuuret ovat lisänneet työntekijöitä. Myös osaavan työvoiman puute vaivaa yhä enemmän. Etenkin rakennus- ja ict-alalla työvoimapula näyttää estävän kasvua, ja kilpailu kokeneista osaajista on jopa raadollisen kovaa. Yksinyrittäjien määrä on lisääntynyt koko 2000-luvun, ja osaaikatyötä tehdään enemmän kuin ennen. Suuret, yli 250 henkeä yritykset ovat vähentäneet henkilökuntaansa tällä vuosituhannella, kun taas pienet ja keskisuuret ovat lisänneet työntekijöitä. Myös osaavan työvoiman puute vaivaa yhä enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Suomalaisen työn murros näyttääkin 2010-luvun lopulla enemmän kohtaanto- ongelmalta kuin palkkatyön kuihtumiselta. Uusia osaajia valmistuu liian hitaasti kasvualoille, kokeneita on liian vähän, ja työn perässä muuttaminen on harvinaista. Työvoimapula on todellisuutta pääkaupunkiseudun lisäksi monissa maakunnissa. Alan vaihtaminenkin on suomalaisittain vielä suhteellisen vierasta, ja pitkät työsuhteet ovat lisääntyneet. Keskimääräinen aika samassa työssä oli vuonna 2013 kymmenen vuotta, kaksi vuotta enemmän kuin 1980-luvun alussa. Kiinnostavaa on, että jopa tekniikan alan ammattilaiset, jotka ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja ja tietyssä mielessä myös keskellä kiihkeimmin muuttuvaa työelämää, uskovat, että he pysyvät perinteisessä palkkatyössä koko työuransa ajan. Tekniikan akateemisten syksyllä 2016 toteuttaman kyselyn mukaan liiton jäsenistä vain viidennes arveli, että jatkossa työura koostuu vaihtelevista jaksoista yrittäjänä ja palkansaajana. Henkilöstövuokrausyritys Barona on suomalaisen työelämän aitiopaikalla. Nopeasti kansainväliseksi kasvanut yritys välittää työntekijöitä eri toimialoille, muun muassa raken- 24

25 nus-, logistiikka- ja myynti-aloille sekä asiakaspalveluun, taloushallintoon ja kunnossapitoon. Yrityksen henkilöstöpalveluiden toimitusjohtaja, myös Baronan teknologia-alustojen kehityksestä vastaava johtaja TUOMAS MIKKO- NEN ennustaa, että vuonna 2017 isommat siirtymät alkavat näkyä suomalaisessa työn arjessa. Tänä vuonna hiljaisten signaalien sijaan nousee esiin jo voimakkaita muutoksia, jotka draivaavat työelämää. Suomessa eletään poikkeuksellisessa tilanteessa kohtaanto-ongelman vuoksi. Meillä alkaa olla iso pula ammattiosaajista, ja samalla työttömyysaste on suhteellisen korkea. Se on korkeampi kuin vuosina , kun osaajapula edellisen kerran vaikutti työmarkkinaan yhtä voimakkaasti, Mikkonen sanoo. Osaajista on puute ihan suorittavasta työstä ammattiosaajiin asti. Nyt ei ole kylliksi rakennustyömiehiä, timpureita eikä kokkeja. Kokki on lähes yhtä kysytty kuin huippukoodari. Sen lisäksi tarvitaan kovan tason terveys- ja ict-alan ammattilaisia. Lähes kaikenlaisia it-alan osaajia on nyt liian vähän. Uusia ammatteja, joilla on kova kysyntä, ovat data-analyytikot, tutkijat ja yhteisömanagerit. Pari vuotta sitten yhteisömanagereita ei osattu kaivata eikä kukaan edes tiennyt mitä sellainen tekee. Koska yritykset ja yhteisöt ovat yhä enemmän verkossa, digitaalisilla alustoilla, yhteisön hallinnointiin ja ylläpitoon vaaditaan työvoimaa. Tällainen on esimerkiksi tulkkausyritys, joka toimii digitaalisella alustalla. Maaliskuussa 2017 julkaistu Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometri vahvistaa Mikkosen näkemystä. Työvoimapula on laajenemassa useisiin ammattinimikkeisiin. Barometrin mukaan eniten tarvetta on terveys- ja sosiaalialalla. Työvoimapula-ammattien määrä Osaajista on puute ihan suorittavasta työstä ammattiosaajiin asti. Nyt ei ole kylliksi rakennustyömiehiä, timpureita eikä kokkeja. Kokki on lähes yhtä kysytty kuin huippukoodari. Sen lisäksi tarvitaan kovan tason terveys- ja ict-alan ammattilaisia. BARONAN TEKNOLOGIA-ALUSTOJEN KEHITYKSESTÄ VASTAAVA JOHTAJA TUOMAS MIKKONEN on kaksinkertaistunut vuoden takaisesta. ICT-alan kasvu näkyy hyvin esimerkiksi Oulussa, missä kaupungin elinkeinotoimen mukaan tieto- ja viestintätekninen ala työllistää jo enemmän kuin huippuvuonna Koko maassa suurimmat ohjelmistoyritykset kasvavat prosentin vuosivauhtia, ja monissa on jatkuva rekrytointi päällä. Futurice-ohjelmistoyrityksen yrityskultuurijohtaja HANNO NEVANLINNA toteaa, ettei liiketoiminnan kasvun rajoja vielä näy. Me kilpailemme startup-yritysten kanssa kaikesta työvoimasta, ja yhä enemmän myös asiakasyritystemme kanssa, sitä mukaa kun niissä digitaalinen murros etenee. Palkat eivät onneksi ole vielä meidän näkemyksemme mukaan karanneet, koska ihmiset valitsevat työnantajan myös muiden arvojen perusteella. Kääntöpuolena on ylitarjonta ammattilaisista, joiden osaaminen ei vastaa nykytarpeita tai joita automaation vuoksi tarvitaan vähemmän. Näitä ovat Baronan Tuomas Mikkosen mukaan perinteisen markkinointialan koulutuksen saaneet, sekä assistentit ja logistiikka-alan työntekijät. En ole huolestunut työmarkkinoille astuvasta nuorisosta. He tulevat pärjäämään, ihmisluonne on sopeutuvainen. Suurin huoli minulla on yli 35-vuotiasta, jotka ovat olleet työelämässä jo jonkin aikaa. He ovat työelämässä vielä 30 vuotta. Sinä aikana, sanotaan vuoden 2050 paikkeilla, muutokset ammateissa ja yritysten toimintatavoissa ovat jo todella suuria. Mikkonen ennustaa, että useasta toimeksiannosta koostuva keikkatyö lisääntyy. Samal- 25

26 la vakituisten työsuhteiden sisältö muuttuu. Yksittäisellä työntekijällä on yhä laajempi työnkuva, ja se saattaa muuttua usein. Sen sijaan, että palkattaisiin ihmisiä johonkin tiettyyn tehtävään, aika pian arki jakautuu puoliksi yhden pääroolin ja useiden sivuroolien kesken. Se koskee niin toimitusjohtajia kuin työntekijöitäkin. Yrityskulttuurien tulisi muuttua nopeasti siihen suuntaan, ettei enää palkattaisi ketään yksittäisiin työtehtäviin, joihin on vaara urautua vuosiksi eteenpäin. Nykyisistä ammateista puolet on sellaisia, joissa työtehtävät varmasti muuttuvat. Joissakin ne muuttuvat kymmenen prosenttia, joissakin 95. Ja kaikkea siltä väliltä. Futuricen Nevanlinna kertoo, ettei yritykseen enää palkata niinkään tiettyjä kompetenssejä kuin yleislahjakkuuksia. Peruskoodarin työ muuttuu koko ajan helpommaksi, ja yhä enemmän robotit tekevät sitä. Enemmän ihmisen panosta tarvitaan suunnitteluun ja muotoiluun. Samalla tekoäly on muuttumassa niin mutkikkaaksi, etteivät pelkät generalistit pärjää. Terveysala on kiinnostavassa vaiheessa sekä teknologian että demografian vuoksi. Vuoteen 2026 mennessä koko terveydenhuollon työvoimatarpeen on arvioitu kasvavan Suomessa noin kymmenen prosenttia ja vanhusten hoivapalveluiden lähes 20 prosenttia. Yhden arvion mukaan ainakin viidennes sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä pystyttäisiin Suomessa korvaamaan jo olemassa olevilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla. MARI KANKAANNIEMI ja CRISTINA ANDERSSON toteavat Enemmän inhimillistä hoivaa -artikkelissaan, että työntekijöiden vähentämisen sijaan robotiikka ja automatiikka todennäköisemmin muuttavat hoitotyöntekijöiden työn sisältöä, työtehtäviä ja työhön käytettävää aikaa. Ilman uutta teknologiaa alan tulevaisuus näyttäisi kirjoittajien mukaan synkemmältä sekä ammattilaisten että potilaitten kannalta. Seuraavien kymmenen vuoden aikana mekaanisen ihmistyön osuus romahtaa ja persoonallisen työn määrä kasvaa. Persoonallisella työllä tarkoitan, että me tuotamme yhä enemmän toisillemme jotain. Robotit eivät korvaa ihmistä esimerkiksi vanhusten hoivatyössä, sillä ihmisen rooli on siinä niin tärkeä asia. PIHLAJALINNAN TOIMITUSJOHTAJA AARNE AKTAN Kirjoittajat arvioivat, että hoitotyöstä vain noin viidennes on kokonaan korvattavissa teknologialla. Terveys- ja hoiva-alan konsernin Pihlajalinna Oyj:n toimitusjohtaja AARNE AKTAN on samoilla linjoilla. Seuraavan kymmenen vuoden aikana mekaanisen ihmistyön osuus romahtaa ja persoonallisen työn määrä kasvaa. Persoonallisella työllä tarkoitan, että me tuotamme yhä enemmän toisillemme jotain. Robotit eivät korvaa ihmistä esimerkiksi vanhusten hoivatyössä, sillä ihmisen rooli on siinä niin tärkeä. Kun senioreiden osuus kasvaa ja he elävät pidempään, heitä hoitavia ihmisiä tarvitaan yhä enemmän. Ja sivistysvaltion periaatteiden mukaan ihmisille tulee tarjota mahdollisimman hyvää hoitoa. Se ei tapahdu robotit edellä UUDET TOIMINTATAVAT Usein yrityksissä ajatellaan, että sitten me kyllä osaamme muuttua kun muuttua pitää. Yritykset eivät ehkä tiedosta, että muutosta pitää harjoitella koko ajan, muutoin muutosmuskelit, kyvyt transformaatioon, kuihtuvat, Helsingin kauppakorkeakoulun professori Liisa Välikangas sanoo. Yritysten keskeinen kyky nyt ja tulevaisuudessa on resilienssi, kyky olla muutoksessa il- 26

27 Yritysten keskeinen kyky nyt ja tulevaisuudessa on resilienssi, eli kyky olla muutoksessa ilman että joudutaan reaktiiviseen tilaan, ilman että muutos tulee aina jotenkin yllätyksenä. AALTO-YLIOPISTON PROFESSORI LIISA VÄLIKANGAS man että joudutaan reaktiiviseen tilaan, ilman että muutos tulee aina jotenkin yllätyksenä. Välikankaan mukaan yritysten pitää kehittää kykyä oppia asioista, joita ei vielä ole tiedossa. Se ei kaikesta päätellen vaikuta helpolta. MIT-korkeakoulun Sloan-tutkimuskeskuksen ja Deloitte-konsulttiyhtiön vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan 87 prosenttia yritysjohtajista uskoo, että digitaalinen murros aiheuttaa valtavia muutoksia heidän omassa liiketoiminnassaan, ja vain 11 prosenttia samasta johtajajoukosta oli sitä mieltä, että henkilöstön nykyiset kyvyt riittävät muutoksesta selviytymiseen. Lisäksi lähes puolet esimiehistä piti yrityksen organisaatiomallia huonosti sopivana muuttuvaan liiketoimintaan. Uudenlaisia organisaatiomalleja ja toimintatapoja käsitellään myöhemmin tässä luvussa. Työvoiman kykyihin ja kompetensseihin palataan seuraavassa luvussa. Ei ole uusi ilmiö, että automaatio korvaa rutiiniluonteista ihmistyötä. Kiinnostavaa on sen sijaan yrittää analysoida, miten ihmisen työ muuttuu tekoälyn ja automaation kehityksen seurauksena. Harvard University Pressin kustannuspäällikkö JULIA KIRBY ja MIT-yliopiston tutkija THOMAS DAVENPORT ovat tutkineet asiantuntijatyön muutosta viime vuosina. Only Humans Need Apply (2016) -nimisen kirjan motiivi on hälventää automaatioon liitettyjä pelkoja ja osoittaa, että ihmisen ja koneen yhteistyötä tapahtuu laajalti jo nyt, ja pääasiassa kehitys helpottaa ja tehostaa ihmisen työsarkaa. Kirjoittajat muistuttavat, että ensimmäinen automaation aalto vaikutti eniten teollisuuden raskaisiin rutiinitöihin, ja toinen aalto palveluihin, kuten esimerkiksi matkailu- ja finanssialaan. Edessä on automaation kolmas aalto. Ero aiempaan automaatioon on tekoälyn rooli: roboteista tulee joustavia ja oppivia. Kirjassa pohditaan kolmannen aallon vaikutusta asiantuntija- ja tietotyöhön ja ennen kaikkeia ihmisen, työn tekijän, mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Kirjoittajat huomauttavat, että älykäs automaatio nostaa eli augmentoi asiantuntijatyötä tekevän ihmisen kapasiteettia ennen näkemättömällä tavalla. Augmentaatio on ihmistyön hyödyn syventämistä älykkäällä automaatiolla. Sen tutkimisen tarkoitus ei ole pohtia, miten kallista ihmistyötä voisi vähentää, vaan miten ihmisen tekemän työn arvoa voisi lisätä, kirjoittajat toteavat. Only Humans Need Apply -kirjassa hahmotetaan viisi tapaa, joilla älykäs automaatio muuttaa asiantuntijatyötä. Kirjoittajat lainaavat MIT:n taloustieteen professoria DAVID AUTORIA, jonka mukaan älykäs automaatio vaikuttaa lähes kaikkeen työhön. Kirjan näkökulma ei ole teknologiassa vaan ihmisessä: siinä pohditaan esimerkkien kautta, mitä eri tapoja ihminen voi itse työssään omaksua suhteessa automaatioon. Ensimmäinen tapa on kirjassa nimeltään step in ja tarkoittaa, että älykäs automaatio on työkalu asiantuntijan nykyisessä työssä, ja se auttaa tätä selviämään työstään tehokkaammin. Toinen tapa, step up vie asiantuntijaa kohti työroolinsa laajentamista. Uusien työkalujen myötä voi tulla tarpeelliseksi määritellä kaikkien samassa tehtävässä toimivien työprosessit ja toimenkuvat uusiksi. Jonkun tulee perehtyä 27

28 aiheeseen ja toteuttaa se. Työprosessien ja työnjaon uudelleenpohdinta edellyttää todennäköisesti paljon ihmisresursseja ja jatkuu pitkään. Kolmas tapa hahmottaa asiantuntijatyön tulevaisuutta on nimeltään step aside. Kirjoittajat muistuttavat, että älykäs automaatio ei kykene sosiaalisuutta, empatiaa ja vuorovaikutusta vaativaan työhön, ainakaan kovin syvällisesti. Sellaista työtä vaativat lukuisat työtehtävät jäävät ihmiselle myös jatkossa. Tieto- ja asiantuntijatyössä on kirjoittajien mukaan myös sellaisia erikoistumista vaativia työtehtäviä, joiden automatisointi ei ole tulevaisuudessakaan taloudellisesti kannattavaa. Tätä asiantuntijatyöläisen työroolia he kutsuvat nimellä step narrowly. Kirjoittajat myös muistuttavat, että osa tietotyötä tekevistä asiantuntijoista voi hyötyä älykkäästä automaatiosta uusien liiketoimintamahdollisuuksien myötä. Tämä step forward -rooli on ikäään kuin tulevan yrittäjän, joka ryhtyy kaupallistamaan automaation uusia sovelluksia muille yrityksille. Melkein kaikissa näissä vaihtoehdoissa asiantuntijatyön tekijä joutuu oppimaan tekemään työtä uudella tavalla. Jos olet tieto- tai asiantuntijatyöntekijä älykkäiden koneiden aikakaudella, sinun täytyy oppia, muuttua ja niellä välillä ylpeytesi. ( ) Kaikkiin uusiin rooleihin liittyy mahdollisuus nauttia työstä enemmän, olla hyödyllisempi työnantajallesi ja asiakkaallesi, kirjoittajat neuvovat. Davenport ja Kirby tarkoittavat asiantuntijatyöllä olemassa olevia, tuttuja tehtäviä, joihin edellytetään usein akateemista koulutusta esimerkiksi terveydenhuollossa, opetuksessa, mediassa ja elinkeinoelämän kaupallisissa tehtävissä. Valmistava teollisuus kuuluu kirjoittajien mukaan ensimmäisen aallon automaation vaikutuspiiriin, ja siksi ihmisen ja koneen yhteistyö on siellä ollut arkea jo pitkään. Suomessa robotisaation edelläkävijöitä ovat muun muassa kotimainen Konecranes ja kansainvälinen ABB-konserni. Teollisuusautomaatio-valmistaja ABB työllistää edelleen yli ihmistä lähes sadassa maassa. Suomessa sillä on yli työntekijää. Se toimittaa teollisuusrobotteja asiakkailleen, jotka ovat teollisuuden, liikenteen, energia- tai infrastruktuurialojen yrityksiä. Kolme vuotta sitten ABB esitteli uudentyyppisen ihmisen kanssa yhteistyöhön kykenevän robotin, Yumin. Nimi on lyhenne sanoista You and Me. Robottia ei tarvitse koodata, vaan se oppii kädestä pitäen, ihmisen ohjaamana ja osaa koota erilaisia komponentteja tuotteeksi asti. Suomen ABB:n Robotics-liiketoiminnan johtaja JANNE LEINOSEN mukaan robotit ovat yleensä lisänneet ihmisten osaamistasoa ja kompetenssia, eli augmentoineet ihmistyövoimaa. Työnkuva muuttuu, mutta eivät ihmiset mihinkään häviä. Kun kone tekee työt, jotka eivät ole ihmiselle mielekkäitä, ihminen vapautuu valvomaan prosessia, ehkä jopa ohjelmoimaan robottia. Ihminen on kuitenkin paljon parempi ratkomaan ongelmia kuin kone, Leinonen sanoo. Leinonen korostaa, että robotit suunnitellaan ihmistä varten, lisäämään tuottavuutta ja turvallisuutta. ABB toimittaa Uudenkaupungin autotehtaalle yli 250 robottia kaupassa, joka on Suomen suurin robottikauppa tähän asti. Yhteensä Uudenkaupungin tehdassaleihin tulee yli 500 ABB:n robottia. Samalla Valmet Automotiven tehtaalla on tätä raporttia kirjoitettaessa tuhat työpaikkaa auki ihmisille. Konecranes on pörssiyhtiö, joka työllistää ihmistä yli 50 eri maassa. Se valmistaa nostureita sekä satamalaitteita ja myy niiden kunnossapitopalveluita. Konecranes valmistaa nostureita telakka-, terminaali-, koneenrakennus- ja prosessiteollisuudelle. Yrityksen 28

29 tuotteissa automaatioaste on sangen korkea. Yksi sen myymistä automaattisista ratkaisuista on konttiterminaali, joka toimii lähes kokonaan ilman ihmistyötä. Olemme toimittaneet useita automaattisia konttiterminaaleja jo asiakkaille. Yksi niistä on Rotterdamissa, joka on yksi maailman suurimmista konttiterminaaleista. Siellä on töissä vain muutama ihminen etävalvomossa, toimitusjohtaja PANU ROUTILA sanoo. Automaatio on jo kaikkialla meidän tuotteissamme. Yhä vähemmän myymme sellaisia tuotteita, joissa automaatiota ei ole, kuten vaikkapa yksinkertaisia nostimia. Routilan mukaan konsernin henkilöstömäärä Suomessa ei juurikaan automaation takia ole vähentynyt, mutta henkilökuntaa on silti vaihtunut. Tehdastyössä oli enemmän ihmistyövoimaa kymmenen vuotta sitten. Nykyaan tarvitaan it- ja kehityshenkilöstöä, ohjelmoijia ja suunnittelijoita. Automaatio ja työprosessien integraatio tulevat lisäämään ihmistyöpaikkoja. Robotisaatio lisää huolto- ja tarkistustarvetta. Huollon puolella tarvitaan yhä enemmän ja yhä vaativampaa ihmistyötä, samoin kehitystyöhön tarvitaan resursseja. Johtajilta automaatio vaatii Routilan mukaan yhä enemmän laaja-alaisuutta ja kykyä lukea tulevaisuutta. Muuttuvat tehtävät edellyttävät koulutusta. Routila kertoo, että Konecranesin kansainvälisellä henkilökunnalla on keskimäärin neljä koulutuspäivää vuodessa. Luku on korkeampi kuin yrityksillä keskimäärin. Tulevaisuudessa työntekijöiden tulee pitää itsenäisemmin huolta kyvyistään ja niiden päivittämisestä kaikilla toimialoilla. Jatkossa se ei ole enää vain työnantajan tehtävä. En usko että työn muutos tapahtuu revolutionaarisesti tai dramaattisesti, vaan ajan mittaan, eikä kehitys ole aina edes kovin näkyvää. Voi käydä niin, että ihmiset ajautuvat huomaamattaan ulos työmarkkinoilta. Siksi yksilön oma vastuu omasta osaamisestaan on tärkeämpää kuin aiemmin. Tulevaisuudessa työntekijöiden tulee pitää itsenäisemmin huolta kyvyistään ja niiden päivittämisestä kaikilla toimialoilla. Jatkossa se ei ole enää vain työnantajan tehtävä. En usko että työn muutos tapahtuu revolutionaarisesti tai dramaattisesti, vaan ajan mittaan, eikä kehitys ole aina edes kovin näkyvää. Voi käydä niin, että ihmiset ajautuvat huomaamattaan ulos työmarkkinoilta. Siksi yksilön vastuu omasta osaamisestaan on tärkeämpää kuin aiemmin. Automaatio ja työprosessien integraatio tulevat lisäämään ihmistyöpaikkoja. Robotisaatio lisää huoltoja tarkistustarvetta. Huollon puolella tarvitaan yhä enemmän ja yhä vaativampaa ihmistyötä, samoin kehitystyöhön tarvitaan resursseja. KONECRANESIN TOIMITUSJOHTAJA PANU ROUTILA 29